27. tammikuuta 2008

Ahvenet liemessä

Teräväeväinen ahven on älyttömän hyvän makuinen Suomen kansalliskala. Tykkään fisuista ja erityisesti ahvenista useista syistä, joista oma sukunimeni (Ahvenainen) ja horoskooppimerkkini (kalat) eivät ole vähäisimpiä.

Pakastimessa pötkötelleistä pikkukavereista sekä muista kaappilöydöistä kehittyi ja keittyi oiva ahvensoppa.

Porkkana ja palsternakka päätyivät keittoon, kun niitä sattui jääkaapissa olemaan. Lisämakua ja suolaisuutta liemeen toivat anjovistäytteiset oliivit. Lusikallinen smetanaa olisi kruunannut annoksen, mutta kyllä ilman sitäkin pärjäsi.
Liemeen tarvitset:
500 g ahvenia
7 dl vettä
sipulin
valkosipulinkynnen
tillinvarsia
suolaa

Soppaan tarvitset:
pari porkkanaa
palasen palsternakkaa
salottisipuleita
keitettyjä ja perattuja ahvenia
anjovistäytteisiä oliiveja
yhden limen mehun
tilliä
(suolaa)

Tee näin:
Paloittele sipuli neljään osaan ja puolita valkosipulinkynsi. Lisää ne veteen ahventen, tillinvarsien ja suolan kanssa. Keittele kymmenisen minuuttia, ota kattila pois liedeltä ja anna liemen hautua kannen alla puolisen tuntia.

Kerää kalat pois liemestä ja siivilöi se. Perkaa ahvenet.

Pilko porkkanat ja palsternakka pieniksi kuutioiksi. Keitä niitä ja kuorittuja, kokonaisia salottisipuleita siivilöidyssä liemessä kunnes juureskuutiot ovat kypsiä. Lisää perattuja ahvenia sekä puolitetut oliivit. Mausta limen mehulla, tillillä ja tarvittaessa suolalla. Syö hyvän leivän kera.

Otsaan kotka, PC oon!

Jos otsikko hämmentää, niin kannattaa käydä kirjoittamassa kookospannacotta anagrammimasiinaan. Kokeile myös, mitä kaikkea vehje saa väännettyä omasta nimestäsi, terveisin nimimerkki "Ihan Jeanne vaaan".

Keittelin kookosmaitoa jälkkäriksi eilisiin ruokaorgioihin, jotka järjestettiin Satujatarin uudessa residenssissä. Me varttuneemmat leidit saimmekin loikoilla viiniä siemaillen, kun Muuli ja Possu häärivät kyökissä. No soseutin minä maa-artisokka-fenkoli-palsternakkakeiton ja otin kuvia kudotun kissan tankotanssista.

Sopan ja pannacotan lisäksi söimme vuohenjuustotoasteja, kanasalaattia, mielipiteitä jakaneita maissitikkuja sekä rimpsempsan kekuja. Juomana oli lähinnä punaviinejä ja uudesta pirs-alkuisesta tuttavuudesta Lambrusco Grasparossa di Castelvetrosta tuli ihan keeper.
Pannacottaan tarvitset:
2 prk kookosmaitoa
8 liivatelehteä
1½ dl ruokosokeria
limen mehun
1 rkl sitruunaruohotahnaa

Ananashyytelöön tarvitset:
½ l (purkkiviipaleista pilkottuja) ananaspaloja
2½ dl ananasmehua (samasta purkista)
vajaan desin hyytelösokeria

Tee näin:
Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin varttitunniksi.

Kiehauta kattilassa kookosmaito ja sokeri. Mausta limen mehulla ja sitruunaruohotahnalla. Purista ylimääräiset vedet letkeistä liivatteista ja lisää ne kookosmaitoon.

Kaada seos kulhoon tai irtopohjavuokaan ja laita jääkaappiin hyytymään. Tähän saakka voit valmistella herkun tarjoilua edeltävänä päivänä.

Paloittele ananasviipaleet pieniksi kuutioiksi ja päällystä niillä hyytynyt pannacotta.

Kuumenna ananasmehu kattilassa ja sekoita joukkoon hyytelösokeri. Anna seoksen kiehahtaa. Lusikoi hieman jäähtynyttä seosta ananaspalojen päälle ja anna hyytyä tunnin verran.

15. tammikuuta 2008

Onko värillä väliä?

