31. maaliskuuta 2008

Lammas pizzassa

Muutama kimpale pääsiäislampaasta päätyi pakastimeen odottamaan ylösnousemustaan. Lihan erottelu luista aiheutti roippeita, joista kehittyi männä viikonloppuna lammaspizza.

Päkäpään lisäksi pizza täyttyi punasipulilla, fetalla sekä Kalamata-oliiveilla. Kivaa makua ruokaan antoivat lampaaseen ensimmäisellä kypsennyskerralla tökityt valkosipulit. Pohjaksi tuunasin jamieoliveria ja tomaattisoossi syntyi Muttin tuplatomaattitiivisteestä.

Jos et omista leivinuunia tai pizzakiveä, niin paista pizza esilämmitetyllä ja nurinpäin käännetyllä uunipellillä. Tulokseksi saat ihanan ritisevänrapean pohjan.


Pohjaan tarvitset:
desin standardivehnäjauhoja
2 dl durumvehnäjauhoja
ripauksen suolaa
1½ dl vettä
1 tl kuivahiivaa
1 tl sokeria

Tomaattisoossiin tarvitset:
2 rkl tomaattipyreetä
lorauksen oliiviöljyä
lorauksen Kalamata-oliivipurkin lientä
kuivattua oreganoa
(suolaa)

Lisäksi tarvitset:
kypsää lampaan lihaa
punasipulia
fetaa
oliiveja
juustoraastetta (esim. Mozzarellaa)

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään mahdollisimman kuumaksi.

Valmista pohja sekoittamalla jauhot ja suola kulhossa. Lämmitä vesi ja sekoita siihen hiiva ja sokeri. Kaada seos jauhojen joukkoon.

Vaivaa taikina alkuun kulhossa. Jatka vaivaamista työtasolla, kunnes taikina on sileä ja kimmoisa pallo. Laita pallo kulhoon kelmun alle ja anna sen levähtää puolisen tuntia.

Lykkää tässä vaiheessa pelti uuniin kuumenemaan. Tee tomaattisoossi sekoittamalla pyree, öljy, oliivien liemi sekä oregano tasaiseksi tahnaksi. Mausta tarvittaessa suolalla.

Kauli hieman kohonnut taikina ohueksi pizzapohjaksi. Ota pelti uunista, käännä se nurinpäin ja laita pellille leivinpaperi. Asettele pohja leivinpaperille ja levitä pohjalle tomaattisoossi sekä muutama ripsaus juustoraastetta. Lisää lampaan palat, punasipulirenkaat, murusteltu feta sekä oliivit. Ripottele koko komeuden päälle vielä desin verran raastettua juustoa.

Paista pizzaa uunissa noin kymmenen minuutin ajan. Syö, nauti ja ota päiväunet.

24. maaliskuuta 2008

Lammas kahvilla

Pääsiäisbravuurini on ollut jo vuosia lampaanviulu Mysi Lahtisen tapaan. Sen ohje löytyy vaikkapa muutama vuosi sitten julkaistusta keittokirjasta Intohimot hellallani, jossa on muitakin loistavia reseptejä.

Lampaanviulua ei marinoida ennen paistamista, mutta kypsennyksen aikana kinttua valellaan vähän väliä kahvin, kerman ja lihaliemen sekoituksella. Ahkera valelu kannattaa, sillä lampaasta tulee todella maukasta. Ja valeluliemestä tehty kastike on aivan käsittämättömän hyvää, sitä voisi lipittää lusikalla. Aikuisten oikeesti.

Originaaliohjeessa käytetään ainoastaan kuivattuja yrttejä, mutta rosmariinifanina en voinut vastustaa pörheää, tuoretta luomurosmiskimppua, kun siihen Hakaniemen hallissa törmäsin. Ja pohjanmaalaisen lampaan jalka on tietysti Hakkaraiselta.
Lampaanviuluun tarvitset:
noin 3 kilon lampaanviulun
1 tl kuivattua timjamia
2 tl kuivattua minttua
3 tl kuivattua basilikaa
muutaman oksan tuoretta rosmariinia
1 tl mustapippuria
2 tl suolaa
lorauksen oliiviöljyä
valkosipulin
2 dl kermaa
1½ dl vahvaa kahvia
4 sokeripalaa
2 dl vahvaa lihalientä

Kastikkeeseen tarvitset:
valeluliemen
hieman vettä
1 rkl vehnäjauhoja
1½ dl kermaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 225-asteiseksi. Muotoile uunipellille kaksinkertaisesta foliosta hieman lampaanviulua suurempi kaukalo ja nosta paisti siihen.

