torstai 14. toukokuuta 2015

Jaakkima meets Tijuana eli anarkiaa Karjalassa

Ässäketjuuntuneesta nurmeslaisesta klassikkoravintola Bombasta lopsahti parisen viikkoa sitten postilootan viesti, jossa bloggaajia kutsuttiin mukaan uudistamaan karjalaista perinneruokaa. Aihe aktivoi sudettisavolaisessa ruhossa piilevät kolmelta isovanhemmalta perityt karjalaisgeenini välittömästi, joten vetäisin mietintämyssyn korville. 

Karjalaisista sapuskoista itselleni tuli ihan ensimmäisenä mieleen karjalanpaisti, josta olen aiemmin tuunannut muiden muassa soossia pastalle. Paistin jälkeen ajatukset täyttyivät piiraista: karjalanpiirakoista, sulhaspiiraista, sultsinoista, mannapyöröistä, kukkosista ja vatruskoista. Sitten mietteisiini luikertelivat hapatetut kasvikset, kaali ja kurkut etunenässä. Päässäni pyörivät myös puolukat. 
Nappasin kiinni sultsinoiden kuorista, sillä nehän ovat ruisversio meksikolaisista maissitortilloista. Karjalanpaisti puolestaan on rakenteeltaan liki identtistä kaikkien huulilla olevien nyhtölihojen kanssa eli siitä se ajatus karjalaisista tacoista sitten lähti.

Muita täytteitä pähkäillessäni hiffasin, että coleslaw'n voi pimpata karjalaiseksi ja perusmajon maustaa puolukalla. Pisteenä iin päällä karjalaisissa tacoissa toimivat jääkaapista löytyneet etikkaan säilötyt pihlajanmarjat, mutta jos ne jäivät syksyllä säilömättä, niin puolukat tai karpalot lienevät oiva korvike. 
Majoneesin tein Turkkarin pikaohjeella ja sultsinoiden kuoritaikinan tykötarpeet lunttasin Kotilieden reseptistä. Vaikka karjalaisten tacojen koemaistajana toimineen Hella & Herkku-Annan mielestä ne olivat erinomaisia juuri tällaisina, niin seuraavalla kerralla ajelen kyllä kuoret vieläkin ohuemmiksi (ja nätimmiksi). Mutta muilta osin kokonaisuus maistui omassa suussanikin aivan älyttömän hyvältä.
Kuoriin tarvitset:
2 dl vettä
4 dl ruisjauhoja
1½-2 dl vehnäjauhoja
suolaa
50 g voita

Kaalisalaattiin tarvitset:
250 g kaalia
Myrttisen suolakurkun
2 rkl suolakurkun säilölientä
suolaa
mustapippuria

Puolukkamajoneesiin tarvitset:
munan
2 dl rypsiöljyä
1 tl dijon-sinappia
½ tl valkoviinietikkaa
½ tl suolaa
valkosipulinkynnen
1 dl puolukoita

Lisäksi tarvitset:
karjalanpaistia
etikkaan säilöttyjä pihlajanmarjoja

Tee näin:
Valmista karjalanpaisti hyvissä ajoin etukäteen, sillä sen kypsyminen kestää useita tunteja. Tacotalkoiden alkaessa voit laittaa mahdollisesti jääkaapissa majailleen paistikipon 100-asteiseen uuniin lämpenemään.

Tee ensin kaalisalaatti. Leikkaa kaalista ohuita suikaleita ja pilko suikaleet muutaman sentin pituisiksi. Leikkaa kurkusta ohuita viipaleita ja suikaloi viipaleet. Sekoita kaali- ja kurkkusilput. Lisää joukkoon kurkkuliemi. Mausta varoen suolalla ja reippaammin pippurilla. Sekoita hyvin ja jätä huoneenlämpöön ässehtimään.

