maanantai 29. syyskuuta 2014

Mirazur tuli Huvilakadulle

Sovimme aikoja sitten Känttynatsi-Aleksin ja hänen paremman puoliskonsa kanssa dinneritreffeistä Chef & Sommelierissa (Huvilakatu 28) ja ajankohta osui onnekkaasti toiseen niistä päivistä, joina C&S:n piskuisessa kyökissä touhusi vakiokaluston lisäksi myös harvinaisia vieraita.
Sasu Laukkonen ja Mauro Colagreco sanovat "Cabbage & Cheese!"
Visiitillä oli eteläranskalaisen Mirazurin keittiömestari Mauro Colagreco apureineen. Mirazur on sijoitettu yhdenneksitoista maailman 50 parhaan ravintolan listalla ja on siis tällä hetkellä tuon rankingin perusteella Ranskan ykköskuppila. 

Tarjolla ollut menu sisäsi neljä ruokalajia molemmilta mesuilta. Me päädyimme kuuden ruoan settiin, joten siitä tipautettiin vieraskoreasti pois kaksi C&S:n annosta.
Amuse-bouches
Jo amuset antoivat huimia lupauksia tulevasta. Ravunpyrstö juureslastujen, vadelmien ja pistaasin kanssa oli namia. Misotäytteiset kaskinaurisrullat ja mallas-porosnäksit olivat niin ikään makoisia, mutta savuisa kukkakaalipyree ohuiden kukkissiivujen, keltuaispornon sekä samettikukan ja sen kepeästi appelsiinilta maistuvien lehtien kanssa meinasi kirjaimellisesti viedä kielen mennessään. Alkunapojen painikkeeksi lirpimme luottocava Vall Dolinaa.
Leek & Potatoes by Mauro Colagreco
Fenkolilla ja mädillä ryyditetty purjo-peruna-annos aloitti varsinaiset syöminkimme. Sen kanssa paritettu Domaine Sébastien Bobinet'n alkuviini Les Cruches oli ilman ruokaa aivan hirmuisen hapanta, mutta ruoan kanssa se maistui taas ihan erilaiselta.
Carrots & Parsnip by Mauro Colagreco
Erityisen hyvin Les Cruches passasi kaveriksi sapuskalle, josta löytyi porkkanaa, palsternakkaa sekä kanelilla maustetulla palsternakkasosetta, kurpitsaa, ketunleipää, mallasleipämuruja sekä mielenkiintoisen pippurista mustaa retikkaa.
Cabbage & Cheese by Sasu Laukkonen
Seuraava annos niin sanotusti tyhjensi pajatson. Lautasen pohjalla oli hapankurkuilla ja -leipäjuurella tuunattua hapankaalia, jonka syövereihin oli kätketty Puna-Heidistä tehtyä soossia sekä possunkylkibiittejä. Tekoset oli peitelty keolla lehtikaalia ja cavolo neroa, jotka oli kypsennetty kuivatulla kaalijauheella maustetussa voissa. APUA miten hyvää!

Kaalikulholle sovitettu Andréa Calekin A toi nous herätti tuoksullaan painokelvottomia mielikuvia erityisesti seurueemme sairaalassa työskentelevän jäsenen sieraimissa. Minunkin nenääni se haisi aika pahalta, mutta ihmeesti tämäkin alkuviini käyttäytyi ruokien kanssa oikein nätisti.
Pike-perch & Sunchoke by Mauro Colagreco
Yllätyin positiivisesti varsinkin punaisen A toi nous'n sopivuudesta kuha-annokselle, joka oli toinen illan suosikeistani. Kuhan kanssa taivaallisen kombinaation muodostivat maa-artisokkapyree, sienet, rouskuvat hasselpähkinät ja huumaavat tryffelisiivut. Teki mieli nuolla lautanenkin, mutta tyydyin moppaamaan sen putipuhtaaksi leipäpalalla.
Munster, Cumin & Honey by Mauro Colagreco
Kun haisujuuston yhdistää makeisiin asioihin, on tuloksena yleensä jotain mahtavaa. Sellaista oli myös ensimmäisenä jälkiruokana tarjoiltu yhdistelmä Munster-juustoa, kuminaa ja hunajaa. "Tää on ihan kuin hikisukkajuusto-crème brûlée", määritteli Aleksi osuvasti.
Carrots, Apple & Verbena by Sasu Laukkonen
Siunatuksi lopuksi pöytään tuotiin aimo kipollinen omena-tyrni-verbena-sohjoa, jonka höysteenä oli tyrnitipluja ja porkkanaa. Dönnhoffin Norheimer Kirschheck Riesling Spätlese 2011 oli meikäläisen makuun optimimakeaa jälkiruokaviiniä, mutta se toimi ehkä paremmin ensimmäisen kuin toisen jälkkärin kanssa.
Jallu*
Syömiset ja neljä lasia viiniä maksoivat 95 euroa, mikä on pieni hinta näin maukkaasta pikamatkasta Ranskaan. Jallua kaadettiin digestiiviksi kaupan päälle, mitä arvostan kovasti. Mutta enpä ole joutunut aiemmillakaan kerroilla tähän paikkaan pettymään.

