31. heinäkuuta 2008

Possu kaalimaan vartijana

Muinaisina nuoruuden kesinä elin viikkokausia yksinomaan paistetulla ja soijalla maustetulla varhaiskaalilla. Hieman myöhemmin Irlantiin suuntautuneilla reilausreissuillani valaistuin, kun opin sekoittamaan kaalin joukkoon pekonia.

Makuikävän innostamana kokkasin kaalipekonipaistosta iki-ihanan Delia Smithin reseptillä. Delia itsekin on puhdasta nostalgiaa, sillä dame edustaa brittiläisten tv-kokkien ensimmäistä aaltoa.

Paistoksen alkuperäinen ohje löytyy Delia Onlinesta. Siellä kerrotaan, että kaalipekonihässäkkä toimii oivallisena lisäkkeenä esmes maggaralle, mutta hyvää se on ihan pelkiltäänkin.


Tarvitset:
puolikkaan pienehköstä varhaiskaalista
4 pekoniviipaletta
sipulin
valkosipulinkynnen
2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

Tee näin:
Pilko kaali ja sipuli ohuiksi suikaleiksi. Paloittele kukin pekoniviipale kuuteen osaan. Hakkeloi valkosipulinkynsi pienenpieneksi pilpuksi.

Kuumenna öljy pannulla. Paista sipulisiivuja ja pekonipaloja öljyssä viitisen minuuttia. Lisää valkosipuli ja paista seosta vielä hetkinen.

Sekoita joukkoon suikaloitu kaali ja anna sen kypsyä kymmenisen minuuttia. Hämmentele välillä, että kaikki kaalisuikaleet saavat osansa pannun lämmöstä. Älä kypsennä kaalia lötköksi vaan jätä siihen puruvaraa.

Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

27. heinäkuuta 2008

Yksi vai kaksi teetä?

Jotkut sanovat fatoush, toiset taas fattoush. Toisaalta on ihan sama, miksi tätä Lähi-Idästä lähtöisin olevaa salaattia kutsutaan, sillä se vie kielen mennessään.

Fatoushin perusraaka-aineet ovat tuttuja, mutta perinteiseen vihersalaattiin verrattuna salaatin tekee mielenkiintoiseksi sen kastike. Soossiin nimittäin laitetaan sumakkia.


Harry Potter-kirjoista karanneelta kuulostava sumakki on puu, jonka kuivattuja ja jauhettuja marjoja käytetään mausteena. Jauheen maku on hapan ja siitä joko pitää tai ei. Minä pidän.

Lisäksi Raholan setä tietää kertoa, että sumakin serkku on cashew. Hyviä tyyppejä siis molemmat.

Tarjoilin fatoushia hellepäivän illallisvieraalleni alkupalana. Pääruoaksi uuni paistoi voittoisaa rosmariiniankkaa ja jälkkäriksi tohotin meille crème brûléet, joiden pohjalle kätkin vaniljaista raparperisosetta. Herkkua!

Palanpainikkeina normaalit ruokajuomat. Terveiset muuten Soppakellariin vinkeästä viinivinkistä - tästä tykättiin etikettiä myöten :-)


Salaattiin tarvitset:
pitaleivän
tilkan oliiviöljyä
Romaine-salaattia
kirsikkatomaatteja
puolikkaan kurkun
pienen punasipulin
puoli puskaa minttua
puoli puskaa korianteria

Kastikkeeseen tarvitset:
valkosipulinkynnen
1 tl sumakkia
puolikkaan sitruunan mehun
½ dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Paloittele pitaleipä suupaloiksi. Paista palaset rapeiksi pannulla tilkassa oliiviöljyä.

Kumoa leipäpalat kulhoon. Lisää revitty salaatti, puolitetut tomaatit, viipaloitu kurkku, renkaiksi leikattu sipuli sekä hienonnetut yrtit.

Pilppua valkosipulinkynsi atomeiksi ja sekoita se muiden kastikeainesten kanssa. Lisää soossi salaattiin. Syö heti.

