Unohtunut kääpäsoossi

Tällainenkin herkku on jäänyt tuonne luonnosten joukkoon ähöttämään, vaikka se ansaitsee tulla isoilla kirjaimilla kehutuksi. Ylistyksen kohde on karitsaburgereista ylijääneiden jauhelihapihvien kaveriksi valmistamani lampaankääpäkastike.

Mustatorvisienten ja tattien ohella lampaankäävät ovat lempparisieniäni. Kuivattuna niiden maku (kuten mustisten ja tattienkin) on mielestäni parempi ja intensiivisempi kuin tuoreessa tavarassa. Soossiin käyttämäni lampaankäävät sain kotiintuomisiksi pääsiäisruokavierailuni ehtoiselta emännältä, joka on aikamoinen sienihupsu.

Kuivattujen sienten liotusvettä ei muuten kannata kaataa viemäriin. Se on erittäin käyttökelpoista nestettä vaikkapa risottoon. 

Lampaankääpäkastikkeeseen tarvitset:
kourallisen kuivattuja lampaankääpiä
vettä
salottisipulin
voita
1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Liota kuivatut sienet vedessä letkeiksi. Puristele niistä ylimääräiset vedet pois.

Silppua sienet ja sipuli.

Freesaa sieni- ja sipulisilppua voissa pannulla muutaman minuutin ajan.

Kaada joukkoon kerma ja anna soossiin pöhistä kasaan miedolla lämmöllä.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Hodaripäivä

Viime lauantaina vietettiin jälleen Ravintolapäivää. Tapahtuma on levinnyt maailmalle kuin ne kuuluisat Jokisen eväät ja järjestyksessään yhdeksäntenä Ravintolapäivänä nälkäisiä asiakkaita popsahti ruokkimaan yli 1 700 ravintolaa. Aikamoista!

Helsinkiin ravintoloita syntyi reippaasti yli 500. Tiukilla rajauksilla sain aikaan noin 30 kuppilan pituisen kiinnostavien paikkojen listan, mutta eihän sellaista määrää kukaan kykene a) kiertämään b) syömään yhden päivän aikana. Loppujen lopuksi valitsin teemaksi hodarit ja luetteloon jäi neljä rastia.

Niistä ensimmäinen, Nam Nam Bánh mì, sijaitsi Sinebrychoffin puistossa ja tarjoili vietnamilaisia patonkeja, jollaisen nautin aamupalaksi kera kaverin ja kaverinkaverin.

Bánh mì oli sinänsä oikein maukas, vaikkakin possu oli pienoinen pettymys. Olisin toivonut siivuille enemmän paksuutta ja sikamaista makua. Erehdyin luulemaan niitä kalkkunaleikkeeksi ravintolanpitäjien täyttäessä sämpylääni...

Koffarista jatkoin Ruttopuistoon, missä oli tarjolla nyhtöpossuhodareita. Pulled pork tuntui muuten olevan tämän Ravintolapäivän hitti, sitä oli nimittäin tyrkyllä todella monessa paikassa.

Ruttiksen hodaripuodin nyhtöpossu oli kypsennetty portviinissä pienen ikuisuuden verran ja se oli herkullista. Sämpylä oli vähän höttöinen, mutta lisukesalaatista ei löytynyt moitteen sijaa.

Seuraavaksi suuntasin askeleeni Musiikki- ja Sanomatalojen sekä Kiasman keskiössä sijaitsevalle Kansalaistorille, jonne pystytetystä Amores Perros-kojusta innostuin sen mahtavaan leffaan viittaavan nimen perusteella.

Hodarikioskin takaa paljastui Ruoto Catering-niminen yritys, jonka palveluja harkitsen taatusti käyttäväni, mikäli isompia kestitystarpeita ilmenee. Tyypeillä oli kerrassaan loistava sapuskavalikoima.

Testasin Nippon Dogin, johon tuli mielenkiintoista kalkkuna-misomakkara, kimchiä, wasabimajoneesia, daikonia ja norilevää. Erinomaista! Ison plussan kaverit saavat itse leivotusta leivästä. Levät tosin meinasivat lennellä matkoihinsa tuulen mukana, mutta niiden ponteva myttäys muiden täytteiden sekaan pelasti tilanteen.  

Kansalaisia Kansalaistorilla.

