maanantai 26. tammikuuta 2015

Moni kakku päältä kaunis

Tämäkin tekele on roikkunut puolivalmiina tuduu-listalla jo joulukuun alkupuolelta asti. Julkaisen sen nyt, vaikka postauksen aiheena oleva Blue Velvet Cake ei onnistunut makuhermojani hirmuisesti kutkuttelemaan.
Sinivalkoisen kakun ohje julkaistiin itsenäisyyspäivää edeltäneessä Hesarissa ja sen seurauksena sininen elintarvikeväri myytiin loppuun vissiin aika monessa marketissa. Minäkin väsäsin puolikkaan satsin tätä isänmaallisen väristä kakkua itsenäisyyspäivän vastaanotolle hyydytetyn mätikakun jälkkäriksi.

Kakku on siis sininen versio kuulusta Red Velvet Cakesta, jota olen joskus haaveillut tekeväni siitäkin huolimatta, että jauhopeukaloni on keskellä kämmentä. Tätä Blue Velvetiä innostuin hetimiten koekokkaamaan, sillä siitä tuli mieleen yksi 1980-luvun parhaista elokuvista.



Kakusta tuli jopa meikämandoliinon koristelutaidoillakin tosi hieno, mutta maku ei ollut minun suuhuni sopiva, kuten jo aiemmin totesin. Onneksi seuralainen kuitenkin tykkäsi ja otti kuviakin.   
Miss Photogenics.
Myös sisäpuolelta kaakku oli varsin sievä. Sen sijaan meidän leipomusta nauttineiden syöjätärten kielet olivat nätisti sanottuna mielenkiintoisen värisiä. Onneksemme niitä ei noteerattu Tavastian pimeydessä, jossa Popedan keikka kruunasi itsenäisyyspäivän juhlallisuudet. 
Kakkupohjaan tarvitset:
100 g pakastemustikoita
75 g voita
½ dl auringonkukkaöljyä
munan
1 dl turkkilaista jogurttia
1½ dl sokeria
2 tl sinistä elintarvikeväriä
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl raastettua sitruunankuorta

Täytteseen ja kuorrutukseen tarvitset:
puolikkaan vaniljatangon
1 dl kermaa
½ dl sokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sitruunalimonadia
1 dl mustikkahilloa
pensasmustikoita

Lisäksi tarvitset:
nokareen voita
korppujauhoja

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Laita vuoan pohjalle pyöreä pala leivinpaperia.

Sulata pakastemustikat ja sauvasekoita ne muhjuksi.

Sulata voi. Sekoita kulhossa mustikkamuhju, voisula, öljy, muna, jogurtti, sokeri sekä elintarvikeväri vispilällä tasaiseksi seokseksi.

Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe ja sitruunankuori. Yhdistä seos muiden pohja-ainesten kanssa ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi.

Kaada taikina vuokiin ja paista kakkua uunissa 40–45 minuuttia, kunnes se on kypsä. Voit kokeilla paistamisen loppuvaiheessa kypsyyttä kakun keskeltä hammastikulla: jos tikkuun ei tartu mitään, kakku on kypsä.

Anna kakun jäähtyä vuoassaan.

Valmista täyte ja kuorrute. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kulhoon. Lisää joukkoon kerma ja sokeri. Sähkövatkaa ainekset löysäksi vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja jatka vatkaamista kunnes seos on jämäkähköä.

Halkaise jäähtynyt kakkupohja keskeltä kahtia. Aseta kakun alakerta vadille ja kostuta se sitruunalimulla. Lusikoi päälle mustikkahilloa sekä kerma-tuorejuustotäytettä.

Laita kakun kansi täytteiden päälle ja kostuta myös se limonadilla. Kuorruta päällys ja reunat lopulla kerma-tuorejuustoseoksella.

Anna vetäytyä huoneenlämmössä vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua. Ripottele koristeeksi pensasmustikoita.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Täyden kympin Juuri

Selailin luonnoslistaani ja deletoin sieltä suosiolla muutaman juttuaihion, joista aika on ajanut auttamattomasti ohi. Kepeät mullat tuhottujen postausten haamuille!