Tammikuun ruokahaasteessa on, sillä käsky kävi kokata mahdollisimman värikästä ruokaa. Ei ollenkaan niin helppoa miltä ensin ehkä vaikuttaa!

Ensin ajattelin luoda jostain riemunkirjavan hurmaavasta taidetoksesta syötävän version, mutta lemppariltani Mirólta ei löytynyt mitään helppoa nakkia. Kiitos kuitenkin hyvästä vinkistä sinne Kauniaisiin.

Sitten meinasin pistää ranttaliksi elintarvikevärien kanssa ja turata megalomaanisen technicolor-jälkkärin. Tällä kertaa järjen ääni puhui visionäärin minussa ympäri, mutta tulevaisuudessa voisin muhitella ideaa vähän kypsemmäksi.
Lopulta mieluisa värillinen ruoka löytyi oman keittokirjahyllyn kätköistä ja tykötarpeet vakismarketin hevi-osastolta: lykkään parmankinkku-paprikahyrrät haasteeseen pyörimään. Alkuperäisohje, jota hiukan viilasin, on Suuresta herkkupalakirjasta.

Valmiissa hyrrissä keltaista ja oranssia paprikaa on kyllä melko mahdotonta erottaa toisistaan värin perusteella, mutta tietoisuus asiasta lienee tärkein?
Tarvitset:
keltaisen paprikan
oranssin paprikan
punaisen paprikan
vihreän paprikan
150 g Chèvre & Yrtit-tuorejuustoa
salottisipulin
2 rkl kapriksia
2 rkl pinjansiemeniä
2 rkl kuivattua oreganoa
mustapippuria
8 viipaletta parmankinkkua

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 250-asteiseksi.

Leikkaa paprikat neljään osaan, poista siemenet ja valkoiset retaleet. Laita paprikat uunipellille kuoripuoli ylöspäin ja kypsennä (mielellään grillivastuksen alla) tummanpuhuviksi.

Ota mustuneet paprikat uunista ja laita ne muovipussiin ainakin varttitunniksi. Poista hieman jäähtyneistä paprikoista kuoret.

Sekoita tuorejuustoon pienenpieneksi silputut sipulit, kaprikset ja pinjansiemenet. Mausta oreganolla ja mustapippurilla.

Laita muovikelmun päälle kaksi parmankinkkuviipaletta pitkät sivut vierekkäin ja levitä niille ohut kerros juustoseosta. Asettele samanväriset paprikat juuston päälle. Peitä paprikat ohuelle juustokerroksella ja kääri hässäkkä kelmun avulla tiiviiksi rullaksi. Tee vastaavat temput myös muun värisille paprikoille.

Laita pötköt jääkaappiin jähmettymään vähintään tunniksi. Leikkaa rullista noin sentin paksuisia viipaleita. Tökkää kuhunkin hyrrään cocktailtikku pitämään rullaa koossa.

12. tammikuuta 2008

Normandian maihinnousu

Ystäväni pakastimeen oli lennähtänyt parvi fasaaneja. Sain kunniatehtävän koekokata jotain hyvää tästä koreasta linnusta.

Aikani kuukkeloitua törmäsin unelmareseptiin: fasaania kermakastikkeessa omenoiden ja calvadosin kera. Sen väitetään olevan tyypillinen normandialainen ruokalaji, mikä tarkoittaa sitä että ruokaan lorautetaan moukku calvadosia, lempijuomaani.

Reseptini on sovelma Louisette Berthollen De hemliga recepten från Frankrikes bästä restauranger-kirjasta löytyvästä ohjeesta ja siitä riittää syötävää neljälle. Omenafasaanin kanssa tarjoilin uunissa kypsennettyjä rakuunaporkkanoita.
Tarvitset:
1 kg fasaanin rinta- ja koipipaloja
suolaa
mustapippuria
150 g pekonikuutioita
2 salottisipulia
voita
½ dl calvadosia
5 dl kermaa
2 isoa omenaa

Tee näin:
Paista pekonikuutioita kasarissa. Mausta fasaaninpalat suolalla ja pippurilla. Lisää pekonikuutioiden joukkoon pari nokaretta voita sekä fasaanit. Ota fasaaninpaloihin nätti väri.

Lisää silputut salottisipulit ja vähennä lämpöä. Kypsennä fasaaneja vielä noin 15 minuutin ajan. Kääntele paloja usein ja lisää voita tarvittaessa.

