maanantai 1. syyskuuta 2014

Kala ja polkupyörä

Olen mukana Cono Surin suomalaisille, ruotsalaisille ja irlantilaisille ruokabloggaajille järjestämässä kilpailussa, jossa tehtävänä oli löytää täydellinen ruokapari tietyille Cono Sur-viineille.

Kisaan ilmoittautuminen tosin sujui osaltani hiukan mutkitellen, sillä unohdin lisätä reseptin kisasaitille kesälomamatkan lähtötohinoissa ja australialaisen operaattorin verkosta postaus ei sitten onnistunutkaan, koska skabaan saivat osallistua vain tiettyjen maiden bloggaajat. Damnation!

Onneksi Cono Surin viinejä Suomeen tuovan Winestaten offiisilla hjelpattiin pulassa olevaa reissunaista ja pääsin kisaamaan paikasta Pariisin marraskuisessa finaalissa. Koko kisan voittajalle olisi luvassa retki Chileen Cono Surin tiluksille ihmettelemään, missä polkupyöräviinien rypäleet oikein kasvavat. Ihan kiva palkinto.
Tarjolla olleet viinit olivat Bicicleta Pinot Noir ja Bicicleta Riesling. Testaisin ensin rieslingin ja thaimaalaisittain maustettujen tiikerirapunuudeleiden yhteensopivuutta, eikä se ollut ollenkaan pöllömpi.

Myös kepeähkön punaviinin parittaminen nimenomaan kalaruoalle houkutteli kovasti, joten luntattuani Cono Surin sivuilta pinot noirin passaavan kaiken sorttisille pastoille, miedon makuisille kaloille sekä pestolle, ajatus savusiikalasagnesta syntyi. Vienosti savuisa ja muhevan juustoinen kalalasse sopi mausteisen pinot noirin kaveriksi kerrassaan loistavasti!

Kisalasagnen tekeminen oli erinomainen syy pyyhkiä pölyt pastakoneesta ja työstää pastalevyt itse. Myös peston valmistin omin käsin luotto-ohjeellani, mutta eiköhän kaupan kuivattuja lasagnelevjä ja laadukkasta valmispestoa käyttämälläkin saisi aikaan ihan syötävää kamaa.

Jos lasagnen ja punkun liitosta lukeminen aiheutti makumielikuvituksessasi positiivisia visioita, niin käy antamassa äänesi reseptilleni. Äänestysaika päättyy 22.9.2014 ja kaikkien äänestäjien kesken arvotaan kaksi 100 euron arvoista matkalahjakorttia.
Pastaan tarvitset:
200 g durum-vehnäjauhoja
kananmunan

Pestoon tarvitset:
puskan basilikaa
valkosipulinkynnen
50 g parmesania
1 dl pinjasiemeniä
suolaa
mustapippuria
1½ dl oliiviöljyä

Juustokastikkeeseen tarvitset:
50 g voita
½ dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
50 g parmesania
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
350 g savusiikaa
50 g parmesania
100 g pecorinoa

Tee näin:
Valmista ensin pasta. Sekoita jauhot ja kananmuna taikinaksi. Vaivaa taikinaa noin kymmenen mnuutin ajan. Jos taikina meinaa tarttua alustaan, lisää hiukan jauhoja. Kääri valmis taikinapallo kelmuun ja anna sen levätä puolisen tuntia.

Surauta kaikki peston ainekset öljyä lukuunottamatta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Jatka sauvasekoittamista ja lorota samalla öljyä ohuena nauhana muiden ainesten joukkoon. Tarkista maut ja lisää suolaa tai pippuria tarvittaessa.

Ruodi savukala.

Työstä taikinapallosta pienissä erissä ohuita levyjä joko pastakoneella tai kaulimalla. Laita keittiöpyyhkeitä esimerkiksi tuolien selkänojille ja nosta pastalevyt pyyhkeiden päälle. Leikkaa pastalevyt käyttämääsi vuokaan sopiviksi.

Kiehauta vettä isossa kattilassa. Keitä pastalevyjä yksi kerrallaan puolen minuutin ajan. Nosta ne keittämisen jälkeen kulhoon, jossa on kylmää vettä. Siirrä pastalevyt kulhosta tasaiselle alustalle levitettyjen keittiöpyyhkeiden päälle.

Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Valmista juustokastike. Sulata kattilassa rasva ja lisää joukkoon vehnäjauhot. Sekoita hyvin. Kaada kattilaan maitoa vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa ja lisää joukkoon raastettu juusto. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita vuoan pohjalle hiukan juustokastiketta ja asettele sen päälle kerros pastalevyjä. Lusikoi levyille juustokastiketta sekä melko ohuelti pestoa. Murustele soossien päälle savukalaa sekä raastettua parmesania ja pecorinoa. Laita vuokaan lisää pastalevyjä ja toista kerroksia kunnes vuoka on täynnä tai tykötarpeet loppuvat. Päällimmäiseen kerrokseen tulee vain juustokastiketta ja raastettuja juustoja.

Kypsennä lasagnea uunissa 45 minuutin ajan. Ota vuoka uunista ja anna lasagnen vetäytyä vartin verran ennen ruokailua.
Reseptille paritettu viini on saatu tuotenäytteenä Winestaten kautta,
savusiikalasagnen tykötarpeet olen maksanut itse.

torstai 28. elokuuta 2014

Sadonkorjuupossu

Syksy saapuu ja Suomen Kotitilan järjestämän neliosaisen lihakilpailun toinen vaihe on ajankohtainen. Aloitusteemana oli grillaus ja possu, ja käsillä olevassa toisessa osakilpailussa kokataan sadonkorjuuajan herkkuja.

Kun aloitin kisasapuskan pohdinnan, minulle oli alusta alkaen itsestään selvää, että teen jotain luuttomasta possunkyljestä. Haaveet ihanan ritisevänrapeasta nahasta ja mehukkaanrasvaisesta lihasta on helppo toteuttaa luomupossunpaloilla, koska niissä on mukava kerros rasvaa, jossa mahtavat maut pesivät. 
Tyypit uuniin menossa.
Tovin guuglailtua päätin vääntää oman variaation Guardianista bongaamastani Nigel Slaterin sielunlämmityspossusta. Nigelin sapuskassa käytetään kuivattuja papuja, mutta itse halusin syödä siankyljen kanssa tuoreita vihreitä papuja. Lisäksi puolitin annoskoon ja lisäsin tykötarpeisiin valkosipulia.

Lopputuloksena oli setti possunkylkeä, papuja ja lehtikaalia. Lehtikaalit muhivat uunituksen aikana kasvisliemen ja possubiiteistä tihkuvien nesteiden ansiosta ihanan makuiseksi muhjuksi, jota rapsakat pavut komppasivat kivasti. Ja sika - se se vasta olikin herkkua!
Tarvitset:
600 g luomupossun kylkeä
sipulin
2 valkosipulinkynttä
100 g lehtikaalia
tuoretta timjamia
4 dl kasvislientä
suolaa
mustapippuria
100 g vihreitä papuja

Tee näin:
Ota possu jääkaapista huoneenlämpöön  vähintään puoli tuntia ennen kuin laitat sen uuniin.

Laita uuni kuumenemaan 220-asteiseksi.

Kuori ja pilko sipuli sekä valkosipulinkynnet. Laita pilkotut sipulit sekä lehtikaalit ja kourallinen timjaminoksia uunivuoan pohjalle. Kaada päälle kasvisliemi.

Leikkaa possu neljään osaan. Tee nahkoihin viiltoja ja hiero possupaloihin suolaa sekä pippuria. Asettele lihat vuokaan lehtikaalipedille nahkapuoli ylöspäin.

Laita vuoka uuniin. Anna nahkojen rapsakoitua noin 20 minuutin ajan ja laske lämpö sen jälkeen 160 asteeseen. Lisää tunnin kuluttua vuokaan pavut ja anna niiden kypsyä vielä vartin verran.

Kokoa annos possunpaloista, lehtikaalimuhjusta ja pavuista. Koristele tuoreella timjamilla.
Osallistun tällä reseptillä Kotitila.fi:n järjestämään Lihaa parhaimmillaan-blogikilpailuun. Luomupossun 
kylkipalan olen saanut lahjoituksena järjestävältä seuralta, muut ainekset olen ostanut omilla rahoillani.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Himmi-mummin mahtikakkarat

Tein männä viikonloppuna mannapyöröjä, joita myös mannapyörösiksi kutsutaan. Perinneruokaguru Jaakko Kolmonen tietää niille vielä lisää nimiä. Sanottiinpa heitä miksi tahansa, he ovat herkullisia!