Keitä kahvia ja sulata siihen sokeri. Sekoita kuivatuista yrteistä, suolasta, mustapippurista ja öljytilkasta tahna. Kuori valkosipulin kynnet ja paloittele isommat kynnet pitkittäin kahteen-kolmeen osaan. Riivi tuoreen rosmariinin oksista lehdet ja silppua ne.

Pistele viuluun teräväkärkisellä veitsellä melko syviä reikiä ja toppaa ne täyteen yrttitahnaa. Sulje reiät valkosipulilla. Paina valkosipulit lihan sisään, sillä ulkona törröttävä kynsi palaa ja maistuu pahalle. Sivele paistiin öljyä ja hiero loppu yrttitahna sekä tuore rosmariinisilppu paistin pinnalle.

Nosta pelti uuniin ja paista 15 minuuttia. Ota paisti pois uunista ja vähennä lämpö 200 asteeseen. Valele viulu kahvilla ja kermalla. Laita paisti takaisin uuniin vartiksi. Ota paisti jälleen uunista ja valele se lihaliemellä. Palauta paisti uuniin ja valele sitä noin 15 minuutin välein folioon kertyneellä liemellä.

Laske tunnin kuluttua uunin lämpö 175 asteeseen. Jos lientä haihtuu liiaksi, paikkaa vajetta kiehuvalla vedellä. Paista lammasta yhteensä noin kolmen tunnin ajan.

Nosta valmis lampaanviulu foliokaukalosta ja kerää valeluliemi tarkasti talteen. Kääri paisti folioon ja anna rauhoittua sen aikaa, kun teet kastikkeen.

Valmista kastike lisäämällä valeluliemeen tarvittaessa hieman vettä. Suurusta kastike vesitilkkaan sekoitetuilla jauhoilla. Keittele soossia kymmenisen minuuttia ja lisää kerma.

Pashanjauhantaa

Pääsiäisen perinneruokia nautiskeltiin Kulinaarimurulassa ahkerasti. Mämmi maistui vaniljakastikkeen kanssa, kokeilin Hedelmäpommin innostamana mämmin kaverina myös kookoskermaa. Kombinaatio toimi erinomaisesti!

Mämmiä voisi yrittää valmistaa itse, mutta toistaiseksi olen tyytynyt ostolootiin. Pasha sen sijaan tulee tehtyä poikkeuksetta omin käsin, sillä valmispashojen maku ei ole minua vakuuttanut.

Termi pasha juontuu venäjän kielen pääsiäistä tarkoittavasta sanasta. Pääsiäinen päättää ortodoksien 40 päivän paaston, jolloin juhlapöydässä on tarjolla melko tuhteja ruokia. Tämäkään pashaohje ei ole mitään kevyttavaraa.

Koska oikea pashamuotti on edelleenkin ostoslistalla, valutin pashani siivilässä. Muotista johtuen rahkaherkku edusti lättänää mallia, mutta makuun muotoseikoilla ei ollut vaikutusta.


Tarvitset:
100 g voita
2 dl sokeria
munan
500 g maitorahkaa
2 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
½ dl krokantteja
½ dl mantelirouhetta
½ dl sukaattia

Tee näin:
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää muna mukaan reippaasti vatkaten. Sekoita joukkoon rahka ja kerma.

Kaada seos kattilaan ja kuumenna sitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Ota kattila pois liedeltä kun seos löystyy ja alkaa höyrytä. Lisää loput ainekset ja jäähdytä.

Vuoraa pashamuotti, siivilä tai puhdas kukkaruukku kostealla kaksinkertaisella sideharsolla tai keittiöpyyhkeellä. Kaada seos muottiin ja taittele liinan reunat pashan päälle.

Nosta muotti kulhoon ja laita se jääkaappiin valumaan. Kumoa pasha seuraavana päivänä tarjoiluvadille. Koristele haluamallasi tavalla.