Tämän luonnoksen sen sijaan päätin työstää julkiseksi, koska viime marraskuussa 10 vuotta täyttänyt ravintola Juuri (Korkeavuorenkatu 27) on aina ajankohtainen. Pyöreiden synttäreiden aikoihin Juuressa järjestettiin parikin juhlakattausta, joista toiseen osallistuimme toverini Minnan-jota-ei-voi-linkittää kanssa.
Menulle oli koottu otos herkkupaloja Juuren taipaleelta. Kymmenen ruokalajin setti kustansi juomineen 150 euroa ja oli joka sentin arvoinen. Syömäseuralaiseni kanssa suoritetut päässälaskuharjoitukset tosin synnyttivät vahvan epäilyn siitä, pääsevätkö kapakoitsijat edes omilleen noilla hinnoilla, sillä sapuskaa oli todella runsaasti ja juomakaadot suoritettiin erittäin reilulla kädellä. Mutta toisaalta, mitäpä sitä bileissä säästelemään.
Suun huvitukset.
Loistoserviisin kruunasivat ruokalajien välillä tarinoineet järjestävän seuran edustajat. Ilja Björs, Jarkko Myllymäki ja Roni Auvinen muistelivat menneitä kertoen mukavia pikku anekdootteja vuosien varrelta. Mainituiksi tulivat muiden muassa Jared Leto sekä ravintolatoimenjohtaja Auvisen englanninkieliset palvelutilanteet.

Ohessa kuvasarja 10-vuotisdinnerin annista, jonka keittiön porukka Jukka Nykäsen johdolla meille loihti.
Haukea, perunaa ja kurkkua sekä pikkuriikkisiä pinaattilettuja.
Täplärapua, kaalia ja tilliä kera tyrmäävän herkullisen tilli-fenkolisnapsin.
Juhlaolutta Stadin Panimosta.
Sipulia, mukulaselleriä ja kuttujuustoa. Yksi illan lemppareistani.
Kukkoa, palttua ja juuripersiljaa,
Hirveä, katajaa ja sieniä. Ihan törkeen hyvää!
Kuhaa, keltajuurta ja fenkolia.
Villisikaa, omenaa ja pihljaa.
Luomuluumua.
Mustaherukkaa, herukanlehtiä ja mantelia. Hillossa olevat sinapinsiemenet olivat jänniä!
Suklaata, tyrniä ja mallasta - tästä ei jälkkäri parane.
Tymäkkä tyrnidrinksu.
Pannukahvia.
Siunatuksi lopuksi Jallua* ja pikkumakeita.
Onnea vielä kertalleen 10-vuotiaalle Juurelle, josta itsekin omistan nyt ohuen siivun viime vuoden lopulla järjestetyn joukkorahoituskampanjan ansiosta. Tulkoon näitä maukkaita vuosia vielä paljon lisää!

lauantai 24. tammikuuta 2015

Mustarastaspiirakkaa

Teinivuosiin ajoittuneella dekkarienahmimiskaudella tuli luettu Agatha Christien tuotantoa melko huolella. Iho nousee vieläkin ihanasti kananlihalle, kun muistelen ensikohtaamistani Ten Little Niggersin (suom. Kymmenen pientä neekeripoikaa, mutta teoksen nimi muutettiin poliittisesti korrektimpaan muotoon  And Then There Were None, suom. Eikä yksikään pelastunut) kanssa.

Ihokarvoja nostattava kokemus oli myös A Pocket full of Rye (suom. Salaperäiset rukiinjyvät). Sen teema perustuu brittiläiseen lastenloruun Sing a Song of Six Pence, jossa muiden muassa leivotaan piiraaseen 24 mustarastasta. Jonkin verran onkin spekuloitu, onko suosittu piirasventtiili muotoiltu linnuksi ja maalattu mustarastaan väriseksi juuri tuon lorun innoittamana.
Oman pie birdini hankin viime juhannuksena Spitalfieldsin kirppikseltä Lontoosta, mutta tositoimiin hänen kanssaan pääsin vasta pari viikkoa sitten. Keraaminen räksä siis leivotaan piiraaseen siten, että hän kurkkaa taikinakanteen tehtävästä reiästä ja päästää turhat höyryt pihalle estäen näin ei-toivottavat täytteiden ylivuodot sekä kansien repeämiset.
Yhden kerran käyttökokemuksen perusteella voin todeta, että pie bird toimii varsin mallikkaasti.