26. heinäkuuta 2008

Kaveria ei jätetä

Kun itseaiheutetusta olosta kärsivä savolaistoveri tulee kylään, tehdään yksilöparalle krapulankarkoitussalaattia Kulinaarimurulan tapaan.

Salaattiin tulee melkoisen paljon erilaatuisia suolaisia aineksia, joista uusimpana tuttavuutena haluan esitellä mahtilöydön Punnitse&Säästä-putiikin pohjattomista sammioista: savustetut cashew-pähkinät *olen koukussa*

Kankkusesta toipuva kaverinikin innostui niistä niin paljon, että kävi ennen kotiutumistaan punnitsemassa pähkylöitä mukaansa liki neljällä kympillä...

Salaatin kruunaa niin ikään addiktoiva Crema di Balsamico, joka on tajunnan räjäyttävän hyvää! Se myös liudentaa oivasti salaatin suolaisuutta. Ja parantaa todistetusti darrankin :-)


Tarvitset:
paketin Halloumi-juustoa
puolikkaan sitruunan mehun
jääsalaattia
kirsikkatomaatteja
punasipulin
sitruunatäytteisiä oliiveja
savustettuja cashew-pähkinöitä
Crema di Balsamicoa

Tee näin:
Leikkaa juusto reiluiksi suikaleiksi ja paista ne pannulla. Purista paistetuille suikaleille mehut puolikkaasta sitruunasta.

Revi salaatista peti ja sijaa sille juustot sekä puolitetut tomaatit, sipulirenkaat, oliivit ja pähkinät.

Spruittaa tykötarpeiden päälle Crema di Balsamicoa. Nauti ja parannu.

22. heinäkuuta 2008

Yhdet häät ja seitsemän salaattia

Olin männäviikonloppuna Savossa heiluttamassa kapustaa parisuhteen rekisteröimisbileissä. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja tunnelma mukavan rento. Molemmat morsmaikut säteilivät niin kauniina että karjalainen itkijänainen minussa pääsi taas muutamaan kertaan irti.


Kekkereiden ruokahuollon pläänäilyyn toivat kulmakerrointa kutsuvieraiden joukossa olevat kasvissyöjät ja vegaanit, mutta menu loksahti lopulta melko pienin säädöin lukkoon.

Juhlien noutopöytään katettiin seitsemän sortin salaatteja, joiden pilkkomiseen oli rekrytoitu laaja joukko käsistään kätevää väkeä. Tsiljoonat kiitokset kaikille keittiötalkoissa mukana olleille, teidän kanssanne oli antoisaa väsätä juhlaruokaa!


Tarjolla oli salaattia uusista perunoista (pottuja, sipulinvarsia, retiisejä sekä soossia, johon tuli tilliä, oliiviöljyä, sitruunan mehua, suolaa ja mustapippuria), coleslaw-salaattia, pinaatti-mozzarella-tomaattisalaattia, couscoussalaattia grillatuilla ja marinoiduilla munakoisoilla ja paprikoilla (vihannesten marinointiliemeen laitettiin oliiviöljyä, chiliä, jeeraa, valkosipulia sekä suolaa, salaatin päälle ripoteltiin tuoretta korianteria)...


...vihreää salaattia (lehtisalaatteja, kurkkua ja vihreitä papuja), papu-bataatti-kesäkurpitsasalaattia (kastikkeeseen hämmennettiin oliiviöljyä, seesamiöljyä, seesaminsiemeniä ja suolaa) sekä tsatsikia (maustamatonta jogurttia, kurkkua, valkosipulia, tuoretta minttua ja suolaa).

Hurjan hyvän maalaisleivän ja sukulaisleipurin paistaman ruisleivän päälle juhlakansa siveli oikeeta voita sekä herne- ja porkkanalevitteitä.

Salaattien lisäksi lautaselleen oli mahdollista kauhoa savustettua lohta, keitettyjä uusia perunoita sekä grillattua maissia ja kanavartaita (kanabiitit maustettiin öljyllä, sitruunan mehulla, suolalla ja mustapippurilla).