Tee majoneesi. Laita kaikki ainekset puolukoita lukuunottamatta korkeaan, kapeaan astiaan. Aseta sauvasekoitin astian pohjaan siten, että sen kupu peittää keltuaisen. Käynnistä sauvasekoitin ja pidä se käynnissä astian pohjassa, kunnes seos alkaa muistuttaa majoneesia. Nosta sauvasekoitinta vähitellen ylöspäin kunnes kaikki öljy on sekoittunut majoneesin joukkoon. Kippaa mukaan puolukat ja sauvasekoita seos tasaiseksi. Laita valmis majoneesi jääkaappiin odottamaan.

Sekoita voita lukuunottamatta kaikki kuoritaikinan ainekset kulhossa. Vaivaa taikina tasaiseksi ja muotoile siitä pitkähkö pötkö. Leikkaa pötköstä 20 noin parin sentin paksuista kakkaraa. Ajele kakkarat piirakkapulikalla jauhotetulla alustalla niin ohuiksi pyörylöiksi kuin kykenet. Säilytä pyörylöitä liinan alla, etteivät ne kuivu. Ripottele pyörylöiden väliin jauhoja, etteivät ne tartu toisiinsa kiinni.

Sulata voi.

Kuumenna pinnoitettu tai valurautainen paistinpannu todella kuumaksi. Paista kuoria kuivalla pannulla molemmin puolin 1-2 minuuttia niiden paksuudesta riippuen. Sudi valmiiden kuorien toiselle puolelle voisulaa. Säilytä valmiit kuoret liinan alla, että ne pehmenevät.

Ota karjalanpaisti uunista ja kauho lihoja sekä hieman lientä tarjoiluastiaan. Riivi ylikypsät lihat lusikan ja haarukan avulla riekaleiksi.

Tarjoa ruistacot riivittyjen karjalanpaistilihojen, kaalisalaatin, puolukkamajoneesin ja etikkaan säilöttyjen pihlajanmarjojen kanssa.

torstai 7. toukokuuta 2015

Torttu liekeissä

Flammkuchen, Flammekueche, tarte flambée, liekkikakku - rakkaalla letulla on monta nimeä syömispaikalla vallitsevasta kieli-ilmastosta riippuen. Wikipediasta opin, että tämän ruoan liekkisä nimi juontaa juurensa sen kypsennystavasta, sillä herkku on perinteisesti paistettu puulämmitteisessä uunissa lieskojen keskellä.   

Vallan asiallisen tarte flambéen saa kyllä aikaiseksi tavallisessa sähköuunissakin. M.O.T., kun testaisn jokunen viikko sitten Paahtaja-Teijon ohjetta. Originaalireseptin tykötarpeet puolittamalla (kyllä, kananmunan keltuaisen VOI puolittaa!) syntyi maittava iltapala yhdellä nälkäiselle.
Ennen uunia.
Kriittisimmät vaiheet tarte flambéen valmistuksessa olivat mielestäni pohjataikinan kaulitseminen sekä paistaminen. Pohjan tulisi olla niin ohut kuin vain inhimillisesti kaulimalla on mahdollista saada aikaiseksi ja se tulisi paistaa ritisevän rapeaksi ilman että koko eväs palaa yönmustakasi koppuraksi. Slaavikyykkäily uunin edessä sekä kypsennysajan riittävyyden ääneen ihmettely ovat erittäin suositeltavia apukeinoja optimitulosta tavoiteltaessa.
Uunin jälkeen.
Pohjaan tarvitset:
100 g vehnäjauhoja
puolikkaan kananmunan keltuaisen
½ dl vettä
1 rkl öljyä
suolaa

Täytteeseen tarvitset:
70 g pekonia
pätkän purjon vihreää osaa
100 g ranskankermaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Sekoita pohja-ainekset keskenään ja vaivaa ne tasaiseksi taikinaksi.

Muotoile taikinasta pallo, sudi sen pintaan öljyä ja kääri taikinapallo kelmuun. Anna sen tekeytyä huoneenlämmössä tunnin verran.

Laita uuni kuumenemaan niin kuumaksi kuin mahdollista (oman uunini numero 11 on 275 astetta).

Paloittele pekonit ja paista biitit pannulla miedolla lämmöllä lötköistä senirapeiksi.

Pese purjo ja leikkaa se noin puolen sentin levyisiksi suikaleiksi.