Koska testissä oli ikiaikainen brittituote, piti eksperimenttiä varten tonkia intternetin kätköistä riittävän uskottava piirasresepti. Sellaiseksi osoittautui BBC Good Foodin sivuilta löytynyt naudanliha-olut-sienipiiraan ohje, jonka tykötarpeet puolitin. Valmiin piiraan kanssa tarjoilin vihersalaattia sekä tietenkin HP-kastiketta.

Kerrankin postausaikatauluni natsasi ruokahaasteen osallistumisdediksen kanssa, joten tällä tuotoksella mennään mukaan tammikuun piirakkakisaan!
Täytteeseen tarvitset:
½ dl kuivattuja herkkutatteja
500 g naudanpaistia
sipulin
2 porkkanaa
voita
1 rkl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
1½ dl olutta (käytin Newcastle Brown Alea)
2 dl herkutattien liotusvettä
1 rkl lihafondia
tuoretta timjamia
suolaa
mustapippuria
100 g pekonia
100 g ruskeita herkkusieniä

Taikinaan tarvitset:
325 g venhäjauhoja
125 g voita
ripauksen suolaa
1 dl jääkylmää vettä

Lisäksi tarvitset:
keltuaisen piiraan voiteluun

Tee näin:
Valmista täyte jo edellisenä päivänä.

Laita herkkutatit kulhoon ja kaada niiden päälle kiehuvaa vettä. Anna sienten liota vedessä vähintään puoli tuntia.

Kuutioi paisti ja ja porkkanat. Silppua sipuli.

Ruskista lihakuutiot voissa pannulla. Ota lihat pois pannulta.

Lisää pannulle hieman voita sekä porkkanat ja sipulit. Freesaa viitisen minuuttia.

Puristele herkkutateista ylimääräiset vedet pois ja lisää sienet pannulle. Anna niiden pöhistä hetkinen.

Lisää pannulle sokeri ja jauhot. Hämmentele, kunnes jauhot ruskistuvat. Kippaa lihat takaisin pannulle ja sekoita hyvin.

Kaada pannulle olut, sienten liotusvesi sekä fondi. Pilko joukkoon reilusti tuoretta timjamia. Mausta suolalla ja pippurilla.

Anna täytteen kypsyä miedolla lämmöllä kannen alla tunnista puoleentoista, kunnes liha on mureaa.

Leikkaa pekoni suikaleiksi ja paista ne toisella pannulla omassa rasvassaan rapeiksi. Vähennä lämpöä ja lisää joukkoon viipaloidut herkkusienet. Kypsennä muutaman minuutin ajan.

Kaada pekoni-sieniseos valmiin lihamuhennoksen joukkoon. Sekoita hyvin ja anna jäähtyä. Laita täyte jääkaappiin ja käytä seuraaavana päivänä.

Tee taikina nyppimällä jauhot, kylmä voi sekä suola murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon jääkylmä vesi ja sekoita taikinaksi. Muotoile taikinasta pallo, suojaa se kelmulla ja laita jääkaappin vähintään tunniksi.

Laita uuni kuumenemaan 220-asteiseksi.

Voitele ja vehnäjauhota korkealaitainen, uuninkestävä vuoka.

Ota taikina jääkaapista ja leikkaa siitä kolmasosa kantta varten. Kauli pohjataikina noin puolen sentin paksuiseksi ympyräksi ja vuoraa sillä vuoan pohja sekä reunat.

Lusikoi jääkaappikylmä täyte vuokaan ja laita tässä vaiheessa mukaan myös pie bird, jos käytät sellaista.

Kauli loput taikinasta kanneksi ja asettele se piiraan päälle. Tee kanteen reikä pie birdiä varten. Jos et käytä pie birdiä, niin töki kanteen muutama aukko vaikkapa haarukalla.