Kaada calvados kasariin ja ota se pois liedeltä. Liekitä.

Kun alkoholi on palanut, palauta kasari liedelle ja lisää joukkoon kerma. Sekoita ja tarkista maku, suolaa ja pippuroi tarvittaesssa.

Kuori omenat, poista niistä siemenkodat ja paloitele lohkoiksi. Lisää omput kasariin, peitä kannella ja anna porista miedolla lämmöllä noin puoli tuntia, kunnes fasaani on mureaa.

11. tammikuuta 2008

Baba's got a brand new bag!

Suhtaudun myötämielisesti kaikkiin munakoisopohjaisiin tahdaksiin. Lempparini on maksanmakuinen (!) munakoisosalaatti.

Munakoisosta, valkosipulista ja tahinista syntyvä baba ghanoush on kuitenkin tahnojen kantaäiti. Baba maistuu makoisalta muiden meze-tyyppisten pikkunapojen kanssa, mutta ihanaa se on ihan paljaaltaankin.

Tällä kertaa nautiskelin babasta falafel-palleroiden kera. Niitä voisi vissiin tehdä itsekin, mutta olen tykästynyt jonkun äidin tekemiin ja kaupan pakastelaarista löytyviin pyöryköihin.

Myös lajitovereiden kyökeissä on harrastettu erilaisten tahnojen tehtailua. Jatketaan samoilla linjoilla.
Tarvitset:
pulskan munakoison
valkosipulinkynnen
2 rkl tahinia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Tee näin:
Kuumenna uuni 175-asteiseksi. Puolita munakoiso pituussuunnassa ja laita puolikkaat uunipellille leikkauspinta ylöspäin. Kypsennä niitä uunissa noin 20 minuuttia.

Kaavi sisukset hieman jäähtyneistä koisonpuolikkaista kulhoon. Lisää valkosipulin pilputtu kynsi, tahini sekä loraus öljyä. Soseuta esim. sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Voit käydä baban kimppuun per heti, mutta jos maltat antaa sen ässehtiä yön yli jääkapissa, niin makuelämyksesi vain vahvistuu.

5. tammikuuta 2008

Kissanruokaa

"When the lasagna content in my blood gets low, I get mean", sanoo eräs piirretty kissa. En allekirjoita naukaisua ihan täysin, mutta kyllä lasagne hyvää on!

Sitä vaan tulee väsättyä aika harvoin. Syy moiseen on se, että lassea on hankalaa tehdä pientä annosta. Yhden henkilön taloudessa sapuskoiden jämät tuleekin yleensä pakastettua. Paitsi nyt, kun pakastin on umpitäynnä.

Kulinaarimurulan lasagnessa on maukkaita soosseja ja reilusti juustoa. Tällä kertaa käyttämäni juustot olivat Grana Padano ja mozzarella.

Ruokaan voisi pilkkoa tuoreita tomaatteja, mutta purkkikama on tähän aikaan vuodesta kätevämpää. Olen löytänyt erityisen maukkaan tomaattimurskalajikkeen ja saman tuottajan pyrepurkkienkin sisällöt ovat osoittautuneet oivallisiksi.
Jauhelihakastikkeeseen tarvitset:
400 g naudan jauhelihaa
oliiviöljyä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
400 g tomaattimurskaa
3 dl vettä
2 rkl härkäfondia
mustapippuria
tuoretta oreganoa

Maitokastikkeeseen tarvitset:
50 g voita
reilun desin vehnäjauhoja
litran maitoa
muskottia
suolaa

Lisäksi tarvitset:
250 g lasagnelevyjä
5-6 dl raastettua juustoa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Tee ensin jauhelihakastike. Ruskista jauheliha tilkassa oliiviöljyä, lisää joukkoon silputut sipulit, valkosipulit sekä tomaattimurska, vesi ja mausteet. Anna porista miedolla lämmöllä sillä aikaa kun teet maitokastikkeen.

Sulata rasva kattilassa ja sekoita siihen vehnäjauhot. Kun rasva on imeytynyt jauhoihin, lisää maitoa pienissä erissä koko ajan villisti vispilöiden. Kypsyttele soossia aktiivisesti hämmennellen, kunnes kastike sakenee. Mausta lopuksi muskotilla ja suolalla.