Oma Himmi-mummini teki näitä lapsuusmuistojeni mukaan tosi usein. Mannapuuron ohella täytteenä oli joskus myös riisipuuroa, mutta juuri nämä mannaiset olivat minun suosikkejani. Kokkikolmosen mukaan täytetarpeina on käytetty myös perunasurvosta sekä hersryyni- eli hirssipuuroa (ai mistäkö tiedän, mikä on hersryyni). 
Olen himoinnut mannapyöröjä säännöllisin väliajoin, mutta tarkkaa ohjetta niiden tekemiseen minulla ei ole ollut. Kiitos Googlen, löysin käyttökelpoisen ohjeistuksen kotikokki.netistä. Pyöröistä tuli melko autenttisen makuisia, mutta ulkonäköön jäi vielä viilattavaa, sillä Himmin pyöröset olivat paljon sievempiä.

Olin suunnitellut osallistuvani tällä reseptillä heinä-elokuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena oli mummola. Kävi kuitenkin niin, että työkiireet ja espoocinét söivät aikaani nin ansiokkaasti, että kisapostauksen dedis ehti livahtaa ohi. Kannattaa näitä silti kokeilla (ja käydä äänestämässä mukaan ehtineiden mummoloiden ruokia).
Taikinaan tarvitset:
2½ dl (raaka)maitoa
25 g hiivaa
½ tl suolaa
50 g voita
7 dl vehnäjauhoja

Täytteeseen tarvitset:
5 dl (raaka)maitoa
1 dl mannasuurimoita
½ tl suolaa
munan

Lisäksi tarvitset:
voisulaa voiteluun

Tee näin:
Liota hiiva ja suola kädenlämpöiseen maitoon. Lisää joukkoon jauhot pienissä erissä. Kaada lopuksi mukaan myös sulatettu voi. Alusta taikinaksi ja anna kohota leivinliinan alla noin puolen tunnin ajan.

Valmista mannapuuro. Kiehauta maito ja ripottele joukkoon mannasuurimot koko ajan sekoittaen. Anna hautua lempeälllä lämmöllä kymmenisen minuuttia. Mausta puuro suolalla ja anna sen jäähtyä.

Laita uuni lämpenemään 225-asteiseksi.

Leivo taikinasta 12 sämpylää ja anna niiden kohota leivinliinan alla.

Sekoita muna jäähtyneeseen mannapuuroon.

Tee kohonneisiin sämpylöihin juomalasilla painauma ja täytä ne mannapuurolla.

Paista pyöröjä uunissa noin 20 minuuttia.

Voitele uunituoreet pöyröt voisulalla. Tarjoa hiukan jäähtyneinä.
Terveisiä Himmi-mummille enkelten keittiöön!