20. maaliskuuta 2008

"Pöytään ja vuoteeseen kutsutaan vain kerran"

Pitkällisen vatkaamisen jälkeen kirjallisen maalishaasteen innoittajaksi valikoitui meksikolaisen Laura Esquivelin teos Pöytään ja vuoteeseen (espanjankielinen alkuteos Como aqua para chocolate, englanniksi Like Water for Chocolate).


Suomenkielisen pokkarin takakannessa juonesta kerrotaan seuraavaa:
"De la Garzan perheen karjatilaa hallitsee tyrannimaisesti Mamá Elena, jolla on kolme tytärtä, Rosaura, Gertrudis ja Tita. Suvun tradition mukaan nuorimman, Titan, osana on pysyä naimattomana ja huolehtia äidistään. Siksi Titan ja Pedro Muzquizin rakkaus on tuhoon tuomittu. Saadakseen olla edes lähellä rakastettuaan Pedro nai Rosauran.

Pöytään ja vuoteeseen on omintakeinen rakkausromaani, jonka maaginen kauneus, rakkaus ja viha, intohimo ja kyyneleet valloittavat."


Ihastuin kirjaan ensilukemalla ja se tulee kahlattua läpi aina säännöllisin väliajoin uudelleen. Eniten minua viehättää se, että Tita on syntynyt keittiöön ja käytännössä kasvanut siellä.

Esquivel itse on kyökkifilosofoinut näin: "The kitchen, to me, is the most important part of the house. It is a source of knowledge and understanding that generates life and pleasure." Ihanasti sanottu!

Ohessa maistiainen ensimmäisen luvun alusta:
"...Tita oli kuulema niin herkkä, että jo isoäidin äidin vatsassa hän itki itkemistään aina kun tämä silppusi sipulia; hänen itkunsa oli niin äänekästä että talon keittäjätär, puolikuuro Nachakin, kuuli sen selvästi. Eräänä päivänä itku oli niin voimallista että se käynnisti synnytyksen ennen aikojaan. Eikä isoäidin äiti ehtinyt päästää ääntäkään, kun Tita oli jo ilmestynyt maailmaan, keitiönpöydälle, keskelle hellalla kiehuvan makaronikeiton, timjamin, laakerin, korianterin, kiehuvan maidon, valkosipuleiden - ja tietenkin sipuleiden - tuoksua.

Kuten saatatte arvata, Titaa ei tarvinnut läimäyttää niin kuin tapoihin kuului sillä hän itki jo tullessaan, ehkä siksi että hän tiesi kohtalostaan joka määräsi että avioliitto olisi häneltä tässä elämässä kielletty. Nachan kertoman mukaan rajusti virtaavat kyyneleet kirjaimellisesti työnsivät Titan maailmaan, ja lainehtivat sitten keittiön pöydälle ja lattialle.

Iltapäivällä, kun säikähdyksestä oli selvitty ja auringonsäteet olivat haihduttaneet veden, Nacha lakaisi punaisille lattialaatoille kerääntyneet kyynelten jäännökset. Suola täytti viiden kilon säkin, ja siitä riitti ruoanlaittoon pitkäksi aikaa..."


Jep, tyylilaji on maaginen realismi.

Tykkään myös siitä, että kirjassa on ihan oikeita reseptejä. Tarina etenee kuukausi kuukaudelta ja joka kuukaudelle on oma ruokaohjeensa. Esimerkiksi maaliskuussa de la Garzan tilalla herkutellaan viiriäisillä ruusunterälehdillä.

Ruusuviiriäiset olisivat olleet viehko haastepostaus, mutta oikeanlaatuisten syötävien kukkasten metsästykseen ei valitettavasti liiennyt aikaa. Sen sijaan elokuun nimikkoevään champandongon tykötarpeet (sokeroitua kaktuksenpalaa lukuunottamatta) löytyivät vähin vaivoin.


Champandongoon tarvitset:
öljyä
1 rkl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
300 g sika-nautajauhelihaa
pienen sipulin
2 tl sokeria
3 tomaattia
100 g saksanpähkinöitä
100 g manteleita
2 dl vahvaa kanalientä
maissitortilloja
200 g ranskankermaa
2 dl chilikastiketta
100 g Manchego-juustoa

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja lisää öljyyn jeera. Silppua sipuli hienoksi ja paista lihan kanssa jeeraöljyssä. Mausta sokerilla.

Kun liha on ruskistunut, lisää joukkoon pilkotut tomaatit sekä rouhitut saksanpähkinät ja mantelit. Kaada sekaan kanaliemi ja keitteli tovi soossia kasaan.