Kulinaarimuruja ♥ Chef & Sommelier

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Ruoka, jonka nimikin maistuu hyvältä

Sellainen sapuska on kedgeree. Tämän yleensä aamiaisella nautitun mausteisen ja kalaisan riisiherkun juuret ovat Intiassa, mistä se kulkeutui ruokaan mieltyneiden britti-imperialistien muassa sydäntäni lähellä olevaan saarivaltakuntaan.

Tein kedgereetä eilen ensimmäistä kertaa itse, mutta olen aikain saatossa törmännyt tähän mahtiruokaan todella monen ihanan kokkaavan britin suosiollisella opastuksella - puhumattakaan kaikista niistä teeveesarjoista ja epookkileffoista, joissa kedgereetä on ollut tarjolla (mutta jota kukaan ei koskaan ota!).
Oheinen ohje on oma sekoitukseni eri paikoista bongatuista reseptilähteistä ja siitä tuli ruokavieraidenkin mielestä tosi maukasta. Curryjauheeni oli tujua tavaraa ja chilinkin pilkoin mukaan siemenineen päivineen, joten jos tykkäilet miedommista syömisistä, niin käytä lempeämpää maustesekoitusta ja poista chilistä siemenet.

Työstämäni satsi oli reiluhko. Which was nice, koska tästä jäi minulle juuri sopivasti aamupalan verran jämiä. Kedgeree muuten maistuu taivaalliselta kylmänäkin.
Tarvitset:
300 g basmatiriisiä
vettä
300 g savusiikaa (tai muuta vaaleaa savukalaa)
sipulin
vihreän chilin
50 g voita
1 rkl curryjauhetta
4 kardemumman siementä
suolaa

Lisäksi tarvitset:
2 munaa
tuoretta korianteria
tuoretta persiljaa
sitruunan

Tee näin:
Liota riisiä puolisen tuntia kylmässä vedessä.

Ruodi kala. Silppua sipuli ja chili.

Kiehauta kattilassa 5 dl vettä ja lisää joukkoon huuhdellut riisit. Peitä kattila kannella ja kypsennä riisiä miedolla lämmöllä 20 minuutin ajan. Keitä munat toisessa kattilassa.

Sulata voi korkeareunaisessa paistinpannussa. Lisää joukkoon curryjauhe ja anna mausteen liueta voihin. Lisää pannulle sipulit, chilit sekä veitsen lappeella murskatut kardemumman siemenet. Freesaa miedolla lämmöllä kunnes sipulit ovat läpikuultavia.

Lisää sipuliseoksen joukkoon kypsä riisi ja kalapalat. Sekoita hyvin ja tarkista suola.

Kuori munat ja puolita ne pituussuunnassa. Silppua korianteri ja persilja. Leikkaa sitruuna lohkoiksi.

Kumoa kedgeree tarjoiluastiaan ja asettele munanpuolikkaat ruoan päälle. Koristele korianterilla ja persiljalla. Tarjoa sitruunalohkojen kanssa.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Yks olut ja salaatti

Parisen viikkoa sitten ilmestyi Aniko Lehtisen muikea Yks olut-kirja. Leipätyötään (vai pitäisikö sanoa oluttyötään) Sinebrychoffin panimolla tekevän ja Punavuori Gourmet-blogia pitävän Anikon esikoisteos on oikein mukavan näköinen ja helposti lähestyttävä tietopaketti oluesta.