Kauli taikina leivipaperin päällä mahdollisismman ohueksi. Muoto on vapaa.

Levitä pohjalle ranskankerma. Ripottele päälle pekonit ja purjot. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paista lättyä kunnes reunat ovat viittä vaille palaneita (minun uunini paistoi sapuskan asiallisen väriseksi noin 10 minuutissa).

Anna jäähtyä hieman ja nauti sopivasti humalaisen pale alen kanssa.

tiistai 5. toukokuuta 2015

C on parasta A-luokkaa

Blogin päivitystahti ei kyllä päätä huimaa ja kaikista juttuaihioiden asioista tuntuu kuluneen viikkotolkulla aikaa. Paitsi että visiitistäni ravintola C:ssä (Rautatienkatu 20, Tampere) on kulunut jo puolitoista kuukautta. Aika rientää kuin hirvi!

Kävin C:ssä ensimmäistä kertaa vasta nyt, vaikka paikka on ollut tu duu-listallani siitä saakka, kun ihastuin heidän kampsimpukoihinsa porkkanapyreellä vuoden 2012 Taste of Helsingissä. Samasta tapahtumasta mieleen ovat jääneet myös ceeläisten vitsailut tamperelaisesta ABC-ketjusta, jonka muodostavat samalla kadulla sijaisevat C, Bertha ja Ale Pupi.
Alkuun siemailin erinomaisen makuista Kyrö Distilleryn Napue-giniä ja napostelin toinen toistaan herkumpi keittiön tervehdyksiä.
Kuivattua hirven sydäntä, pikkelöityjä voikukan nupppuja, maitohormaa ja savustettua ranskankermaa.
Keittoa paahdetusta maa-artisokasta omenankukkien ja siitepölypalleroiden kanssa.
Graavikuhaa, laventelivaahtoa, palsternakkalastuja ja varkautelaista kaviaaria.
Makeaa pähkinäleipää ja oikeeta voita.
Ensimmäiseksi varsinaiseksi ruokalajiksi valitsin savuriisirisottoa, joka vaikutti jo paperilla kiinnostavalta. Maistettuani risottoa minulta meinasi päästä itku, sillä se oli aivan sanoinkuvaamattoman ihanaa.

Jos risottoa olisi pakko määritellä jollain kuvaavammalla termillä, niin saattaisin äityä kehumaan sitä isoilla kirjaimilla JÄRISYTTÄVÄN HYVÄKSI!
Risoton riisit oli savustettu ennen kypsennystä ja liemenä oli käytetty koivunmahlaa. Tajunnan räjäyttävän eksölentti annos oli koristeltu tuhkatulla purjolla ja pikkuriikkisillä koivunlehdillä. Parasta risottoa aikoihin!
Väliruoaksi sain raumalaisista mustaherukoista tehtyä granitea kera lempääläisistä mustaherukoista valmistetun vaahdon. Jokainen lusikallinen oli täyttä tavaraa.
Pääruoaksi söin oikein maistuvaa karitsaa. Lautasella oli lapaa ja kieltä seurassaan juuriselleriä ja punajuurta eri muodoissa sekä krassilla ryyditettyä maustevoita. 
Lampaan kaverina toimi oivallisesti Candiallen Chianti Classico 2007, jonka etiketissä komeilee SE piikkisika, joka on syypää saman firman Ciclope-viinipulloa koristavan koiron puhjenneesen silmään.
Esijälkkärinä oli minttusuklaakeksi ahomansikoiden ja toffeen kanssa. Mansikat ja minttusuklaa eivät olleet omaan makupalettiini parhaiten sopiva yhdistelmä, mutta itse keksi oli kyllä namia.   
Nannaa oli myös jälkiruoka, josta löytyviä lukuisia elementtejä (lakua, kermahyytelöä, hillasorbettia, salmiakkikreemiä, lakritsimoussea, tervakastiketta, salmiakkimarenkia, hilloja ja lakukaviaaria) ensi alkuun hiukan kummastelin. Turhaan, sillä ne soivatkin yllättävän nätisti yhteen.
Jälkkäriviini Cleto Chiarlin Centenario Amabile Lambrusco Grasparossa di Castelvetro oli kuivempaa kuin aiemmin nauttimani lambruscot. Sitä voisi kuvitella lirppivänsä esim. ämpärillisen kauniina kesäiltana.
Finaalisuklaat.
Kyrö Distilleryn Napue passaa myös digestiiviksi.
Sapuskat, pari kaatoa chiantia, lasillinen lambruscoa sekä giniä alkuun ja loppuun maksoivat muutamaa senttiä vaille 101 euroa eli varsin kohtuullinen korvaus näin laadukkaista eväistä. Illan tähti oli ehdottomasti savuriisirisotto ja erityismaininnan ansaitsevat myös Klaus Haapaniemen Iittalalle kuvittamat Taika-sarjan lautasten käyttö.