Voitele tortilla reilusti ranskankermalla ja laita lettu ranskispuoli alaspäin pyöreään uunivuokaan. Kauho tortillan päälle jauhelihaseosta, chilikastiketta sekä raastettua juustoa. Tee samanlaisia kerroksia niin kauan kuin aineksia riittää tai vuoka täyttyy. Lykkää ruoka uuniin noin 20 minuutiksi.

Kirjassa champandongo kehoitetaan tarjoilemaan riisin ja papujen kanssa, mutta mielestäni eväs toimii loistavasti ihan ilman lisukkeitakin.

16. maaliskuuta 2008

Potut pottuina

Huomenna on Pyhän Patrikin päivä, jota Irlannissa juhlitaan kuten vappua Suomessa. Paitsi että juomat ovat toisinaan vihreämpiä :-)

Irlanti on pujahdellut mieleeni tiheästi viime päivinä. Kirjallisen ruokahaasteen vuoksi selailemani irkkukirjailijoiden opukset ovat aiheuttaneet kaukokaipuuta vihreälle saarelle. Ja kaiho kohdistuu luonnollisesti myös ruokaan.

Vuosi sitten juhlamuonaksi Kulinaarimurulassa tehtiin Dublin Coddlea ja Guinness Puddingia. Tänä vuonna tunsin erittäin pakottavaa tarvetta valmistaa chipsejä.

Tykkään irkkujen tavasta maustaa chipsit suolalla ja mallasviinietikalla. Armaassa isänmaassa Malt vinegaria saa ainakin Punnitse & Säästä-kaupoista.

Toinen suunmukainen chipsien lisäke on currysoossi. Soossin suolaton originaaliohje on peräisin Recipezaarista, mistä löytyy paljon vinkkejä myös St. Paddy's-ruokateemaan liittyen.


Currysoossiin tarvitset:
pienen sipulin
omenan
1 rkl currya
2 rkl öljyä
2 rkl venhäjauhoja
5 dl vettä
1 rkl tomaattipyreetä
mustapippuria
sitruunanmehua
suolaa

Chipseihin tarvitset:
perunoita
öljyä
suolaa

Tee näin:
Tee ensin soossi. Pilko sipuli ja kuorittu omena mahdollisimmin pieneksi silpuksi. Kuumenna öljy kattilassa ja freesaa sipulia, omppua sekä currya kymmenisen minuuttia.

Lisää jauhot ja hämmentele soossia muutaman minuutin ajan. Ota kattila pois liedeltä ja lisää vesi sekä tomaattipyree. Sekoita hyvin ja anna porista varttitunnin ajan.

Mausta soossi mustapippurilla ja sitruunamehulla sekä suolalla. Anna soossin jäähtyä hieman ja laita jääkaappiin viilenemään.

Kuori perunat, viipaloi ne ja leikkaa viipaleet chipseiksi. Kovin ohuita tikkuja viipaleista ei kannata tehdä, sillä ne tuppaavat palamaan herkästi. Laita chipsit kylmään veteen likoamaan.

Kaada vesi pois ja kuivaa potut hyvin pyyhkeellä. Uppopaista perunat kullanruskeiksi ja nouki kypsät chipsit reikäkauhalla talouspaperin päälle. Anna ylimääräisen rasvan imeytyä paperiin ja suolaa chipsit.

Voit halutessasi maustaa potut myös mallasviinietikalla. Nauti chipsit currysoossin kanssa.

Jälki- ja silmänruoaksi Liam & Paddy's Green Shamrock Shore.

15. maaliskuuta 2008

Food for thought

Maaliskuun kirjallisen ruokahaasteen aihetta pohdiskellessa iski hirmuinen mieliteko tonnikalatahnalla ja perunalastuilla täytettyihin kulmioleipiin. Triangelimallisten eväiden virallinen kutsumanimi lienee kolmioleipä, mutta kulmio nyt vaan kuulostaa hauskemmalta.

Leivät juolahtivat mieleeni kirjahyllyn läpikäynnin yhteydessä, kun törmäsin Roddy Doylen teoksiin. Niistä ajatuspolku taasen haarautui reilun kymmen vuoden takaiseen kesään, jonka vietin Dublinissa työskennellen. Kyseisenä kesänä tuli luettua läpi koko Roddien siihenastinen tuotanto.