Erityisesti pidän siitä, että oluita ei ole jaoteltu niiden valmistustavan vaan niiden maun perusteella. Kirjassa esitellyt oluet ovat sellaisia, joita voi suurella  todennäköisesti löytää muualtakin kuin Helsingin kantakaupungin hyvinvarustelluista marketeista.

Opuksessa oluet nostetaan salonkikelpoiseksi ruokajuomaksi viinien rinnalle. Kirjassa on myös runsaasti reseptejä, joissa olut on yhtenä tykötarpeena muiden joukossa.
Ihan ensimmäiseksi Kulinaarimurulan testipenkkiin pääsi syyssalaatti vehnäolut-puolukkavinegrettellä. Salaattitarpeita kannattaa varata syöjien määrän mukaan, vinegretteä ohjeen mukaisesta satsista syntyy reilut pari desiä.

Itse asiassa suosittelen, että teet tuota vinegretteä heti kättelyssä tupla-annoksen. Se on nimittäin niin hyvää, että sitä voisi syödä lusikalla (vähän söinkin). Tämän salaatin lisäksi olen mehevöittänyt mahtivinegrettellä muiden muassa suikaloitua tuorekurkkua sekä kaali- ja porkkanaraasteita. Superherkkuja kaikki!

Surrasin vinegretteainekset sauvasekoittimella tasaiseksi, mutta krouvimpaa kastiketta halajavat voivat sekoittaa soossin haarukalla, jolloin siihen jää puolukkaisia sattumia. Käyttämäni olut oli norjalaisen Lervigin optimaalisen hapanta White Dogia, joka toimi oivallisesti myös syyssalaatin kyytipoikana.
Vinegretteen tarvitset:
1 dl puolukkasurvosta
1 dl vehnäolutta
2 rkl ruskeaa ruokosokeria
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
paria erilaista salattia
luumuja
sinihomejuustoa
saksanpähkinöitä

Tee näin:
Sauvasekoita vinegretten ainekset keskenään ja laita kastike hetkeksi jääkaappiin.

Paahda saksanpähkinöitä hetki kuumalla ja kuivalla pannulla. Anna jäähtyä.

Huuhtele ja revi salaatit.

Halkaise luumut ja poista niistä kivet. Puolita vielä luumunpuolikkaat.

Asettele lautasella salaattia. luumuja sekä saksanpähkinöitä. Murustele joukkoon sinihomejuustoa ja pirskottele kaiken päälle vinegretteä. Syö.
Yks olut-kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena,
salaattitarpeet ja ruokajuomat on ostettu omilla rahoilla.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Puurojen parhaimmistoa

Keittelin eilen soseeksi loput ystävieni pihapuista noukitut omput. Tänään hyödynsin sosetta ja valmistin aamiaiseksi omenariisipuuroa, joka on herkku vailla vertaa.

Omenasoseeseen en pannut lainkaan sokeria, sillä a) omenat olivat aika makeita ja b) sokeria voi lisätä tarvittaessa siihen sapuskaan, johon sosetta laitetaan. Puuroonkaan en hirmuisesti sokeria kaivannut, mutta jos käytät siihen happamista omenoista tehtyä sosetta, niin sokeria saattaa tarvita enemmän. Sokerin määrä on pitkälti makuasia.

Mummini täysmaitoon tekemä omenariisipuuro on maailman parasta. Silti tällä kertaa tuota reseptiä oli pakko tuunata pikkuisen, koska jääkaapissa törötti puolikas purkki kermaa, joka piti hyötykäyttää pois pilaantumasta.

Ohjeen mukaisesta satsista syntyy melkoinen läjä puuroa, mutta tässä ruoassa on se hyvä puoli, että se maistuu mainiolta myös kylmänä.
Tarvitset:
5 dl vettä
1 dl puuroriisiä
ripauksen suolaa
1 dl kermaa
1 dl omenasosetta
1 rkl ruskeaa ruokosokeria
1 tl kanelia

Tee näin:
Kiehauta vesi kattilassa ja sekoita joukkoon riisit sekä ripaus suolaa.