Kolmannen kuuman koiran jälkeen ei todellakaan ollut enää nälkä, mutta vielä oli yksi paikka kokematta. Tässä välissä kiritin itseäni nauttimalla ison lasillisen geeteetä ihan oikeassa ravintolassa.

Viimeinen etappi oli punavuorelaisen designkaupan yhteyteen avattu Lords of the Hot Dogtown, jonne seurakseni suoriutui Aleksi.

Tähän ravintolaan kiinnostukseni heräsi hervottomasti nimettyjen hodareiden vuoksi. Menulla oli aikamoinen valikoima sexual dogeja...

...joista valitsin Tijuana Ladyboyn alaviitteellä salchicha caliente en los pantalones. Ihan levällään olevaan annokseen lastattiin chorizonakki, erilaisia soosseja sekä jalopenis (kyllä, tuo ei ole kirjoitusvirhe). Aleksi tilasi Bootie Call from the Hoodin eli Mature Ebonyn. Pornomätöt syötyämme tunsimme itsemme likaisiksi ja menimme Merirosvobaariin perinteisille ravintolapäiväkaljoille.

Munaklassikko pinaatilla

Rakastan uppomunia! Mielestäni kaikkein paras tapa nauttia niistä on parittaa munat pekonin kanssa ja hukuttaa herkut hollandaise-kastikkeeseen. Tämä klassinen Eggs Benedict-annos on ihan täydellistä brunssiruokaa.

Benediktiiniläismunista on olemassa hirmu monta muunnelmaa. Yksi lemppareistani on Eggs Florentine, jossa peksun tilalle laitetaan tuoretta pinaattia. Koska pinaatti on toukokuun ruokahaasteteema, päätin osallistua kisaan pinaattimunilla.

Erityisen haasteelliseksi homman teki se, että upomunien tekeminen on ollut minulle lähinnä salatiedettä. En ole koskaan onnistunut saamaan niistä edes seminättejä. Oheisen videon opeilla uppomunistani ei tullut vieläkään aivan täydellisiä, mutta ihan salonkikelpoisia kuitenkin. Jatkan harjoittelua.

Hollandaise-kastikkeeseen tarvitset:

70 g voita

2 keltuaista
1 rkl sitruunanmehua

suolaa
valkopippuria

Lisäksi tarvitset:

2 uppomunaa

pari reilua kourallista tuoretta pinaattia
sämpylän

Tee näin:
Aloita kastikkeen tekeminen sulattamalla 50 grammaa voita pienessä kattilassa.

Ota isompi kattila ja kulho, joka mahtuu kattilaan. Kiehauta kattilassa vettä ja sovita kulho kattilaan. Veden ei kannata kiehua kiivaasti, kepeä poreilu riittää. Kulhon ja veden väliin olisi hyvä jäädä kohtalainen ilmatila.

Vispaa keltuaisia kattilassa olevassa kulhossa, kunnes seos vaalenee ja paksunee hiukan. Lisää sitruunanmehu, suola ja pippuri. Sekoita ainekset hyvin.

Lisää keltuaiskulhoon 20 grammaa sulattamatonta voita ja vatkaa kunnes seos alkaa paksuuntua. Ota vesihaudekattila pois liedeltä.

Kaada sulatettua voita hissukseen keltuaisten joukkoon koko ajan seosta vispaten. Valmiin kastikkeen koostumuksen tulisi olla löysähkön kermavaahdon kaltaista.

Tarkista mausteet ja jäte kastikekulho vesihauteeseen odottelemaan.

Valmista uppomunat. Esimerkiksi tuosta ylläolevasta videosta löytyvät ohjeet niiden tekemiseen.

Ryöppää pinaatit nopeasti ja valuta niistä ylimääräiset vedet pois.

Halkaise sämpylä ja voitele molemmat puoliskot.  Voit myös halutessasi paahtaa ne ennen voitelua.

Asettele pinaatit sämpylöille ja laita munat pinaattien päälle. Peitä pinaattimunat hollandaisella ja nauti.

Kesämökkimakuja Töölössä

Illastimme ystäväni Tuulan kanssa pitkästä aikaa ravintola Aitossa (Museokatu 29), jossa on aina mukava käydä. Erityisen kivaa siellä oli tällä vierailukerralla, koska Aito on mukana parhaillaan käynnissä olevilla Riesling-teemaviikoilla. Rypäleen ympärille on Aitossa rakennettu menu, mutta meillä ei ollut neljän ruokalajin kokoinen nälkä.