tiistai 26. elokuuta 2014

Syötävän hyvä Melbourne

Melbournessa on hurmaavan Attican ohella noin tsiljoona muuta mahdollisuutta syödä hyvin. Majapaikkani keittiöfasiliteettien ansiosta kesälomareissulla tuli jonkin verran kokkailtua niin sanotusti kämpillä (muiden muassa suomalaisia lihapullia ja perunamuussia), mutta harrastin toki myös ulkoruokailua. Ohessa ravintolavinkkejä Melbourneen matkaajille kera tuhnuisten Instagram-kuvien.
Asuin noin viikon verran Windsorin kaupunginosassa, josta on kivenheitto Prahran Marketille (163 Commercial Road, South Yarra). Se on mahtava kauppahalli, missä sapuskatarvikkeiden shoppailun ohessa voi myös nautiskella lounasta. Valikoima on laaja, eivätkä hinnat hirvitä. Paikallisella kympillä (noin 7 euroa) saa esimerkiksi höyryävän kipollisen simpukoita chili-kookosliemessä ja pari unkarilaista lángos-lättyä irtoaa vajaalla neljällä eurolla.
Aasialaiset maut ovat monen uudehkon melbournelaispaikan punainen lanka. Kong BBQ (599 Church Street, Richmond) on varustanut ravintolan keskiöön sijoitetun keittiön riittävällä määrällä grillipisteitä ja liekit loimuavat iloisesti täysille saleille. Pöytäpaikkoja voi joutua jonottamaan pitkäänkin, mutta baaritiskin ääreen pääsee nopeasti. Kongin ruokavaikutteet tulevat Koreasta ja maistamani chiliset pork belly bunit sekä soijalla ja seesamilla maustetut possuribsit kimchislaw'n kanssa olivat älyttömän hyviä. Ruoat ja iso lasillinen Asahi-olutta kustansivat noin 30 euroa.
Paperboy Kitchen (320 Little Lonsdale Street) tarjoilee vietnamilastyyppistä ruokaa joko patongin väliin sullottuna tai kulhosta riisinuudeleiden kanssa. Testasin spicy bbq porkin nuudeleilla ja friteeratulla uppomunalla, enkä pettynyt. Pöytään tuotiin myös pikku kipollinen addiktoivaa sriracha-popcornia. Lysti maksoi noin 10 euroa.
Visiittini aikoihin muutaman viikon avoinna ollut Supernormal (180 Flinders Lane) oli edellisiä paikkoja hivenen fiinimpi. Lounasaikaan baaritiskipaikoille pääsi täälläkin jonottamatta, eikä pöytävaraus ole kuulemma iltaisinkaan välttämätön. Supernormalin ruoka täytti korkealla olleet odotukseni: spanner crab-salaatti sekä lobster roll olivat juuri niin herkullisia kuin toivoinkin niiden olevan. Ihanan tasmanialaisen rieslingin ja jälkkäriksi lirppimäni yuzulla maustetun saken kanssa lounaalle kertyi hintaa hiukan yli 40 euroa. 
Paljon pienemmällä budjetilla selvisimme seuralaiseni kanssa Chinatownin Gyoza Dourakussa (147 Bourke Street), jossa kaksi gyoza-annosta, tuhti okonomiyaki-pannari sekä friteeratulla pehmeäkuorisella ravulla täytetyt sliderit sekä kaksi puolen litran olutpulloa maksoivat vain reilut 20 euroa. 
Samaisen seuralaisen kanssa saimme aikaiseksi vähän suuremman laskun melkein residenssimme naapurissa sijaitsevassa puolalaishenkisessä ravintolassa. Borsch, Vodka & Tears (173 Chapel Street, Windsor) on kuuluisa kunnioitettavan pitkästä vodkalistastaan, ja totuuden nimissä on myönnettävä, että tuon iltapuhteen juomat maksoivat huomattavasti enemmän kuin syömät. Erilaisten vodkien maistelun ohella natustelimme peruna- ja sienitäytteisiä pierogeja, tolkuttoman maukkaita piparjuurella ryyditettyjä suolakurkkuja sekä turskakroketteja. Na zdrowie!
Local Taphouse (184 Carlisle Street, St. Kilda) on mukava korttelipubi, jossa on kiitettävän laaja arsenaali pienpanimoiden oluita sekä hanoissa että pullotavarana. Myös saluunan ruoka on varsin kelvollista. Söin Taphousessa lämpimän chorizo-salaatin uppomunalla ja kiinnostavilla kikherneranskalaisilla. Erityissuuret kiitokset ansaitsee se, että salattiin alunperin kuuluneet rusinat jätettiin pyynnöstäni keittiöön. Seuralainenkin kehui chicken parmigianaansa. Tässäkään paikassa syntyneen laskun loppusumma ei ole julkaisukelpoinen, koska olutvalikoima.
Melbournessa ei voi käydä pistäytymättä Gin Palacessa (10 Russell Place). West Winds Ginin Cutlassista, Maidenii-vermutista sekä oliivipurkin liemestä sekoitettu Dirty Martini maistui taivaalliselta pitkän turistipäivän päätteeksi. Ja martinin kolme oliivia ovat tässä gin jointissa standardi.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

From Attica with Love

Viimeisimmän Australian reissuni kulinaariset huippuhetket koin Atticassa (74 Glen Eira Road, Ripponlea, Melbourne). Tällä hetkellä ravintola keikkuu maailman 50 parhaan listalla sijalla 32 ja itse asiassa tänään (tai siis Australian eilen) Gourmet Traveller Restaurant Guide valitsi Attican Australian ykköskuppilaksi.