Anna kypsyä miedolla lämmöllä kannen alla noin puolisen tuntia, kunnes lähes kaikki vesi on imeytynyt riisiin.

Lisää joukkoon kerma, omenasose, sokeri ja kaneli.

Hauduta puuroa miedolla lämmöllä kannen alla vielä vartin verran.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Sponsoroitua rallatusta

Kuluvasta syksystä meinasi tulla rapujuhlien suhteen surkea, kunnes Kulinaarimurulan sähköpostilootaan lopsahti kutsu Rapuja & Sauvignon-illalliselle ravintola Faroon (Kellosaarenranta 2). Kiitos, tulen mielelläni!
Ravintola on minulle tuttu niiltä ajoilta, jolloin työskentelin Ruoholahdessa. Silloisessa Farossa tuli käytyä aina silloin tällöin syömässä ja hiukan useammin duunikavereiden kanssa "yhillä afterwörkseillä" paikan terassilla. Sittemmin Farolla on ollut useita eri omistajia ja jossain vaiheessa sen nimikin vaihtui.
Nyt Faro on taas Faro ja puikoissa ovat uudet yrittäjät. Menu on mukavan tiivis ja se kuulemma elää sesonkien mukaan. Rapudinnerin alkajaisiksi saimme maistiaisen paikan ruokatarjonnasta ei-niin-perinteisen sienisalaatin muodossa. Tykkäsin kovasti.
Ravuissakaan ei ollut moitteen sijaa. Vieruskaverikseni sattunut Saget La Perrièren edustaja söi rapuja tässä muodossa ensimmäistä kertaa ja ihastui niihin ikihyviksi. Näpertelyn ja ryystämisen lomassa löysimme paljon yhteistä jutun juurta kiinalaisesta viinintuotannosta ruokaleffoihin ja kaikesta siltä väliltä.
Ranskalaisdaamin edustaman viinitalon mahtavasti mustaherukanlehdille tuoksuva ja todella raikas La Petite Perrière Sauvignon sopi rapujen kumppaniksi oikein nätisti.
Rapujen kyytipojaksi oli tarjolla norjalaista Linie-akvaviittia. Laadukkaita akvaviitteja ja -vodkia ei kannata jäähdyttää pakastimessa, vaan suosittelen siemailemaan niitä niin sanotusti taskulämpinä, jolloin juomien maut tulevat paremmin esille.
Pikkuisen olisi mieli tehnyt viedä ravunraadot mukanani kotiin liemiaineiksi, Muutaman lisäsnapsin jälkeen olisin ehkä saattanut monkuakin niitä dogibägiin *tähän nyt sitten taas se hymiö*
Jälkkäriksi lusikoimme toisen esimerkkiannoksen Faron listalta. Marjat marengin ja jäätelön kera olivat oiva päätös rapukesteille. Kiitos ja niiaus mukavasta illasta Arcus Finland Oy:lle ja ravintola Farolle!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

What Does The Fox Say?

Vaikka kansanperinteen mukaan kettu väittää pihlajanmarjoja happamiksi, niin näistä etikkaan säilötyistä pihlajanmarjoista se sanoisi vähintäänkin "a-hee-ahee ha-hee" ellei peräti "wa-pa-pa-pa-pa-pa-pow"!

Maistoin säilömarjoja ensimmäisen kerran viimekeväisissä pate(e)pileissä, jonne ne oli marjatrokarin mukaan hankittu kalliilla rahalla Tukholmasta saakka. Siitä asti kun "pohjolan kapristen" ohje ilmestyi soppa365:een, olen etsinyt marjastustarkoitukseen sopivaa pihlajaa. Se löytyi viime viikonlopun sultsina-wörkshopin järjestäneen seuran pihapiiristä, missä metsästin marjoja taskulampun valossa nokkospuskia uhmaten.
Huomaa katajanmarjan photobombausyritys taaimmaisen purkin vasemmassa ylälaidassa.
Nyt marjat on kerätty, perattu, pesty, ryöpätty, muhitettu suolaliemessä, maustettu katajanmarjoilla ja säilötty etikkaan. Soppa365:n reseptin mukaan tehtyä etikkalientä riittäisi litralle marjoja, joten tähän postaukseen kirjattuihin aineksiin puolitin veden, etikan ja sokerin määrät.