Ruokaa kiiteltiin (setäosastokin innostui "vekkaaniruuvasta") ja sitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Yliarvioimme kuitenkin pöperömenekin niin ruhtinaallisesti, että jossain vaiheessa iltaa mietimme, olisiko lähistöllä armeijan harjoitusleiriä tai toisia häitä, jonne ylimääräiset safkat voisi roudata.

Varsinaisista syömisistä riitti yöpalaksi ja jämiä pakattiin dagen efterinä juhlijoille kotieväiksi. Mutta eipähän loppunut ruoka kesken!


Kahvikattauksen aikana olin jo liuennut hääväen joukkoon ja höpsähdin täysin aivan tajuttomaan kirsikoin koristeltuun vegaanikakkuun, jonka ohjeen lisään tähän postaukseen jahka sen kakkumaakarilta saan.

Lisäys 10.7.2009: Melkein vuosi meni, ennen kuin sain tehdyksi tuota mahtikakkua. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan!

Makeaa arsenaalia oli työstetty niin ikään useamman ystävällisen sielun voimin. Hääkakkujen lisäksi saimme herkutella ihanan tahmeilla kauralastuilla, suklaapikkuleivillä sekä kuivakakuilla.

Kerran vielä onnea rekisterikilpien johdosta juhlattarille! Ja tässä se Forugh Farrokhzadin viisaus, johon viittasin vieraskirjatuherruksessani:

Kaikki tietävät
kaikki tietävät:
me olemme kulkeneet tiemme tarulintujen kylmään ja hiljaiseen uneen,
me olemme löytäneet totuuden pienessä puutarhassa,
nimensä kadottaneen kukan kainossa katseessa
ja tavoittaneet ikuisuuden rajattomassa hetkessä,
jona kaksi aurinkoa katsoi toisiaan.

En puhu pelokkaasta kuiskailusta pimeydessä.
Puhun päivästä ja avoimista ikkunoista,
raikkaasta ilmasta,
uunista, jossa hyödyttömät esineet palavat,
toisenlaisen kylvön hedelmöittämästä maasta,
syntymästä, kehityksestä ja ylpeydestä.
Puhun rakastavista käsistämme,
jotka ovat rakentaneet sillan yli öiden,
parfyymin, valon ja tuulen sanomasta.

Eläkää onnellisina :-)

16. heinäkuuta 2008

Tiskirättikeittoa

Kyllä, luit otsikon oikein. Soppaa ei kuitenkaan tehdä varsinaisista viledoista, vaan Mokosta ostamani tiskirätin gazpacho-ohjeen aineksista.


Tähän gazpachoon ei rätin mukaan laiteta lainkaan leipää, joten tuloksena on lirumpi keitto. Mutta maku on muy bueno! Jos kuitenkin tykkäät sakeammasta tavarasta, kokeile vaikka sikamaista jääsoppaa.


Tarvitset:
puolikkaan kurkun
punaisen paprikan
punaisen chilin
2 valkosipulinkynttä
pienen punasipulin
litran tomaattimehua
3 rkl oliiviöljyä
limen mehun
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Paloittele kasvikset ja laita ne blenderiin. Lisää joukkoon noin puolet tomaattimehusta ja surauta ainekset keitoksi. Lisää loput mehusta ja surisuta masiinaa lisää.

Lisää lopuksi joukkoon öljy, limen mehu sekä mausteet. Sekoita tasaiseksi.

Viilennä soppaa jääkaapissa parin tunnin ajan ennen nautiskelua.

Tiskirättigazpacho on kahdessadas postaukseni, joten sen kunniaksi päivitin blogin vasemmasta reunasta löytyviä arvioita helsinkiläisistä ulkoruokintapaikoista. Saa olla eri mieltä.

Erittäin luvallista (ellei jopa suotavaa) on myös osallistua kesä-heinäkuun ruokahaasteeseen, johon ilmoittautuminen on mahdollista tulevaan lauantaihin saakka. Nyhdä siis yrttisi ryytimaasta ja tee niistä herkkuruokaa!