Attican perustaja Ben Shewry on lähtöisin Uudesta Seelannista, missä hän oppinut arvostamaan selkeitä makuja ja kunnioittamaan raaka-aineita. Shewryn ideologiaan kuuluu villiruoan sekä erityisesti Australian alkuperäiskasvien hyödyntäminen. Lisäksi Attican katolla ja tiluksilla  kasvaa paljon kaikenlaista ravintolassa käytettäviksi. Hän on siis vähän niin kuin Australian Sasu Laukkonen, paitsi että Sasu kuulemma pelaa Beniä paremmin biljardia *tähän nyt se hymiö*
Pääsin istumaan näköalapaikalle, josta pystyi vaklailemaan annosten valmistumista koko illan ajan. Se on kuulkaa kiehtovaa katseltavaa, kun iso porukka ammattilaisia työskentelee ryhmänä kuin hyvin rasvattu kone.
Valittavana oli kahdeksan lajin maistelumenu viinipaketilla tai ilman. Otin paketillisen version sekä Tom Collinsin, tuon uskollisen ystäväni. Ruokajuomat osoittautuivat todella mielenkiintoisiksi, alkuviinit ovat tasmanialaisen Garagistesin tavoin kovaa valuttaa myös Atticassa.
Attican amuset olivat alusta lähtien aikamoista tykitystä. Leivän kanssa tuotiin tarjolle macadamiapähkinätönhää, omatekoista voita ja aussisuolaa.
Seuraavaksi herättelin ruokahaluani hyvällä menestyksellä paikan päällä tehtyllä tuorejuustolla, hasselpähkinäöljyllä ja suoraan kennosta lusikoidulla hunajalla; ihmeellisellä miniluumulla omenaviinietikkaisen dipin kanssa; maissilla ja voilla sekä wallabykakkusella, jonka mukana tuli myös resepti.
"Snow Crab and Sour Leaves"
Ensimmäisen varsinaisen ruokalajin ihanaista lumirapua säesti jännästi purppurainen ja vienosti etikkainen pippurikastike. Annokselle paritettu eteleäafrikkalainen A.A. Badenhorstin Secateurs' White 2013 oli hyvin rieslinginomaista.
"Marron and Ground Greens"
Ravunpyrstön kyljessä ollut maustesekoitus oli mahtavaa. Siinä oli todella reippaasti rakuunaa sekä kuivattua kanannahkaa, liemi oli keitetty kasaan possusta ja sipulista. Tämän kanssa siemailemani viini oli todellista lähiviiniä Yarra Valleysta. Bobarin Chardonnay 2013 ei ollut lainkaan tyypillinen chardonnay, mutta sopi passelista yhteen vahvasti rakuunaisen setin kanssa.
"Salted Red Kangaroo and Bunya Bunya"
Seuraava sapuska oli ehkä omituisin yhdistelmä, jota olen konsaan suuhuni laittanut! Purppuraporkkanat, tartarmainen kenguru sekä bunya-männyn kävystä ja basilikasta tehty maustesekoitus muodostivat melko happaman kokonaisuuden. Italialainen Serragghian Fanino 2010 oli niin ikään hapanta, mutta kokonaisuus onnistui kuin taikaiskusta maistumaan aivan tolkuttoman herkulliselta.
"Minted Potato, Medium Rare"
En olisi myöskään koskaan uskonut syöväni lähes raakaa perunaa likimain ilosta itkien. Rapea tasmanialainen Two Metres Tallin Cleansing Ale ja suolaisen makean valkosipulinen puoliraaka peruna olivat todella toimiva yhdistelmä, jonka loistavuuden sinetöi lautaselle kaadettu killerihyvä juustosoossi *pökr*
"King George Whiting in Paperbark"
Yritin pähkäillä, oliko puunkuoressa kypsennetyn kalan sitruksinen aromi peräisin sitruunaruohosta vai limenlehdistä, mutta en oikein osannut päättää. Olin totaalisen hepnaadilla lyöty, kun minulle kerrottiin, että se hakemani sitruksinen maku olikin vihreiden tomaattien lientä. Viininä toimi varsin kivasti victorialaisen Moon Wineryn Marsanne 2010.
"Pork, Rotten Corn and Lemon Aspen"
Viimeisestä suolaisesta ruoasta menin possufanina ihan banaaneiksi. Hämmentävä "mätämaissi" oli fermentoiduista maissinjyvistä ja lemon aspen-marjoista tehtyä kastiketta. Savuisen pähkinäinen italoviini Angiolino Maulen Masieri 2011 oli jo ihan pelkiltäänkin aikamoista herkkua, mutta possun kanssa se nousi toiseen potenssiin.