Olen siis marjapurkkeineni tilanteessa, jossa täytyy käpristellä vielä kolme päivää ennen kuin pääsen vertaamaan niitä pilekapriksiin. Odottavan aika on pitkä, mutta onneksi odotellessa voi kuunnella vaikka Ylvistä!


Tarvitset:
5 dl perattuja pihlajanmarjoja
3 dl vettä
2 rkl merisuolaa

Etikkaliemeen tarvitset:
2 dl vettä
1 dl etikkaa
1 rkl sokeria
4 katajanmarjaa

Lisäksi tarvitset:
yhden puolen litran vetoisen kannellisen lasipurkin tai pari pienempää

Tee näin:
Kuumenna lasipurkkeja 100-asteisessa uunissa noin 10 minuutin ajan.

Perkaa ja huuhtele pihlajanmarjat. Ryöppää marjat kiehuvassa vedessä, siivilöi ne ja lusikoi purkkeihin.

Laita vesi ja suola kattilaan. Anna kiehua kunnes suola on liuennut.

Kaada suolaliemi purkkeihin marjojen päälle. Sulje kannet ja jätä marjat ässehtimään huoneenlämpöön kolmeksi päiväksi.

Siivilöi marjat ja palauta ne purkkeihin.

Laita etikkaliemen ainekset kattilaan ja anna kiehua kunnes sokeri on sulanut. Kaada kuuma mausteliemi purkkeihin marjojen päälle. Sulje kannet ja anna liemen jäähtyä huoneenlämmössä.

Siirrä jäähtyneet tölkit jääkaappiin ja anna marjojen maustua vähintään kolme päivää.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Dear hävikkipäiväkirja

Eilen päättyi Hävikkiviikko, jonka aikana pidin kirjaa huushollistani biojäteroskikseen päätyvistä asioista. Samanaikaisesti pyrin välttämään turhia ostoksia ja hyödyntämään ruoanlaitossa jo hankittuja tykötarpeita.

Lähtötilanteessa biojätepussi oli tyhjä (lukuunottamatta vessapaperirullan paloja, joita revin pussin pohjalle kosteutta imemään) ja kotona melko paljon syömätöntä kamaa (muiden muassa perunoita, chorizoa, paprikaa, parsakaalia, tomaatteja, leipää, voita, kahvia, pakastettua lihaa ynnä muuta). Viikon aikana kaapin tyhjenivät vähäsen ja pussikin täyttyi ääriään myöten, kuten oheisista "päiväkirjamerkinnöistä" voit todeta.
Stockan leipäpussin toinen elämä biojätepussina on juuri alkamassa.
Maanantai
Aamulla tuli niin sanotusti äkkilähtö töihin ja aamukahvitkin jäivät juomatta. Lounaalla kävin Fazerilla, mistä mukaan tarttui työntekoa motivoimaan suklaata. Duunin jälkeen bloggasin viikonlopun puolukkapiiraasta ja kokkasin jääkaapin jämistä espanjalaista pyttipannua.

Päivän ostokset: lohileipä ja suklaalevy Fasulta, lisäksi vastaanotin tuotenäytteet GoGreenin kookos- ja cashewjuomista.
Biojätepussisaldo: sipulin ja valkosipulinkynsien kuoret (perunat hinkkasin todella puhtaiksi ja käytin kuorineen) ja servietti.
Uusia juomia en ole vielä ehtinyt testaamaan.
Tiistai
Taas tuli aamulla kiire ja onnistuin hässäkän keskellä rikkomaan D-vitamiinikapselin, jonka raadon nakkasin biojäteastiaan. Matkalla kansallisen nuorisotutkimuksen tulosten julkistustilaisuuteen mitetin, olisiko se kuitenkin pitänyt laittaa sekajätteisiin. Aamupalaa hotkaisin julkkareissa, lounaaksi vedin pyttärijämät. Töiden jälkeen tulin kaupan kautta kotiin nakeloimaan spydäripostausta, jonka valmistuttua väsäsin vähän jo kuivahtaneesta leivästä, lehtikaalista, tomaateista ja pekonista mahtivoikkarin. Tein myös seuraavaksi päiväksi evässalaatin parsakaalista, pekonista ja tomaateista. Sitä tuli aika paljon. Litkin myös litratolkulla teetä, koska a) kurkku oli edelleen kipeä ja b) mulla on ihan älyttömät määrät juomatonta teetä. Olin luvannut tehdä karjalainpaistia loppuviikon sultsina-wörkshopiin, joten otin pakastimesta sulamaan sian ja lehmän paloja.