Kulinaarimurula kiittää, niiaa sekä suosittelee C:tä lämpimästi kaikille Tampereen kävijöille ynnä natiivimanselaisille!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Potkapastaa

Törmäsin tuossa taannoin pakastimen sisältöä järkkäillessäni pariin söpöön karitsan potkaan. Otin jalan palat sulamaan ja kypsyttelin niistä kiireettömänä viikonloppuna tosi pitkän kaavan mukaan lammasragùa

Tosin viivyttelin kokkailun aloittamista vähän turhan pitkään, sillä saatuani sapuskan uuniin tajusin, että käytännössä tätähän syödään vasta huomenna. Onneksi kaapeista löytyi paniikkiaterian aineksia (lue: kaalia, kikherneitä, inkivääriä, valkosipulia, chiliä, kookosmaitoa, kalakastiketta, palmusokeria, limeä sekä korianteria jauhettuna ja tuoreena), joista sitten työstin ruoantekoruokaa.

Mutta takaisin ragùun. Kunnon muhittelun ansiosta lihat irtosivat luista lähestulkoon ajatuksen voimalla. Paseerasin kastikkeen joukkoon myös liemessä muhjuksi lionneet kasvikset, jotka sekä suurustivat soossin että vahvistivat sen taivaallista makua. 

Potkaragun kaverina toimii parhaiten pasta, jossa on reilusti pintaa, jolle kastikkeen on hyvä levittäytyä. Itse käytin La Fabbrica Della Pasta di Gragnanon straccettia, jota myydään Hella & Herkussa. Ja päälle reippaasti raastettua pecorinoa.
Tarvitset:
oliiviöljyä
pari karitsan potkaa
suolaa
mustapippuria
palsternakan
pari sipulia
muutaman valkosipulinkynnen
rasian kirsikkatomaatteja
pari rosmariinin oksaa
2 dl lihalientä
2 dl valkoviiniä

Lisäksi tarvitset:
pastaa
pecorinoa

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 120-asteiseksi.

Kuumenna öljy pannulla ja paista potkiin kauttaaltaan kullanruskea pinta. Suolaa ja pippuroi potkat. Siirrä lihat lautaselle odottamaan.

Pese palsternakka ja leikkaa se kookkaahkoiksi kuutioiksi. Kuori sipuli ja paloittele se muutamaan osaan. Kuori myös valkosipulinkynnet.

Lisää hiukan öljyä pannulle. Freesaa palsternakkakuutioita, sipuleita ja valkosipuleita pannulla. Kumoa ne uunikestävään vuokaan.

Kippaa vuokaan myös kirsikkatomaatit, rosmariinin oksat sekä lihaliemi.

Kaada viini pannulle, jossa paistoit potkat ja freesasit kasvikset. Anna kiehahtaa ja kaada neste vuokaan.

Asettele potkat vuokaan päällimmäisiksi ja peitä vuoka foliolla. Kypsennä uunissa 5-6 tunnin ajan, kunnes lihat ovat ylikypsiä ja irtoavat luista.  

Nosta lihat padasta. Irroita lihat luista ja revi ne pienemmiksi palasiksi.

Siivilöi liemi kattilaan. Hiero siivilään jääneet sattumat lusikalla liemen joukkoon. Lisää lihat ja anna soossin hiukan kiehua kasaan.