Ennen varsinaisia ruokia keittiö terkutti meitä riimihärällä ja marinoidulla punasipulilla.

Alkuruoaksi tilasin savulahnaa ja salaattia, jossa oli porkkanaa, kurpitsaa, parsaa, retiisejä, friseetä ja tomaatteja. Hirmu hyvää! Erityiskiitokset ansaitsee paikan päällä savustettu kala. Kafru söi kalkkunanmaksabruleetä, jota Aito tarjoilee myös Taste of Helsingissä.

Aperitiivinä ja lahnaviininä toimi oivallisesti Weingut Faubelin Riesling 2012.

Otimme molemmat pääruoaksi grillattuja ahvenia. Jos niitä söi silmät kiinni, tuli ihan semmoinen olo, kuin olisi istunut ilta-auringossa mökkirannassa nauttimassa juuri äsken mato-onkimistaan kaloista. Ahventen kavereina lautasilla oli ihanan voisia herkkusieniä, uusia pottuja ja kevätsipulia. Kesäruokaa parhaimmillaan! 

Ahvenille valitsin Weingut Geheimer Rat Dr. von Bassermann-Jordanin Deidesheimer Paradiesgarten Riesling Kabinettia vuodelta 2011, joka oli hirviömäisestä nimestään huolimatta aivan taivaallista. 

Ahvenannos oli sen verran täyttävä, että jälkkäriksi riittivät kahvit ja pikkumakeat. Inkiväärinen tumma suklaa oli oma suosikkini, Tuula taas tykkäsi eniten valkosuklaa-limestä.

Aitossa on meiningin lisäksi reilua myös hinnoittelu. Syömiset ja juomiset (kolme lasia rieslingiä ja espresso) maksoivat karvan verran yli 60 euroa per daami. Sapuskoiden ja viinien laatuun nähden hinta on todella kohtuullinen. 

Tyhjästä nyhjäystä

Hiilarikammoiset tekevät spaghetin korviketta muiden muassa kaaleista, kurpitsoista ynnä muista vihneksistä, mutta kaltaiseni korvikekammoinen väsää valkokaalista ja spaghetista kaalispaghettia. 

Sapuska syntyi akuutista pastanhimosta tilanteessa, jossa perinteisiä pastasoossien tykötarpeita ei ollut käytettävissä, mutta valon ja juustopalan seurana jääkaapissa retkotti hiukan nahistunut kimpale kaalia. Lopputulos oli hämmentävän herkullinen.  

Tämä ruoka onnistuu mainiosti sekä talvi- että varhaiskaalista. Tai mistä tahansa kaalista. Oikeastaan kaikki juureksetkin toimivat, mutta sitten safka on jotain muuta kuin kaalipastaa. 

Varhaiskaaliversion valmistaminen on hintsusti nopeampaa, sillä kaalisuikaleita ei tarvitse juurikaan pehmitellä. Hetkisen pyöräytys öljyn ja valkosipulin kanssa riittää ihanaisen kevätkaalin letkeytykseen. 

Tarvitset:
spaghettia
kaalia
valkosipulia
oliiviöljyä
spaghetin keitinvettä
suolaa
mustapippria
Parmesania

Tee näin:
Laita spaghetti kypsymään reippaasti suolattuun veteen.

Leikkaa kaali ohuenohuiksi suikaleiksi ja silppua valkosipuli atomeiksi.

Kuumenna öljy pannulla ja kippaa valkosipulit hetkiseksi öljyyn tirisemään.

Lisää joukkoon kaali ja hämmentele suikaleita kunnes ne pikkuisen laiskistuvat.

Lorauta hiukan pastan keitinvettä kaalin joukkoon pöhisemään.

Sekoita valutetut spaghetit kaalisuikaleiden joukkoon.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Viimeistele annokset raastetulla Parmesanilla.

"Picnic with the difference"

Tuo otsikoksi päätynyt lainaus on peräisin Barry MacNamaran suusta. Noilla sanoilla tämä irlantilainen hyvän ruoan ystävä kuvailee osuvasti Suomeen tuomaansa Taste of Helsinki-tapahtumaa, jonka alkuun on 30 päivää. Millään ei malttaisi enää odottaa, mutta kitukuukausi kulunee joutuisasti ensimmäisten kekkereiden fiiliksiä muistellen.