Päivän ostokset: pekonia, jogurttia ja munia.
Biojätepussisaldo: räjähtänyt D-vitamiinikapseli, teenpuruja ja tomaattien kannat.
BTK-sandwich.
Keskiviikko
Aamupalaksi nautin kahvia ja loput kuivasta leivästä paahdettuna voin ja Vegemiten kanssa. Lounaaksi haarukoin reilun satsin parsakaali-pekoni-tomaattisalaattia. Töiden jälkeen join pari bisseä ja söin pientä suolapalaa Anikon olutkirjan julkkareissa, josta jatkoin tien toiselle puolelle Sour Puzz-saisonille sekä katsomaan Taste the Waste-dokumenttia ruokahävikistä. Dokkari oli karua tavaraa. Pois heitettävän ruoan määrä ei välttämättä hahmotu pelkkiä numeerisia lukuja tarkastellen, mutta kun näkee rekkalasteittain pois heitettyjä vihanneksia, niin luvut saavat niin sanotusti lihaa luiden ympärille. Itselleni kaikkein isoin hämmästyksen aihe oli se, että ruokaa heitetään pois KAIKEN VARALTA jo ennen kuin se on edes pilaantunutta! Lisäksi meidän kuluttajien täydellisyyden vaatimukset vihanneksissa, juureksissa ja hedelmissä ovat johtaneet muiden muassa siihen, että liian pienet ja liian suuret perunat eivät kelpaa kauppoihin tai että kokonaisia laatikollisia appelsiineja ja tomaatteja tuhotaan, vaikka lootassa olisi vain yksi ainoa pilaantunut yksilö. Pysäyttävin fakta oli se, että jos pois heitettävän ruoan määrä saataisiin puolitettua, sen ympäristövaikutukset vastaisivat tilannetta, jossa maailman teiltä napsittaisiin pois joka toinen auto. Realiteettiterapian jälkeen olin niin järkyttynyt, että ostin kotimatkalla kebabin.

Päivän ostokset: pullo olutta Coronassa ja pitakebab Eerikin Pippurista.
Biojätepussisaldo: kahvinpuruinen suodatinpussi, kebab-jalapenon kanta ja servietti.
Klassikkoherkkua.
Torstai
Aamiaiseksi söin kaurapuuroa ja kahvia. Lounastauolla piipahdin Narinkkatorilla Saa syödä!-hävikkilounaalla, mutta työaikatauluni ei antanut periksi jäädä jonottamaan kasviskeittoa, leipää ja guacamolea. Kipaisin hakemassa kaupasta nenäliinoja ja mukaan tarttui myös pari miinus 30 %-tuotetta. Iltapäivällä rouskuttelin myöhäiseksi lounaaksi loput parskaali-pekoni-tomaatttisalaatista. Töiden jälkeen kävin kokemassa Palsa-elokuvan Radio Helsingin Ystäväklubin kutsumana. Illalla valmistin kermaista lehtikaali-pekonipastaa ja laitoin seuraavan päivän sultsina-wörkshopin karjalanpaistin uuniin. Kaikki sulamaan ottamani lihat eivät sitten mahtuneetkaan pataan, joten pari potkakiekkoa jäi odottelemaan viikonloppua. Tuoretavaroista melko tyhjän jääkaapin inventaariossa löysin foliokääreestä rutikuivan hiivakikkareen ja purkinpohjallisen jalapenoviipaleita, joiden päällä kellui komea homelautta. Hyh hyh.

