31. joulukuuta 2007

Perinteet velvoittavat

Miten ihmeessä suomalaisen uuden vuoden nimikkoruoaksi ovat päätyneet nakit ja perunasalaatti? Kuukkeloimalla syy ei minulle selvinnyt, joten jos joku sen tietää, niin avatkoon suunsa nyt tai vaietkoon iäksi.

Tulipa tapa mistä tahansa, niin itse tehty perunasalaatti pesee einekset mennen tullen. Pottusalaattiin kannattaa valita kiinteitä perunoita, sillä muuten appeesta tulee ällöä muhjua.

Parhaita perunasalaattisuolakurkkuja ovat puolestaan valkosipuliset tapaukset, myös venäläistyyppiset hapankurkut passaavat erinomaisen hyvin. Sinappi voi olla mitä tahansa tavaraa, itse käytin jouluisen konjakkisinapin jämiä (konusinappi maistui mukavasti myös nakkien kanssa).
Tarvitset:
700 g kiinteitä perunoita
ison sipulin tai pari pienempää
oliiviöljyä
2-3 valkosipulisuolakurkkua
pikkupurkin kapriksia
purkin kermaviiliä
2 rkl sinappia

Tee näin:
Keitä perunat kuorineen. Pilko sipuli (tähän satsiin silppusin pienen keltasipulin ja pienen punasipulin) ja freesaa hakkelusta pannulla tilkassa oliiviöljyä, niin saat sipuleista pois liian kitkeryyden. Kuutioi kurkut aika pikkuisiksi palasiksi.

Sekoita kermaviiliin sinappi, kaprikset, kurkut sekä hieman jäähtyneet sipulit. Kuori perunat niin kuumina kuin pystyt ja paloittele ne kuutioiksi. Sekoita potut muiden ainesten joukkoon ja laita perunasalaatti pariksi tunniksi jääkaappiin muhimaan.

26. joulukuuta 2007

Jouluherkkuja

Pyrin kerrankin tekemään optimaalisen määrän jouluruokaa. Koska pakkasin syömäkylään tulleille ystäville ja kylänmiehille mukaan jämiä niin paljon kuin jaksoivat kantaa, voin tässä vaiheessa joulua todeta onnistuneeni menekin arvioinnissa vähintäänkin kelvollisesti.
Aattona kuuntelin joulurauhan julistuksen syöden riisipuuroa kanelilla, sokerilla ja voisilmällä. Sen jälkeen vietin laatuaikaa minulle rakkaimman jouluelokuvan parissa fiilistellen. Leffan 30 sekunnin pupuversio kertoo kaiken olennaisen.
Koska joulunajan ruokavieraani eivät lipeäkalasta juurikaan perusta, herkuttelin maailman neljänneksi iljettävimmäksi (varoitan, kuvat ovat aika ällöjä) listatulla ruokalajilla keskenäni.

Ei pelkästä livekalasta kovin järisyttäviä elämyksiä saa, mutta kun hänen yllensä valuttaa voisulaa ja maitokastiketta sekä ripsauttelee maustepippuria ja suolaa, niin johan maistuu!

Pimeän tullen iltakävelin Hietaniemen hautausmaalla. Siellä oli nättiä.
Joulu- ja Tapaninpäivän syömäseurueille tarjoilemani menut olivat samanlaisia. Alkuun mätiä, punasipulihakkelusta ja smetanaa ynnä sillejä (savunmakuista suoraan purkista ja sinappista omalla reseptillä), graavilohta, sienisalaattia sekä katkarapuhyydykettä. Ylenmäärin hyvyyttä kaikissa eväissä!
Lämpimänä ruokana oli kolakinkkua ja seesamibataatteja. Kinkun päälle lorottelimme vielä tämän joulun ehdotonta hittiä, Villiaromin pullottamaa tervasiirappia.

Oikeiden syömisten jälkeen haarukoimme Erittäin Haisevia Juustoja (ranskalaista Roquefortia ja sveitsiläistä Etivazia) portviinin kanssa - juustot käytännöllisesti katsoen sulivat suihimme.

Makeaksi lopuksi lapiomme tuulensuojiin vielä tähdellisiä piparimuffinsseja ja kyytipojaksi Punatähteä.

Onneksi joulu on kerran vuodessa vaan.

25. joulukuuta 2007

Keittiöjumalattaren kinkku

Ylimaallisen ihanan Nigella Lawsonin ohje oli kummitellut mielessäni pitkään, joten tänä jouluna päätin kokeilla mielenkiintoisen oloista Coca-Colassa kypsennettyä kinkkua. Jos kerta nakkeja voi kypsentää kokiksessa, niin miksei sitten ehtaa possua.