Leikkaa ylimääräiset taikinat pois ja siisti reunat esimerkiksi haarukalla painellen. Voit leikata ylijääneestä taikinasta koristeita kannen päälle.

Voitele piiraan kansi huolellisesti keltuaisella.

Paista piirasta 30-40 minuuttia, kunnes taikina on kullanruskeaa.

Anna piiraan vetäytyä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua.

torstai 22. tammikuuta 2015

Motivaatio-ongelmainen kahdeksanvuotias

Olenkohan minä ilmoittautunut epähuomiossa mukaan johonkin "100 päivää ilman blogin päivitystä" -kampanjaan, kun luonnoslistalla roikkuvia jutunsiemeniä ei jaksaisi sitten millään lannoittaa valmiiksi kukkasiksi? Eräät lajitoveritkin ovat jo tilanteesta huolissaan ja yrittävät tsempata meikäläistä parhaansa mukaan.
Kuvakaappaus julkaistu näppishäröisen kannustajan luvalla.
Menneen vuoden huippukohtia (Attica nyt ainakin) hehkuttava postauskin on jäänyt ajatuksen asteelle. En ole myöskään jaksanut kiillottaa kristallipalloa ennakoidakseni alkaneen vuoden ruokatrendejä (pikkulintujen liverryksestä olen ollut tulkitsevinani, että vuonna 2015 syödään rutkasti puuroa ja juureksia sekä juodaan lihaliemiä ja pienpanimoiden oluita).

Joulunpyhinä matkamittarikin pyörähti taas uusille lukemille, kun blogiharrastukseni täytti hämmentävät kahdeksan (8!) vuotta. Merkkipäivää juhlistin Etelä-Karjalassa vetyjä natustellen ja makkaratalkoissa touhuten.

 
Synttäribiisi.


Uuden vuoden lupauksiakaan en ole tavannut tehdä. Nyt taidan rikkoa rutiinini ja luvata pysyä kaukana Messukeskuksessa järjestettäviltä megamessuilta, joiden ruokatarjonnan runko rakentuu fudge- ja parmesaanivankkureiden varaan.

Vaikka blogiin ei säännöllisin väliajoin uutta kamaa pullahtaisikaan, voi syömisiäni ja juomisiani seurata Instagramissa (@kulinaarimuruja), jonne tuuttaan kuvasaastetta kiitettävän aktiivisesti. Myös blogin Facebook-sivulle linkkailen silloin tällöin jotain hassutuksia.

Ehkäpä tämä kirjallisempi meininkikin tästä vielä vilkastuu. Tavalla tahi toisella.  

tiistai 30. joulukuuta 2014

Perunapannareita vyötiäisbonuksella

Joululomalla piti mukamas päivittää Bloggerissa pitkään luonnoksina roikkuneet jutut postauksiksi saakka, mutta aika on kulunut muiden muassa humppakeilatessa sekä makkaratalkoissa. Parin viimeisen päivän ajan olen sekoittanut vuorokausirytmiäni katsomalla superkoukuttavan House of Cardsin molemmat tuotantokaudet putkeen. Toisaalta, onhan sitä lomaakin vielä viikko jäljellä.
Ennen vanhempien tarinoiden suman purkamisen miettimisen aloittamista kerron nopsasti joulupäivänä työstämistämme perunapannukakuista, jotka tunnetaan useilla eri nimillä hiukan maailman kolkasta riippuen. Ne ovat jonkinmoisia letun ja röstiperunan rapeita rakkauslapsia, jotka maistuvat oikein hyviltä.

Inttervepistä ja ameriikkalaisista televiissiosarjoista olen oppinut, että juutalaiset ovat antaneet näille lettusille nimen latke ja keksineet syödä niitä hanukka-juhlaruokana. Joulun kanssa samoille huudeille ajoittuva hanukka puolestaan tuo minun mieleeni Frendeissä esiintyneen The Holiday Armadillon. Ja kyllä, haen takkini.