Ennen jälkiruokia ohjelmassa oli vierailu ravintolan katolla, missä nuotion äärellä päivysti pari tyyppiä, jotka viittoineen ja hattuineen olisivat voineen olla Hogwartsista karanneita. He kertoivat kattoviljelyksistä ja tarjoilivat vaahtokarkkiversion Anzac-keksistä sekä lämmintä suolaista omenajuomaa.
"Pears and Maidenii" 
Ensimmäisessä jälkkärissä oli päheässä puuastiassa vermuttisorbettia, marinoitua päärynää sekä kamomillan ja laventelin lehtiä. Italialaisen Di Majo Noranten makea Apianae 2010 oli mainio pari tälle annokselle.
Superhyvään sorbettiin käytetty vermutti oli paikallista kamaa, jonka maustamiseen on käytetty Australian natiiviyrttejä. Ennen kotiinpaluutani onnistuin metsästämään Sydneysta pullollisen tätä kuivaa Maidenii-vermuttia tuomisiksi tänne emämaahan.
"The Industrious Beet"
Toinen jälkkäri koostui kookoksesta, ranskalaisesta marengista, sokerijuurikkaasta, mandariinisorbetista ja appelsiinikastikkeesta kera Philipponnatin Reserve Sublime 2002 shampanjan. Rutikuivan sihijuoman napakat kuplat ja briossimaisuus loivat vinkeän vastinparin kulhon makeille elementeille. Oikein tyylikäs lopetus menulle.
Siunatuksi lopuksi pöytään kannettiin suolakinuskitäytteinen suklaamuna, joka oli työstetty pukeko-linnun munan näköiseksi. Karkin kanssa tarjoiltiin Father Benin laatima tarina, jonka lopusta lainaan oheen pätkän.

"Like me, Pukeko are often seen foraging for food beside roadside ditches, but unlike me they have been forced to adapt because their natural habitat, the swamplands, have almost disappeared with man proliferation. This cheeky bird with its majestic scarlet bill and iridescent blue feathers is known for raiding farmers' crops of potatoes, kumara and grain as well as foraging for grass from pastoral farmland. Its tenacious characteristics have enabled the Pukeko to sustain its numbers and flourish in a human environment."

Aamen.

perjantai 1. elokuuta 2014

Autotallisapuskaa Tasmaniassa

Ensimmäisellä Tasmanian visiitilläni kehuttu Garagistes (103 Murray Street, Hobart, Tasmania) jäi väliin, koska en onnistunut saamaan pöytävarausta tähän entiseen autotalliin pystytettyyn ravintolaan. Nyt olin varauksineni oikeaan aikaa liikenteessä ja toissa iltana pääsin viimein testaamaan autotallisapuskat. Ja pitkähkö odotus toden totta palkittiin. 
Garagistes on erikoistunut biodynamisiin sekä luomu- ja alkuviineihin. Vaikuttavan viinilistan lisäksi paikka tarjoaa menulleen paritettua sakepakettia, jonka harkinnan jälkeen kuitenkin skippasin ja lirpin ruokien kanssa muutamaa mahtiviiniä. 