Tarkista maut ja lisää suolaa tai pippuria tarvittaessa.

Tarjoa ragù keitetyn pastan ja pecorinon kanssa.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Paputahnojen parhaimmistoa

Vuoden 2013 Taste of Helsingissä ihastuin isosti Toscaninin villisika-tryffelimakkaran seuralaisena olleeseen sitruunaiseen valkopapupyreeseen ja ilo oli suuri, kun onnistuin kotikeittiössä työstämään omasta papumuhjusta likimain saman makuista kamaa.
Minun soseeni koostumus oli tosin esikuvaansa jonkin verran rouheampaa tavaraa, mutta viitseliäämpi emäntä voisi paseerata papumössön tiheän siivilän läpi, jolloin lopputulos olisi silkkisen pehmoista. Itselleni kelpaa kyllä epätasaisempikin tahna.

Pavut kannattaa liottaa ja kypsentää itse, mutta jos hätä ei lue lakia, niin oikein kelpo pyreen saa aikaiseksi esimerkiksi GoGreenin isoista valkoisista luomupavuista.
Ensikokeilujen jälkeen olen tehnyt papupyreetä säännöllisin väliajoin, mutta blogiin saakka se ei ole syystä tai toisesta päätynyt. Viimeksi valmistin sitä pääsiäisaterialle lammasspydärin alustaksi, ja ruokavieraanani ollut bloggaajakollega ja kaupan täti Anna tykästyi pyreeseen myös. Tämä postaus onkin syntynyt hänen vaatimuksestaan saada herkun ohje itselleen.

Oheisen reseptin mitat eivät ole ollenkaan tarkkoja, koska makujen balanssia joutuu joka tapauksessa aina hinkkaamaan. Siksi "loraus" ja "nokare", jotka ovat erittäin subjektiivisia mittoja. Kerman määrää säätämällä soseesta saa juuri sen paksuista kuin on tarvis tahi halu.

Tuosta papumäärästä syntyy kuitenkin aika läjä pyreetä. Sitä voi syödä ihan pelkiltään tai muiden ruokien lisukkeena. Kylmä paputöhnä maistuu erinomaiselta leivän päällä.
Papumuhju + Teemun & Markuksen focaccia = parhautta!
Tarvitset:
200 g kuivattuja isoja valkoisia papuja
vettä
lorauksen kermaa
nokareen voita
sitruunan mehua
vihreää Tabascoa
suolaa

Tee näin:
Huuhtele pavut kylmällä vedellä ja poista seasta mahdolliset roskat. Anna papujen liota runsaassa vedessä 10-12 tuntia.

Kaada liotusvesi pois ja huuhtele pavut.

Laita pavut kattilaan ja lisää sen verran vettä, että pavut peittyvät kunnolla. Kiehauta vesi ja anna papujen porista lempeällä lämmöllä pehmeiksi. Lisää kypsennyksen aikana kattilaan vettä, jos sitä haihtuu liikaa.

Siivilöi kypsät pavut ja sauvasekoita ne muhjuksi. Ohenna muhjua lorauksella kermaa.

Mausta papupyree voilla, sitruunan mehulla, vihreällä Tabascolla ja suolalla makusi mukaan.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Fantastinen Frantzén

Olin tuossa maaliskuun puolivälin tietämillä parin päivän työreissulla Tukholmassa. Kun tieto duunikeikasta varmistui, niin kopautin kepillä jäätä ja kokeilin, josko saisin vajaan kuukauden varoajalla tehtyä varauksen ravintola Frantzéniin (Lilla Nygatan 21, Tukholma). Tällä kertaa oli onni myötä ja pääsin viettämään aivan mielettömän iltapuhteen kahden misukan kuppilaan, joka on maailman 50 parhaan ravintolan listalla sijalla 23.

Frantzénissa kokataan pohjoismaisista raaka-aineista, joista suuri osa on peräisin ravintolan omilta kasvimailta sekä lähialueiden luottotuottajilta. Makumaailmaan vaikutteita on otettu Aasiasta.