Helsingissä järjestettävät Taste-festarit ovat siis järjestyksessään toiset. Ravintoloita on tänä vuonna mukana täysi tusina ja viimekesäisten tuttujen lisäksi joukkoon on saatu muutama uusikin paikka, joista itseäni eniten ilahdutti Ask.

Pääsin viime viikolla osallistumaan toimittajille ja bloggaajille järjestetylle kierrokselle, jolla saimme maistiaisia Olon, Murun ja Luomon Taste of Helsinki-menuista. Kaikkiin tarjolla oleviin ruokiin voit käydä tutustumassa Taste of Helsingin sivuilla.

Makumatkamme alkoi ravintola Olosta, jossa nautimme Rørvikin lohesta ja uusista perunoista. Ihan järkkyhyvää! Setti asemoi itsensä ensipuraisulla tämän vuoden santsattavien annosten kategoriaan.

Ravintola Murun herkkupala sisälsi paistettua karitsamakkaraa kesäkasvissalaatin ja ryytisinappikastikkeen kanssa. Erittäin toimiva kokonaisuus, mutta lautasen tähti oli ehdottomasti mahtimakkara, joka svengasi kuin hirvi. 

Ravintolakierroksen lopuksi saimme esimakua jälkkäreistä ravintola Luomossa, jossa eteemme kannettiin hempeän pinkkejä asioita. Söpö ”Pavlova” koostui raparperista ja marengista ja oli viedä kielen mennessään.

Samalle rundille kanssani osui Avaruusaseman bloggarikollega, joka laillani tykkäsi tarjoiluista kovasti. Soppa-Hanna puolestaan kierteli vähän eri ravintoloissa, mutta ei niissäkään kuulemma huonoja sapuskoita tarjoiltu.

Lippuja ruokafestareille myydään jo täyttä häkää, osta omasi Tiketistä ennen kuin loppuvat. Taste of Helsingin Facebook-sivulla on myös käynnissä skaba, josta voit voittaa kahden hengen lippupaketin tapahtumaan.

Tulisipa jo kesäkuu!

Petokalaa ja hevosmyrkkyä

Nappasin jo tammikuussa to do-listalleni ihan mahtavan oloisen haukireseptin, johon törmäsin Kärähtäneet-blogissa. Aika rientää kuin hirvi, joten ehdin koekokkaamaan paperissa kypsennettyä piparjuurihaukea vasta eilen. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, sillä tästä tuli mielettömän hyvää!

Fish and chips.

Pienensin originaaliohjeen annoskokoa kolmasosaan, mutta silti siitä olisi mielestäni riittänyt vaikkapa lisukesalaatin kanssa kevyeksi lounaaksi kahdelle. Tällä kertaa tosin söin hauen kaverina mielikuvituksettomasti pakasteranskalaisia.

Olen ihmetellyt, miksi piparjuuren lontoonkielinen nimi on horseradish, hevosretiisi. Jos uskotaan Wikipediaa, niin nimi juontaa juurensa horse-sanan alkuperäisestä merkityksestä, joka tarkoitti vahvaa. Vahva retiisi onkin ihan järkeenkäypä selitys. Ihmettelyn määrä taitaa kuitenkin olla vakio, sillä nyt pähkäilen, miksi piparjuuri on hevosille myrkyllinen.

Laitoin piparjuurta pakettiin aika reippaasti, sillä pidän sen kirpeästä mausta kovasti. Nenäkin avautui juurta raastaessa varsin tehokkaasti.

Hauki ennen uunitusta.

Tarvitset:
200 g haukifileetä
suolaa
mustapippuria
voita
parin sentin pätkän tuoretta piparjuurta
lehtipersiljaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Laita hauki leivinpaperiarkille. Suolaa ja pippuroi filee kummaltakin puolelta.

Asettele kalan päälle voinokareita ja raasta niiden päälle reilusti tuoretta piparjuurta.

Taittele leivinpaperi paketiksi ja kypsennä pakettia uunissa 20-30 minuutin ajan.

Tarjoa hauki runsaan lehtipersijasilpun kanssa.