Näiden erityisrapsakoiden latkejen (vai latkeiden?) ohjeen guuglasin Food & Wine-lehden sivuilta. Oheisessa ohjeessa ainekset on puolitettu ja sen mukaan tehdystä satsista syntyy kahdeksan latkea.

Tarvitset:
500 g puikulaperunoita
pienen sipulin
3 rkl vehnäjauhoja
munan
suolaa
mustapippuria
öljyä paistamiseen

Lisäksi tarvitset: 
kirjolohen mätiä
smetanaa
tilliä

Tee näin:
Kuori perunat ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Purista raasteesta keittiöpyyhkeen avulla ylimääräiset nesteet pois.

Kuori sipuli ja leikkaa se ohuiksi suikaleiksi.

Sekoita kuiviksi puristellut perunat, sipulit, jauhot ja muna kulhossa keskenään. Mausta seos suolalla ja pippurilla.

Kuumenna öljyä pannulla. Laita kuumaan öljyyn noin desin verran taikinaa ja levitä sitä hiukan. Lisää näitä desin taikinakasoja niin paljon kuin pannulle mahtuu (2-3 läjää pannun koosta riippuen).

Paista lettusia keskilämmöllä kunnes ne ovat ruskistuneet. Käännä letut ja kypsennä niitä vielä muutaman minuutin ajan.

Paista 3-4 letun eriä niin kauan kun taikinaa riittää.

Valuta valmiista letuista liiat rasvat keittiöpyyhkeeseen tai talouspaperiin.

Tarjoa letut kuumina mädin, smetanan ja tillin kanssa.

torstai 25. joulukuuta 2014

Kuninkaallinen tahmajälkkäri

Saimme äidin kanssa jouluähkyn aikaiseksi siitäkin huolimatta, että aaton menulta karsittiin pois laatikot, kinkut, rosollit, maksapasteijat, karjalanpaistit sekä -piirakat. Aloitimme aamun riisipuurolla, iltapäivällä lounastimme kaloja ja mätejä. Joulupukin käynnin jälkeen nautimme tuhteja kasslerpihvejä paistinperunoiden, ruusukaalien ja positiivisella tavalla mielenkiintoisen kermaisen piparkakkukastikkeen kanssa.

Heviä kamaa oli myös jälkiruoka sticky toffee pudding, jota en ole ennen tehnyt itse, vaikka makumuistissani on pysyvä merkintä tästä tahmaisesta herkusta. Reseptin löysin Delicious.-lehden sivuilta.Se oli kokoa suurperhe, joten oheiseen ohjeeseen puolitin tykötarpeiden määrän ja siltikin satsista syntyi neljä kookkaahkoa kakkaraa.
Olimme ehkä hivenen liian hätäisiä ja kumosimme puddingit vuoistaan liian kuumina. Kakkuset olisivat todennäköisesti irronneet kipoista väkivallattomammin aavistuksen haaleampina. Seuraavan kerrran yritän malttaa odottaa höttöisten leipomusten jäähtymistä hiukan pidempään.

Makuun hätäilyllämme ei onneksi ollut vaikutusta. Taatelit, siirappinen muscovado-sokeri ja rommi (kermasta ja voista puhumattakaan) muodostivat suuhun suloisen makeat joulubileet. Tämän imeläpommin haarukoimisen jälkeen mitä parhainta ajanvietettä oli paneutua kummitytöltäni joululahjaksi saamaani tarrakirjaan Ison-Britannian kuninkaallisista. Paras lahja evö!
Tarvitset:
120 g kuivattuja taateleita
½ dl tummaa rommia
½ dl vettä
voita vuokien voiteluun
90 g vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
ripauksen suolaa
40 g voita
75 g muscovado-sokeria
munan

Kastikkeeseen tarvitset:
1½ dl kermaa
100 g muscovado-sokeria
30 g voita
¼ dl tummaa rommia

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 180-asteiseksi.

Poista taateleista mahdolliset kivet ja pilko ne muutamaan osaan.

Laita taatelit, rommi ja vesi kattilaan. Kiehauta ja anna seoksen pöhistä lempeällä lämmöllä, kunnes taatelit ovat pehmenneet. Anna jäähtyä.