Tarjolla oli 17 ruokalajin maistelumenu, jonka kylkeen otin juomapaketin. Se sisälsi Savartin Brut L'Overture-shampanjaa, alkuviini Francois Rousset-Martinia Château Chalonista, sakea,  André Vatanin Sancerrea, Artadin Pagos Vicjos Riojaa sekä Zilliken Saarburger Rauschin Rieslingi Auslesea. Kaikki oivallisia, mutta hurjimmat bileet suussani aikaansai jumalainen Sancerre.
Tom Collins a´la Frantzén 
Minut istutettiin "baaritiskille", jonka toisella puolella olikin jo pieni keittiö, jossa kävi kova kuhina. Siellä puuhastelevat toistakymmentä henkilöä olivat käytännöllisesti käsivarren mitan päässä minusta ja aitiopaikaltani pystyin seuraamaan ruokieni valmistumista. Olin ravintolan ainoa yhden hengen seurue, joten aina kun chef huusi "one [lisää tähän joku seitsemästätoista ruokalajista]!", niin meikämandoliini kiljui hiljaa mielessään, että "IT'S FOR ME!"
"Tea with herbs & citrus from the gardens"
"Potato, Tsarskaya oyster, vinegar, dried caviar & leek"
"Saffron- & cinnamon macaroon with organic foie gras, caramelized lemon & Medjool date"
"Onion 'Chawanmushi' with liquorice & toasted almond cream"
"Deep fried langoustine brushed with pig's tail jûs & aged ham, Périgord truffle & crispy rice"
Suupalat seurasivat toisiaan tasaiseen tahtiin ja viini vaihtui muutaman ruokalajin välein. Kaikki maistui poikkeuksetta aivan törkeän herkulliselta. Makuhermojani kutittelivat erityisesti hanhenmaksamacaron, tryffelillä holvattu langustinin pyrstö sekä hillittömän hyvä hevossushi ("Horse sushi with hay smoked white moss & frozen, raw duck liver"), jonka vedin niin innokkaasti kitusiini, että kuvan ottaminen unohtui.
"'French toast' with sea urchin, wild char roe & aged pig's fat"
"Roasted bone marrow with sour pumpkin purée, caviar 'gold', pumpkin juice with pumpkin seed oil, yuzu & green cardamom"
"Fermented rye bread soup with smoked bacon & crème fraîche"
Merenmakuinen "French toast", luuydin-kaviaari-kurpitsakombo sekä rukiinen soppa ja sen kanssa tarjoillut peksuraksut olivat yhtään liioittelematta itkettävän ihania.
Butter "a´la minute" with herbs
Ennen seuraavaa syömisrupeamaa pidettiin pieni paussi, jonka aikana sain seurata, kun jamppa kirnusi voita hiki otsallaan helmeillen siinä silmieni edessä. Nykersin (ihan luvan kanssa) yrteillä ryyditetystä voigöntsästä maistiaisen ja voi veljet, että olikin namia! Voita ei työstetty pelkästään näytösluontoisesti, vaan sitä hyödynnettin myöhemmin tarjoillussa sapuskassa.
"Scallop with whipped eggs, truffle and 'dashi'" in the making
Kampasimpukan tulevat Frantzéniin elävinä, joten luulisin syöneeni tämän istunnon aikana tuoreinta kampasimpukkaa evö. Simpukka avattiin ja grillattiin pikaisesti. Myös kuori kuumennettiin, jonka jälkeen simpukkasiivut palautettin kuoreensa ja niiden päälle kaadettiin kevyesti vatkattua munaa. Sitten koko komeus kruunattiin aikamoisella keolla raastettua tryffeliä *pökr*
Kun olin syönyt simpukkaviipaleet höysteineen, kuoreen kaadettiin lientä, jolla sain huuhtoa loputkin mauista tuulensuojaan. Nyt alkavat jo ylisanat loppua, mutta voi herranjestas kuinka maukasta tämä oli!