Nigellan ohjeessa kehoitetaan hankkimaan kinkkua, jossa on kamara vielä tallella. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä marketeissa parin kilon kokoluokan possunpalat tuppaavat olemaan lähinnä sitä itseään ilman nahkaa ja karvoja. Onneksi on Hakkarainen, joka ei pettänyt taaskaan.

Kevytkolassa Kitchen Goddess ei suosittelut kinkkua keitettäväksi, joten minullakin potsi porisi sokerilimussa. Kuorrutteeseen käytin tervasiirappia, mutta tavallinen tumma siirappi käy ihan yhtä hyvin.

Kinkun keitinlientä ei kannata tuhota, koska Jumalattaren mukaan siitä syntyy napakka pohja mustapapukeittoon. Sain kuin sainkin ujutettua umpitäyteen pakastimeeni rasiallisen papusopanjuurta, johon varmasti palaan tuonnempana.
Tarvitset:
parin kilon palan kinkkua
sipulin
1½ l Coca-Colaa

Kuorrutukseen tarvitset:
mausteneilikoita
1 rkl siirappia
2 tl sinappijauhetta
2 rkl sokeria

Tee näin:
Laita kinkku kattilaan (kamarapuoli alaspäin), lisää kuorittu ja halkaistu sipuli sekä limu. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja vähennä sen jälkeen hönkää niin, että neste poreilee lempeästi. Peitä kattila osittain kannella ja anna kinkun kypsyä parin tunnin ajan.

Kun kinkku on kypsä, ota se kattilasta ja anna jäähtyä hiukan. Voit myös jäähdyttää lihan kokonaan ja kuorruttaa sen myöhemmin.

Ennen kuorrutusta poista mahdollinen kamara, mutta jätä sen alla oleva rasva paikoilleen. Leikkaa rasvan pintaan terävällä veitsellä ruudukko ja tökkää jokaiseen ruutuun mausteneilikka.

Sekoita siirappi, sinappijauhe ja sokeri. Taputtele tahna kinkun pinnalle. Lirauta hunnutetun possun ylle vielä loraus siirappia.

Jos kuorrutat kinkun suht pikaisesti keittämisen jälkeen, tee se 250-asteisessa uunissa. Tuolloin kymmenisen minuuttia on riittävä aika. Huoneenlämpöisen kinkun kuorrutus kannattaa aloittaa puolen tunnin uunituksella 180 asteessa ja jatkaa vielä varttitunti 250 asteessa kauniin pintavärin saamiseksi.
Kinkun kuorruttuessa nautiskelin putelillisen Tuhmaa Tonttua, johon tutustuin & tykästyin jo viime joulun alla. Myös pullon kaulaetiketissä oleva teksti on kutkuttava: ONE OF OUR RANGE OF VERY SPECIAL CHRISTMAS BEERS BREWED IN ENGLAND FOR THE USA. WE ALL KNOW OF COURSE, THAT SANTA IS REALLY FROM LAPLAND!

19. joulukuuta 2007

Sinappihuntu on sialla yllä...

Jokaisella meistä lienee ikioma, ainoa, oikea ja paras joulusinappireseptinsä. Minun konjakkisinappini on niin hyvää, etteivät sanat riitä kertomaan!

Mutta yritän kuitenkin. Se on makeaa, mutta kirpeää. Se on tulista, mutta pehmeää. Se on kermaista, mutta kiukkuista. Itse epäilen vahvasti, että kahvi on SE secret ingredient, vaikka valmiissa sinapissa sumpin makua ei kyllä pysty erottamaan (tai ainakaan minä en pysty). Mutta kahvi ja konjakkihan ovat kafruja muistakin yhteyksistä.

Lempeänkipakka konjakkisinappi soi hyvin yhteen kinkun kanssa ja svengaa joulupöydän kunkun kuorrutteenakin. Olen käyttänyt tätä myös omatekoisiin sinappisilleihin ja -silakoihin erinomaisella menestyksellä. Lisäksi sinappia voi luvan kanssa sotkea joulukalojen kylmiin ranskankermaisiin kastikkeisiin, esimerkiksi ranskis-sinappi-tilli-soossi toimii graavilohen kaverina enempiä riitelemättä.
Tarvitset:
100 g sinappijauhetta
2 dl kuohukermaa
2 dl sokeria
2 munaa
½ dl vahvaa kahvia
2 tl maissijauhoja
1 rkl öljyä
½ tl suolaa
½ dl konjakkia

Tee näin:
Mittaa kattilaan kaikki tykötarpeet paitsi konjakki.