Voitele neljä noin puolentoista desin vetoista vuokaa huolellisesti.

Sekoita jauhot, leivinjauhe, ruokasooda sekä suola keskenään kulhossa.

Sähkövatkaa toisessa kulhossa huoneenlämpöinen voi sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää joukkoon muna ja sekoita hyvin.

Lisää voi-sokeri-munaseokseen jauhot ja jäähtyneet taatelit pienissä erissä hyvin sekoittaen. Jaa taikina vuokiin ja tasoita puddinkien pinnat.

Kypsennä puddingeja uunissa 20-30 minuuttia. Kokeile niiden kypsyyttä esimerkiksi cocktailtikulla (kun leivonnaiseen työnnettyyn tikkuun ei tartu taikinaa, se on kypsä). Anna jäähtyä hetki ennen kumoamista.

Tee puddingien jäähtyessä kastike kiehauttamalla kerma, sokeri ja voi kattilassa. Anna kiehua muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon rommi ja anna kiehua vielä hetki.

Kumoa puddingit lautaselle ja kaada niiden päälle kuumaa kastiketta. Tarjoa heti.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Kuubalainen serenadi sianlihalle

Innostuin viime viikolla oivallisen Chef-leffan nähtyäni askartelemaan siinä kokkailtuja kuubalaisia leipiä. Jos totta puhutaan, niin näiden mahtileipästen tekeminen on kummitellut mielessäni siitä lähtien, kun törmäsin joskus kesemmällä Food & Wine-sivustolla olleeseen Roy Choin cubanos-reseptiin.
Cubanos-leipien oikeaoppinen valmistusväline lienee parilagrilli. Tähän hätään en ehtinyt sellaista hankkimaan, vaan käytin paistinpannua sekä huusholliin joskus nuoruusvuosina joululahjaksi saamaani voileipägrilliä, jonka koloset on suunniteltu viipaloiduille muovipussipaahtoleiville sopiviksi. Ihan hyvin sekin toimi, mutta leipiin tuli sileän pinnan sijaan tuommoinen hölömö kuvio. Makuun käytetyllä vehkeellä ei onneksi ollut vaikutusta.

Valmistin myös voikkareiden täytteeksi laitettua possun lapaa Roy Choin ohjeella. Reseptissä tosin kehoitetaan käyttämään luutonta lapaa, mutta pakastimeni kätköistä löytyneessä lapapalassa ollut luu ei tahtia haitannut.

Voi näihin leipiin niitä kuuluisia kinkunjämiäkin käyttää, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan myös täytelihojen kypsyttelyä pitkän kaavan mukaan. Marinadin ainekset (limen ja appelsiinin mehu sekä raastettu appelsiin kuori, valkosipulia sekä korianteri, minttu, oregano ja jeera) nimittäin muuttivat jo lähtökohtaisesti hyvältä maistuvan sianlihan ylimaallisen herkulliseksi.
Los marinados.
Tarvitset:
voita
palvikinkkua
patonkeja
amerikkalaista sinappia
mojo-marinoitua possunlapaa
emmentalia
suolakurkkuja

Tee näin:
Sulata nokare voita paistinpannulla.

Paista palvikinkkusiivut voissa molemmin puolin ruskeapilkullisiksi.

Leikkaa patongista (voileipä)grilliisi sopivi pätkiä ja puolita ne pituussuuntaisesti. Voitele patonkien leikkuupinnat ja ruskista nekin kevyesti pannulla.

Levitä ruskitettujen patonkien paistopinnoille reilusti sinappia.

Pinoa patonginpätkien alapuoliskoille palvikinkkua, possunlapasiivuja, juustoa sekä pituussuuntaan leikattuja suolakurkkuviipaleita. Sulje leivät patonginpätkien toisilla puoliskoilla.

Voitele täytetyt patonkipalat ulkopuolelta ja kypsennä niitä (voileipä)grillissä, kunnes ne ovat kauniin ruskeita ja juusto on sulanut.

Syö heti ja nauti kyytipoikana lempioluttasi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...