"Satio tempestas with butter 'a´la minute', biodynamic grains & toasted seeds"
Illan kaunein annos oli ehdottomasti "Satio Tempestas". Latinankielinen nimi kääntyy lontooksi muotoon "Satisfying Fullness of Season" eli lautaselle päätyy kulloinkin saatavilla olevia vihanneksia, juureksia ja yrttejä. Vierailupäivänäni tähän lämpimään salaattiin oli käytetty 42 (siis neljääkymmentäkahta) eri ainesta, mistä johtuen joka ikinen haarukallinen maistui erilaiselta. Yksi tykötarpeista oli aikaisemmin tehty voi, jota sulatettiin kastikkeeksi lautasen keskelle. Yksinkertaista ja lumoavan hyvää!
"Cod skin with confit cheeks, horseradish, yoghurt & reduced apple juice"
"Caramalized cod loin 'mi-cut' glazed with reduction of grilled bones & white soya with smoked roe & fried scales"
Barentsinmeren turskasta oli tehty kaksi settiä. Jos niistä olisi pakko nimetä suosikki, niin valintani osuisi jälkimmäiseen ruokaan, sillä savustettu turskanmäti (eli Kallen mätitahnaa Frantzénin tapaan) sekä rapeiksi fritatut turskan suomut nyt vaan ovat aika kova juttu. Tosin ensimmäisen satsin turskanposket kuivatulla turskannahalla eivät olleet ollenkaan pöllömpää syötävää nekään.
"*Hot-Pot' of lobster with cabbage, roasted cauliflower & Périgord truffle bouillon"
"Hot-Pot" oli ruoista ainoa, jonka tykötarve piti valita kahden loistovaihtoehdon väliltä. Hummerihulluna otin tietty lobsterin heti kun se osui menulta silmiini. Ei se missään tapauksessa pahaa ollut, mutta toisena vaihtoehtona ollut kevätkaritsa olisi saattanut toimia paremmin tässä erittäin kaalipitoisessa annoksessa.
Mutta oli "Hot-Pot" makoisaa hummerisenakin. Kaaleihin oli jätetty oikein mukavasti puruvaraa ja tuota lientä olisi voinut luskoida loputtomasti.
"Burnt chestnut honey ice cream with milk skin, colostrum pudding, ginger cookie & whipped buttermilk perfumed with Earl Grey"
"Frozen sea algae in dried spruce with spruce shoots syrup, birch tree oil & sparkling verbena infusion"
Jälkkäreistä pidin ehkä hitusen enemmän merilevästä ja kuusenkerkästä tehdystä sorbetista, johon harrypottermaisessa taikajuomapullossa kuplinut verbena-liemi toi kirpakkaa raikkautta. Nannaa oli hunajainen ternimaitovanukaskin, johon käytetyn hunajan alkuperää (kastanjankukat) vieressäni istunut amerikkalainen herrapari ihmetteli. Heille kerrottiin, että meden keränneiden mehiläisten reviirillä kasvaa lähinnä kastanjoita, josta jenkit innostuivat hihitellen utelemaan, että tunnetaankos nuo kaikki mehiläiset nimeltä. Tähän frantzénilainen hymähti kohteliaasti. Joskus ihailen palveluammateissa toimivia ihmisiä syvästi.
"Bento box with 'fika*"
Siunatuksi lopuksi sain lootallisen pikkumakeita. Karhunvatukasta ja punajuuresta valmistetussa raksahtavassa namusessa maistuivat kevyesti myös orvokki ja anis, tyrni-porkkanamarmeladissa taas miedosti chili. Paahdetulla seesamilla täytetyn minituulihatun päällä oli vanilja-misovaahtokarkkia. Tumma suklaakonvehti kätki sisäänsä verta, mustaherukkaa ja kaakaonibsejä. Pikkuriikkisessä tartaletissa oli omenaa ja siitepölyä. Mäntyfudge oli mielipuolisen hyvää! Karkkikimaran päätti jännä rosmariinimacaron, jonka täytteenä oli suolattua vuohenkermafudgea. Amen.