Tuolloin duunilounaan muodostivat useimmiten a sandwich, a bag of crips and a cup of tea. Tuoreena ruokabloggaajana kävin jättämässä tästä makumuistosta anonyymin jäljen Pastanjauhajien perunalastuleipäpostaukseenkin :-)

Söpöissä pikkupakkauksissa myytävien perunalastujen ehdotonta parhautta edustavat viinietikalla maustetut sipsit. Walkersin Salt&Vinegar-minipusseja saa ainakin Punnitse & Säästä-ketjun kaupoista.

Ystävämme John West väittää pyytävänsä delfiiniystävällistä tonnikalaa. Toivottavasti näin on, sillä Johnny on saanut kuningasajatuksen laittaa purkkiin kalan kavereiksi sipulia ja viinietikkaa. Yhdistelmä toimii tonnikalatahnassa loistavasti! Jos käytät tahnaan tällaista tonnikalaa, niin unohda ohjeessa mainittu sipuli sekä etikkaloraus!


Tonnikalatahnaan tarvitset:
purkin tonnikalapaloja
puolikkaan pienestä sipulista
lorauksen valkoviinietikkaa
2 rkl majoneesia
1 rkl kapriksia
mustapippuria
suolaa

Lisäksi tarvitset:
paahtoleipää
jääsalaattia
perunalastuja

Tee näin:
Valuta tonnikalapurkista ylimääräinen neste pois. Paloittele sipuli pienenpieneksi silpuksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään, mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Paahda leivät ja kokoa kulmiot asettelemalla leipäviipaleelle kohtuullisesti tonnikalatahnaa, muutama jääsalaatinlehti sekä vajaa kourallinen perunalastuja. Laita päälle toinen paahtis ja paina puoliskot tiiviiksi paketiksi.

Perunalastut ritisevät rikki, mutta niin niiden pitääkin tehdä. Leikkaa leivät kulmioiksi ja nauti teen kanssa.

10. maaliskuuta 2008

Sweet sushi

Olen paneutunut uusiin työtehtäviin niin intensiivisesti, että sillä on ollut negatiivinen vaikutus kokkausaktiivisuuteeni. Eilen essut vihdoin kaivettiin naftaliinista, kun löimme Mukkeliksen kanssa kallomme yhteen ja askartelimmepaskartelimme aivan järjettömät määrät karkkisusheja.

Ideoita naminameille saimme tavattoman monesta eri lähteestä. Kaikkia Ameriikan ihmeitä ei ollut saatavilla, joten teimme ihan ikiomiakin ratkaisuja.
Notkuvaan sushipöytään katettiin sen seitsemää sorttia makeita herkkuja: englanninlakritsinigireitä, lakumakeja Jell-O-wasabilla, hedelmäkalanigireitä, viikunanigireitä, vaahtokarkki-salmiakkikalanigireitä hapanremmillä ja kuivatulla mangolla, kumkvatti-viinirypälenigireitä, hapanremmimakeja viinirypäleillä sekä kookosmakeja. Ylijäänyt tykötarvekimara oli tarjolla sashimin tapaan.
Sushiriisi valmistui keitetystä puuroriisistä (7 dl), rahkasta (2 purkkia), GoGreen-vaniljakastikkeesta (1 purkki), sokerista (2 rkl) ja vaniljasokerista (1 rkl). Lisäksi riisiin sekoitettiin liivatelehtiä (2 kpl kylmässä vedessä liotettuina ja tilkkaan kuumaa vettä sulatettuina). Tätä riisiseosta hyödynnettiin kaikissa lajeissa kookosmakeja lukuunottamatta.

Suuta putsaavana garina käytettiin tuoretta ananasta. Wasabeja työstettiin kahta lajia: elintarvikevärillä syvennettyä vihreää tytinähyytelöä sekä avocadosta, sitruunanmehusta, vaniljasokerista ja banaaniesanssista muussattua tahdasta. Soijan roolissa loistivat lakritsikastike, passionhedelmä-kumkvattiseos ja tervasiirappi.
Suloisia susheja arvioimaan oli kutsuttu koolle makuraati ystävistä ja kylänmiehistä. Äkkimakeat pirulaiset ja taustamusiikkina soinut Nylon Beat tekivät tehtävänsä, eikä kukaan raatilaisista pystynyt santsaamaan enää neljättä kertaa.