Keittiössä puolestaan hyödynnetään paikallisia sesonkituotteita niin paljon kuin mahdollista, mikä ilahdutti suuresti tasmanialaisen tryffelikauden aikaan saarelle saapunutta allekirjoittanutta.
Aloitin illan Americanolla, jonka minulle tarjoili sama neitonen, jonka viinitastingiin osallistuin viime marraskuussa Monassa. Naamat olivat jääneet molemmin puolin mieliin ja Hobartin pienuutta hetken ihmeteltyämme sain nauttia illan aikana ihan loistavasta palvelusta.
Viiden ruokalajin menun käynnisti paahdetusta mustajuuresta, ohuttakin ohuemmista omenasiivuista, hapatetusta saksanpähkinämaidosta ja nori-levästä koottu kombo, jonka jokainen suupala oli yhtä juhlaa. Erityisesti mustajuuren ja norin yhdistelmä toimi ihan satasella.
Seuraavaksi sain eteeni cheddarvanukasta, pottuja, herassa hapatettuja sipuleita ja ihanan rapsakkaa merikorallia. Älyttömän hyvää!
Hyvää oli myös sisilialainen Barracon Catarratto Barraco 2011 jota annoksen kanssa join. Sain maistiaisen toisestakin alkuviinistä, joka oli myös varsin mielenkiintoista. Molemmat juomat maistuivat pelkiltään erittäin happamilta, mutta ruokien kanssa niiden maku muuttui niin totaalisesti, että oli vaikeaa uskoa kyseessä olevan samat viinit.
Väliruoka oli ehkä parasta koskaan syömään mustekalaa. Nilviäinen oli hiiligrillattu. Sen kanssa oli tarjolla hapanleipämuruja, fermentoituja padrón-paprikoita sekä valkosipulia ja piparjuurta.

Annoksessa oli juuri sopivasti potkua sekä kirpeyttä valkosipulista ja piparjuuresta, jotka eivät kuitenkaan jyränneet täydellisesti kypsytettyä mustekalaa. Tätä tuli syötyä aikamoisella hartaudella, sillä lautasen ei olisi vaan halunnut koskaan tyhjentyvän.
Lähes itkettävän ihanaa oli myös mustekalalle oivallisesti natsannut oranssi viini. Tasmanialaisen d'meuren Rory 2013 oli listan aussiviineistä se kaikkein paikallisin tuote.
Pääruokana oli pienen ikuisuuden kypsennettyä naudanposkea mukavan savustetun perunapyreen ja reilulla kädellä raastetun mustan tryffelin kanssa. Omnomnom!
Poskiviiniksi suositeltu Gracin Etna Rosso Nerello Mascalese Graci 2011 toimi nätisti myös tryffelin kaverina.
Jälkkärivaihtoehdoista valitsin talviporkkanajäätelön hunajan ja kamomillan kanssa. Jätski oli mahtavaa kuivattuinen porkkanalastusattumineen, eikä setti ollut hunajasta huolimatta yhtään liian makeaa.

Garagistesin ruoat ja niille paritetut viinit olivat yhtään liioittelematta taivaallisia. Herkuttelu ei ollut tolkuttoman kallistakaan, sillä alkudrinksu, viisi ruokalajia ja kolme (tai oikeastaan neljä) lasillista viiniä kustansivat 150 paikallista dollaria (noin 108 euroa). Jos siis harhaudut reissuillasi Tasmanian Hobartiin, niin huolehti siitä, että sinulla on pöytävaraus Garagistesiin.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kesälomalle kissanruokaan

Australia kutsuu taas! Lähden matkaan ylihuomenna ja vietän kolme viikkoa samoilla tantereilla kuin viimesyksyiselläkin turneella eli lähinnä kissanruoan sekä kissan suun huudiloilla. Hiukan hirvittää lähteä lentelemään useaksi tunniksi Venäjän ilmatilaan näinä maailmanpoliittisesti epävakaina aikoina, mutta tuurilla ne laivatkin seilaavat.
Havainnekuvan lähde on buzzhunt.co.uk.
Täällä blogissa on nyt heinäkuussa ollut aika hiljaista ja hiljaiselo jatkunee reissuni ajan. Tai mistäs siitäkään varmasti voi tietää. Mutta Kulinaarimurulan Instagram-tiliä (@kulinaarimuruja) pävittelen aktiivisesti, joten sitä seuraamalla pysyt kutakuinkin ajan tasalla syömä- ja juomakokemuksistani alhaalla alapuolella.

"No worries, mate, she’ll be right."
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...