Kauho vuoan pohjalle jauhelihakastiketta ja sen päälle muutama loraus maitokastiketta sekä reilu kourallinen juustoraastetta. Lado soossikerroksen päälle lasagnelevyjä ja aloita uusi kierros kastikkeiden ja juuston kanssa.

Tee niin monta kerrosta kuin vuoka vetää tai kunnes tykötarpeet loppuvat. Jätä päällimmäiseksi kastikekerros ja juustoa.

Kypsennä lasagnea uunissa 50-60 minuuttia. Anna ruoan vetäytyä vähintään vartti uunista ottamisen jälkeen & ennen herkuttelua.

Lasagnea on tehty eri blogeissa broilerista, kasviksista, tonnikalasta, soijarouheesta ja lohesta. Voisikohan siitä tehdä myös makean version...?

2. tammikuuta 2008

Tuplatuunattu misu

Limoncello-likööri on yksi Italian hyvänmakuisista lahjoista muulle maailmalle. Simppeli pikarillinen jääkylmää likööriä on oiva päätös aterialle ja upeaa juomaa voi myös käyttää jälkiruokien maustamiseen.

Vaikka tajunnan räjäyttävää ihanuutta on todistetusti mahdollista tehdä itsekin, niin tällä kertaa lorottelin sitruunatiramisun tuunattuun versioon ostolikööriä.

David Rocco käyttää originaaliohjeessa misunpohjiksi Savoiardi-keksejä, joita löytyy suomalaisistakin marketeista jo ihan kivasti. Minulla oli taannoisen täytekakkutehtailun jäljiltä ylijäämäpaloja sokerikakkulevyistä, joten murustelin ne herkkuun keksien sijasta. Ja hyvää tuli!
Tarvitset:
3 valkuaista
3 rkl sokeria
2 rkl sitruunan mehua
desin kermaa
purkin sitruunatuorejuustoa
puolikkaan sitruunan kuoren raastettuna
reilun desin Limoncelloa
desin vettä
8 dl murusteltua sokerikakkulevyä

Tee näin:
Vatkaa valkuaiset, sokeri ja sitruunan mehu kuohkeaksi vaahdoksi.

Notkista tuorejuusto tilkalla likööriä ja lisää raastettu sitruunankuori (jätä osa koristeeksi). Vatkaa kerma vaahdoksi ja yhdistä se tuorejuustoon. Kääntele valkuaisseos varovasti joukon jatkoksi.

Sekoita vesi ja likööri. Laita puolet murustelluista sokerikakkulevyistä kulhoon. Kostuta kakunpalat likööriliemellä ja painele ne tiiviisti kulhon pohjalle.

Levitä puolet tuorejuusto-valkuaisseoksesta kakkujen päälle. Lisää loput kakunpalat kulhoon ja kostuta nekin. Peitä kakkukerros lopulla tuorejuusto-valkuaisseoksella. Ripottele koristeeksi raastettua sitruunankuorta ja nautiskele hyvässä seurassa.

1. tammikuuta 2008

Vailla menneisyyttä

Jääkapissa oli eilisiä nakkeja ja taikalaatikossa leffa, jonka eräässä kohtauksessa päähenkilö saa syödäkseen nakkikastiketta ja pottumuusia. Vuoden ensimmäisen aterian valinta ei siis ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Nakkikastikkeen parhaan kaverin tuunaamiseen on annettu hyviä ohjeita toisaalla, mutta tällä kertaa muusini edusti perinteistä mallia.
Nakkikastikkeeseen tarvitset:
nakkeja
sipulia
valkosipulia
oliiviöljyä
kermaa
härkäfondia

Perunamuusiin tarvitset:
vettä
perunoita
voita
maitoa
suolaa

Tee näin:
Kuori potut ja keitä ne kypsiksi.

Pätki nakit ja ruskista ne pannulla oljyssä. Lisää silputtu sipuli ja valkosipuli, freesaa niitä hetki.

Lorauta mukaan kerma ja anna soossin porista kunnes neste on kiehunut kasaan. Mausta nakkikastike härkäfondilla.

Valuta perunoiden keitinvesi pois. Vuolaise joukkoon nokare voita ja survo potut muusiksi. Muusista ei tarvitse tulla silkinsileää, vaan pienet sattumat ovat suotavia. Lisää pieni loraus maitoa ja suolaa makusi mukaan.

Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...