Eniten risuja annettiin vaahtokarkkinigireille, koska niitä oli vaikea syödä. Sitkeät salmiakkikalat ja kuivatut mangot taisivat muodostaa vaahtokarkeille liian tymäkän kontrastin. Suosikeiksi nousivat kaikki makit, joista karkkisushikuningattareksi julistettiin yhteen ääneen suut tahmeina kookosrullat.
Olimme melko uskollisia alkuperäiselle reseptille, ainoastaan kookosmaitoa laitoimme 2,5 desin sijasta 4 desiä. Nesteen lisäys nosti valmiin riisin käsittelyn vaikeusastetta useita satoja prosentteja, mutta saimme kuin saimmekin aikaiseksi tyydyttäviä rullia. Lötköhköt makit pukkasimme jäähylle pakastimeen reiluksi puoleksi tunniksi, jonka jälkeen niiden paloittelu sujui kuin valssi kesällä!

Muulille kiitos kokkailuseurasta ja muille valtava respect siiviilirohkeudestanne.

2. maaliskuuta 2008

Hilpeänhaikeaa kakkua

Windsorista tulee yleensä mieleen kuninkaallinen linna tai Shakespearen näytelmä. Minulle mieleen tulee kuitenkin kakku.

Ohjeen windsorinkakkuun olen löytänyt mummon vanhasta reseptivihkosta. Leivonnaisen nimeämistarinan taustoja en valitettavasti tunne, mutta kakku on niin herkullista, että se maistusi takuuvarmasti kuningattarellekin.

Tarjoilin windsorinkakkua perjantaisilla läksiäiskahveillani. Lähimpien työtovereiden joukossa oli vahva edustus itkijänaisten heimosta, joten makea kakku toimi balsamina haikeaan tunnelmaan. Hauskinta tässä työpaikanvaihdossa on se, että useita entisiä työkavereita voi nyt alkaa tituleerata ystäviksi.

Duunikavereiden sankka joukko muisti minua mukavilla asioilla, joista mieluisin oli ehdottomasti pulska lahjakortti Kokkipuotiin. Kiitokset kaikille lahjuksiin osallistuneille, lupaan raportoida hankinnoistani tässä blogissa jahka ehdin ostoksille.
Kakkuun tarvitset:
desin maitoa
25 g hiivaa
3½ dl vehnäjauhoja
25 g voita
1 tl suolaa
2 tl sokeria
munan

Koristeluun tarvitset:
½ dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
40 g mantelirouhetta
2 rkl voita

Täytteeseen tarvitset:
1½ dl maitoa
¾ rkl perunajauhoja
2 tl sokeria
keltuaisen
3 tl vaniljasokeria
100 g voita
2 rkl tomusokeria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Lämmitä maito kattilassa, lisää hiiva ja sekoita kunnes se liukenee maitoon.

Mittaa kulhoon noin puolet jauhoista. Nypi rasva jauhoihin. Lisää seokseen suola, sokeri, muna sekä maito.

Lisää loput jauhot ja alusta taikina notkeaksi. Anna taikinan kohota peitettynä noin tunnin ajan.

Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa sitä hetki. Muotoile taikinasta tasainen pyöreä kakku, jonka halkaisija on noin 22 senttiä. Aseta kakku pellille leivinpaperin päälle ja anna kohota noin puoli tuntia.

Valmista päällyskoristelut sekoittamalla jauhot, sokeri, mantelirouhe ja rasva murumaiseksi seokseksi.

Voitele kakku munalla ja ripottele koristemurut pinnalle. Paista kakkua uunin keskiosassa 20 minuuttia. Anna kakun jäähtyä.

Sekoita paksupohjaisessa kattilassa täytettä varten maito, perunajauhot, sokeri ja keltuainen. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes se sakenee. Ota kiisseli pois liedeltä ja anna jäähtyä.

Mausta kylmä kiisseli vaniljasokerilla. Sekoita rasva ja tomusokeri. Lisää seos kylmään kiisseliin pieninä nokareina koko ajan voimakkaasti vatkaten.

Leikkaa jäähtynyt kakku kahteen osaan. Levitä täyte pohjalle ja nosta kansi päälle. Laita kakku hetkeksi jääkaappiin ennen tarjoilua.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...