Kuumenna seos hitaasti kiehuvaksi koko ajan vispilöiden.

Kun seos on kiehahtanut, ota kattila pois liedeltä.

Lisää konjakki seokseen, sekoita ja purkita sinappi.

Superhelppoa!

18. joulukuuta 2007

OK kuitti!

Bongasin Pastanjauhajilta vinkeän kauppakuittimeemin, joten repäistäänpä ostoskassi auki!

Katso mahdollisimman tuoretta kuittiasi ja kerro, mitä olet ostanut
0,408 x 3,49 Munakoiso
Kirsikkahillo
Tumma suklaa laj.
Nauhapasta

Kerro tämän jälkeen kuitin päiväys ja kellonaika
19:52 17/12/07

Kerro tuote jonka olisit halunnut ostaa
Parin kilon palan sikaa Nigellan Coca-Cola-kinkkua varten, mutta Liiterissä ei ollut sopivaa biittiä. Tarttee mennä halliin.

17. joulukuuta 2007

Muffinssi meni pipariksi

Olen pyöritellyt joulukuun ruokahaasteen raaka-ainetta mielessäni pitkään, mutta en ole oikein saanut piparkakusta otetta. Ensin ajattelin turata jonkinmoista suolapalaa, mutta lopulta päädyin kulkemaan makeampaa murupolkua.

Perusidean sain Raision Keittokirjasta. Tavoilleni uskollisena tuunasin kuitenkin tuorejuustotäytettä jouluisemmaksi lorauttamalla siihen Punatähteä ja katso: tähdelliset piparimuffinssit olivat syntyneet!

Omassa suussani tähtimuffinssit maistuivat ihan törkeän hyviltä. Huomenna saatan tekeleeni työtuomioistuimen eteen, kun aikaisemminkin ruokahaastekandidaattini makutuomareina toimineet entiset perätilalaiset pääsevät irti. Veikkaanpa, että tähtöset maistuvat heillekin.
Tarvitset:
300 g pakastepiparitaikinaa
munan
200 g vaniljatuorejuustoa
½ dl Punatähteä
½ dl sokeria

Tee näin:
Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Jaa piparitaikina kymmeneen osaan. Yleensä pakastetaikina myydän puolen kilon köntteinä eli tähän satsiin sellaisesta pakkauksesta hupenee reilu puolikas.

Painele osasista kahdeksan muffinssivuoan syvänteiden pohjille ja reunoille. Itse käytin kahdeksanreikäistä silikonivuokaa, jonka onkaloita ei tarvinnut sutia voisulalle ennen taikinointia.

Vatkaa munan rakenne rikki ja lisää joukkoon tuorejuusto, Punatähti ja sokeri. Hämmentele täyte sileäksi ja jaa se tasapuolisesti kaikkiin piparipesiin. Äläkä nyt mieti riettaita siellä :-)

Mynttää loput kaksi taikinapalaa yhdeksi ja kauli se levyksi. Ota levystä muotilla kahdeksan kipaletta muffinssivuoan koloihin mahtuvia pipareita ja asettele ne varoen muffinssien kansiksi. Kansipipareiden muoto on vapaavalintainen, omaan versiooni painelin tietty tähtiä.

Paista muffinsseja noin 20 minuutin ajan. Anna herkkujen rauhoittua tovi uunista ottamisen jälkeen ennen kuin vapautat makoisat toverit silikoniahdingostaan.

Piparikuumetta podetaan muuten myös ehkä maailman parhaassa sarjisblogissa, jossa on niin ikään vaikeuksien kautta väkerretty hurmaavia sauruspipareita!

9. joulukuuta 2007

Teeveestä tuttu

Muutama päivä on kulunut taas tukkoisissa tunnelmissa ja ruokalistalla on ollut lähinnä kuumia juomia. Syömisyritykset ovat kariutuneet ruokahaluttomuuteen ja siihen, että mikään ei maistu miltään. Olo alkaa kuitenkin pikku hiljaa normalisoitua. Vielä eilen pärskintäni oli intensiteetiltään oheisen pikkupandan aivastuksen tasoa.


Viimeksi räkätaudin iskiessä lääkitsin itseäni kanakeitolla. Tällä kertaa vainun palaillessa lohturuoan kaipuu ylitti ravinnon mahdolliset lääkinnälliset funktiot ns. kuusi-nolla eli väsäsin toipumisevääksi amerikkalaisista TV-sarjoista tuttua juustomakaronia.