Päivän ostokset: kermaa ja ruisleipää.
Biojätepussisaldo: kahvinpuruinen suodatinpussi, sipulin kuoret, kourallinen lihojen kalvoja, muumiohiiva ja homehtuneet jalapenot.
Ihan hyviä vielä!
Perjantai
Aamupalaksi ryystin kahvia sekä lähijogurttia Viikistä ja kaukohunajaa Tasmaniasta. Ruokiksella hain illaksi viinakaupasta tuliaispullon Plan B:tä. Lounaaksi söin sushia, koska perjantai. Töiden jälkeen bussimatkasin karjalanpaisteineni Pohjois-Helsinkiin kavereiden luo sultsina-wörkhoppiin, jonka päätteeksi söimme älyvapaan määrän sultsinoita sekä muita karjalaisen pitopöydän herkkuja (savustettua lohta, ruisleipää, sienisalaattia, porkkanalaatikkoa, lanttulohkoa eli ruiskuoren alla uunikypsennettyjä lanttukuutoita, keitettyjä pottuja ja sitä karjanlanpaistia). Tuloksena oli megaähky. Sain mukaani kassilliset pihan antimia eli pihlajanmarjoja ja omenoita, joista isot kiitokset asianosaisille.

Päivän ostokset: viinipullo ja makisushisetti Hanko Sushissa, lisäksi sain kavereilta omppuja ja pihlajanmarjoja.
Biojätepussisaldo: kahvinpuruinen suodatinpussi.
Työsuhde-etulehmät ihmettelevät karjalanpaistia matkapakkauksissaan.
Lauantai
Aamiaiseksi järsin ruisleipää keitetyillä kanamunaviipaleilla kera kahvin. Iltapäivällä hain Herttoniemestä pari kiloa Metsäojan tilan starwars-eläinten jauhelihaa ja kävin Stockalla sekä Hietsun hallissa, joista ostin vaikka mitä. Lounaaksi söin kaksi kinkku-tomaattivoileipää ja join lisää kahvia. Loppupäivän leikin kätevää emäntää säilöen pihlajanmarjoja, leipoen rahka-omenapiirakkaa ja kokkaillen osso buccoa, johon sain upotettua jääkaapissa pyörineen valkoviinipullon jämät. Lihapadan kaveriksi keitin riisiä.

Päivän ostokset: jauhelihaa, rahkaa, kermaviiliä, palvikinkkua, puolikas Kanniston leipomon maalaisleipä, pari porkkanaa, pala juuriselleriä, sipuli, kasa tomaatteja, sitruuna ja puska persiljaa.
Biojätepussisaldo: kahvinpuruisia suodatinpusseja, kuoria (munista, omenoista, porkkanasta, juuriselleristä, sipulista ja valkosipulista) ja pihlajanmarjojen perkeet.
Ylämaankarjan potkakiekot lähes muhjuksi muhineina.
Sunnuntai
Aamiaiseksi natustin ruisleipää palvikinkulla ja kurkkusiivuilla sekä kahvia. Tein eväät maalaisleivästä, palvikinkusta ja kurkusta plus omenapiirakasta ja termarikahvista, ja pakkasin ne mukaan hop-on hop-off-rundille. Evästauon pidimme natiiviturretoverini kanssa Sibelius-monumentilla ja kahden bussikierroksen jälkeen kippasimme vielä turistioluet. Illalla söin osso buccoa riisillä ja kirjoitin omenapiirakkapostauksen.

Päivän ostokset: vesipullo kioskilta ja tuopillinen savuolutta Bryggerissä.
Biojätepussisaldo: kahvinpuruinen suodatinpussi.
Leuhkat eväät.
Yhteenveto Hävikkiviikosta? Kiirettä piteli niin töissä kuin vapaa-ajallakin, mutta siitä huolimatta ehdin laittamaan yllättävän paljon ruokaa kotona. Ostoksia tein selkeästi normiviikkoa vähemmän ja tätä tahtia yritän pitää yllä jatkossakin, sillä pakastimessa ja kuivamuonavarastoissa on edelleen aika hemmetisti kaikenlaista.
Se on täytetty!
Viikossa biojätepussini täyttyi piripintaan. En oikein osaa arvioida, onko saldo hyvä vain huono yhden hengen talouden tuottamaksi. Sen kuitenkin tiedän varmasti, että jatkan hävikkikontrollia myös teemaviikon päätyttyä.
Kuluttajaliiton organisoimaa valtakunnallista
Hävikkiviikkoa vietettiin toista kertaa 8.-14.9.2014.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...