Frantzén oli kyllä mieleenpainuvin fine dining-ravintolakokemus sitten viimekesäisen Attican. Loistavia makuja ilman liikaa kikkailua. Hintaa tälle ilolle tosin kertyi liki 4 000 kruunua (noin 440 euroa - älä saa sydänkohtausta äiti!) eli ulkomaan päivärahat eivät ihan riittäneet kattamaan ruokailukustannuksia. Mutta oli kokemus kyllä joka äyrin arvoinen. Suosittelen mitä lämpimimmin illastusta Frantzénissa, mikäli siihen tulee mahdollisuus.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäiskalaasin alkupalakalaherkku

Päättymässä olevan pitkän viikonlopun aikana oli pyhä tarkoitus päivitellä blogia, mutta niinhän siinä sitten kävi, että vapaapäivät kuluivat lähinnä akkujen latailun ja lukemattomien kirjojen merkeissä. Eipä siinä mitään, huilailu tuli ihan tarpeeseen.

Sen verran sain kuitenkin ruokarintamalla aikaiseksi, että kutsuin Soul Kitchenin ja tätä nykyä ehkä enemmän Hellan & Herkun Annan pääsiäisaterialle.
Eiliset syömingit käynnistettiin fenkolisella siikacevichellä. Sopivaa cevichen tai fisutartarin ohjetta guuglaillessani löysin Teemu Laurellin videoreseptin, josta sain idean kalasatsin puolikkaan tohottamiseen. Teemun tapaan en sokerisuolannut siikaa, vaan kypsensin sen sitruunanmehulla. Fenkolihommat keksin ihan omasta päästäni, koska otaksuin maun passaavan siialle kuin hanska käteen. Ja oi miten oikeassa olinkaan!
Fenkolisen fiiliksen maksimoimiseksi käytin kalaherkun tarjoilualustoina mahtavan makuisia Åbyn fenkolinäkkäreitä, joihin törmäsin Teurastamon pääsiäismarkkinoilla viime viikolla. Aiemmin olen höpsähtänyt saman valmistajan kuminanäkkäreihin, mutta tämä uusi tuttavuus kiilasi henkilökohtaisen näkkileipärankingini kärkikaartiin hurmaavalla aniksisuudellaan.

Siikanäkkärit olivat pääsiäisateriamme alkulämmittelyä. Menulla oli vihreää parsaa Hollannista kera voisen hollandaisen (josta tuli niin hyvää, että joku äityi nuolemaan lautasenkin), "lammasspydäriä 2.0" (pannulla paistettua karitsan sisäfileetä, kahta laatua lammasmakkaraa, tomaatteja ja korianteria) sitruunaisen valkopapupyreen kanssa sekä jymymämmiä eli luomuvaniljajäätelön ja -mämmin 50/50-sekoitusta kyytipoikanaan Koffin Portteria. Parsan kaverina lirpimme erinomaista tasmanialaista kuohujuomaa ja pyttisviininä toimi joskus ammoin korruptiolahjuksena saamaani La Garnacha Salvaje del Moncayo 2012-punaviini. On sitä tullut joskus huonomminkin syötyä.
Tarvitset:
200 g siikaa
puolikkaan sitruunan mehun
1 rkl kuivaa vermuttia
1 rkl öljyä
1 rkl kuutioitua fenkolia
1 tl fenkolinsiemeniä
suolaa

Lisäksi tarvitset:
Åbyn fenkolinäkkileipää
fenkolin tupsuja koristeluun

Tee näin:
Irroita siikafileestä nahka. Paloittele kala pieniksi kuutioiksi. Levittele puolet kuutioista lautaselle ja tohota niitä sen verran, että fisubiitteihin tulee ruskeita pilkkuja.

Laita kaikki kalat kulhoon. Lisää joukkoon vermutti sekä öljy.

Kuutioi pätkä fenkoli(n vartt)a pikkuriikkisiksi kuutioiksi.

Työstä fenkolinsiemenet huhmaressa jauheeksi.

Sekoita fenkolikuutiot ja jauhetut fenkolinsiemenet kalojen joukkoon. Mausta suolalla.

Kelmuta kulho ja anna kalojen ässehtiä jääkaapissa parin tunnin ajan.

Lusikoi kalakeosta näkkäreille. Koristele fenkolin tupsuilla ja tarjoa heti.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...