Macaroni and Cheese on siitä kiva ape, että sen tekemiseen ei tarvita kovin erikoisia tykötarpeita. Sarvimakaroneja oli kaapissa valmiina, samoin köntsä juustoa, munia ja Oivariinia. Vihmovaa vesisadetta uhmaava lähikauppaan suuntautunut toivioretki täytyi tehdä ainoastaan lisäjuuston ja kerman takia.

Käytin sapuskaan nesteeksi kolmen juuston ruokakermaa. Varsinaista juusto-osastoa edustivat 50-50 -suhteessa punaleimainen emmental ja pussiin valmiiksi raastettu mozzarella.
Tarvitset:
200 g sarvimakaroneja
vettä
50 g Oivariinia
munan
2,5 dl ruokakermaa
6 dl raastettuja juustoja
mustapippuria
(suolaa)

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Keitä makaronit reilussa vedessä lähes kypsiksi. Valuta ja laita takaisin kattilaan. Lisää Oivariini makaroneihin.

Vatkaa munan rakenne rikki kulhossa. Sekoita joukkoon ruokakerma ja juustoraaste. Jätä reilu desi juustoa kuorrutusta varten.

Sekoita muna-kerma-juustoseos makaroneihin ja mausta pippurilla sekä tarvittaessa suolalla. Kaada koko hoito tarpeeksi isoon uuninkestävään vuokaan ja kylvä loput juustot makaronien ylle. Kypsennä uunissa puolisen tuntia.

Syö, mutta älä polta suutasi. Lisäkkeeksi tarvittaessa sitä ainoaa oikeaa Heinzin ketsuppia.

6. joulukuuta 2007

Lepo!

Minulla on jo useamman vuoden ajan ollut tapana viettää itsenäisyyspäivää Tuntemattoman sotilaan seurassa. Ensin katson Laineen alkuperäisen ja sen jälkeen Mollen version, joka on itselleni merkityksellisempi filmatisointi. Sitten pyyhin kyyneleeni ja alan arvostella kauden juhlapukumuotia. Melko perverssiä meininkiä siis.

Väinö Linnan klassikkoromaani elää ja voi hyvin pääkaupungin näyttämöillä uuden sukupolven sovituksina. Myllyahon version kävin katsomassa elokuussa, Smedsin pläyjäyksen pääsen kokemaan vasta vappuviikolla.

Uusimpaan tulkintaan kohdistunutta kritiikkiä on ollut kyllä hauska seurata. Syytökset kansallisten instituutioiden häpäisystä ovat mielenkiintoisia jo senkin vuoksi, että kyseessä on Smedsin työryhmän tulkinta alunperinkin fiktiivisestä teoksesta. Väinö-vainaa varmaan nauraa partaansa siellä jossain.

Koska Suomen syntymäpäivä on myös kansallinen vapaapäivä, ruokahuoltokin hoituu jämiä nakerrellen. Savolaisen likkakaverin toissapäiväistä vierailua varten tekemässäni kinkkupiiraasta on vielä neljännes jäljellä. Mekkoparaatia varten olen sentään hankkinut haisevia juustoja. Niillä kyllä pärjäilee!
Kinkkupiiraaseen tarvitset:
paketin ruis-perunataikinaa
punasipulin
oliiviöljyä
sokeria
munan
purkillisen ranskankermaa
150 g kinkkua
suolaa
mustapippuria
2 dl juustoraastetta

Tee näin:
Sulata pakastetaikina. Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Viipaloi sipuli ohuenohuiksi viipaleiksi ja freesaa ne letkeiksi pienessä tilkassa oliiviöljyä. Ripsauta sipuleille aavistus sokeria ja anna jäähtyä.

Painele sulanut taikina pyöreän piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Lykkää pelkkä pohja uuniin 10 minuutiksi.

Vatkaa munan rakenne rikki ja sekoita siihen ranskankerma, kinkku haluamassasi muodossa (itse käytin pitkänhuiskeita suikaleita) sekä jäähtyneet punasipulit. Mausta suolalla ja mustapipppurilla.

Levitä täyte esipaistetulle pohjalle ja ripottele päälle raastettua juustoa (tällä kertaa raastoin punaleimaista Emmentalia). Kypsennä piirasta uunissa noin 20 minuuttia.

Toissapäivänä tarjoilin kyytipoikana kertakaikkisen herkullista aussipunkkua, mutta nyt juon piirakanjämien kanssa teetä.

Levollista itsenäisyyspäivää itse kullekin säädylle!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...