15. heinäkuuta 2008

Sormiruokaa Afrikassa

Addis Abebassa on todella laaja valikoima eri maiden keittiöitä edustavia syömäpaikkoja. Pitäjästä löytyy varmasti jokaiselle jotain, vaikka Etiopia ja Italia muodostavatkin tarjonnan enemmistön maantieteellisistä ja historiallisista syistä.

Kävimme lähes joka ilta ulkona syömässä, olihan tavoitteenani kerätä mahdollisimman paljon makumuistoja. Illastaminen on suomalaisittain erittäin halpaa huvia. Kahden hengen syömät ja juomat kustansivat harvoin yli 15 euroa. Siis yhteensä.

Injera-neitsyyden menetyksen lisäksi makunystyröihin jättivät ikuisen jäljen armenialaisen Aladdin-kuppilan fatoush-salaatti, italialainen maksa-annos Juventus Clubin (kyllä!) Ristorante da Lindassa sekä sähkökatkon seurauksena kynttilänvalossa natustellut korealaiset herkut Rainbow-ravintolassa.

Skandinaavisia pöperöitä tarjoilevia paikkoja Addiksessa ei ollut. Koska ystäväni komennus Etiopiassa on loppusuoralla, järjestimme hänen lähimmille työkavereilleen pienimuotoiset läksiäiskokkarit. Ja tarjolla oli tietenkin pohjoismaista sormiruokaa.

Lisäksi juomabuffaan katettiin riittävästi kuohuviiniä :-)


Kiitos hamstraavan toverini, pakastimessa ja ruokavarastoissa oli kiitettävät määrät useita kotoisia tykötarpeita kuten ruisleipää ja anjovissäilykkeitä. Niistä sekä kananmunista, sipulista ja tillistä syntyi aina yhtä hyvää gubbröraa.


Useissa suomalaisissa juhlissa serveerataan voileipäkakkua, niin myös meillä. Addislaiset voileipäkakut olivat suupalamallia. Melkein-kokojyväleipää löytyi Hiltonin paakarilta ja täytteen sekoitimme säilykelohesta, kapriksista sekä majoneesista. Söpöt kakkuset saivat koristeet cocktailkurkun puolikkaista.


Teimme myös pienenpieniä Lindströmin lihapullia. Taikina vaivattiin peruspullaohjeella (naudan jauhelihaa, pussillinen sipulikeittoaineksia, kananmuna ja happamana maitotuotteena tällä kertaa jogurttia), johon lisäsimme keitettyjä punajuuria raasteena. Paikalliset punajuuret olivat ihmeellisiä, koska niistä käpälät eivät juurikaan värjääntyneet. Miksiköhän?


Sormiruoka-arsenaalin raikastavaa osastoa edustivat kurkkuviipaleet, joihin lusikoimme knöllejä juustotahnasta (fetatyyppistä juustoa, maustamatonta Philadelphiaa, pilputtuja mustia oliiveja ja oreganoa).

Makeasta setistä ei ole kuvia, mutta kahvin kanssa haettiin sokerihumalaa salakuljettamistani elintarvikkeista työstettyillä imelloksilla eli Marianne-juustokakulla sekä raparperipiiraalla vaniljakastikkeen kera.

Juustokakkua varten tarvittavan liivatteen etsiminen miljoonakaupungista oli muuten vähintäänkiin haasteellinen tehtävä, mutta siitäkin suoriuduimme.


Yhteenvetona voisin lyhyesti todeta, että matka oli kaikille aisteille antoisa ja ehdottomasti tekemisen arvoinen. Kiitän mielenkiinnostanne ja päätän reissuraporttini upeaan etiopialaiseen auringonlaskuun.

13. heinäkuuta 2008

Lettuja lähellä päiväntasaajaa

Etiopiassa ensitapaamiseni injeran kanssa onnistui yli odotusten. Tykkäsin eväästä kovasti ja roudasin muassani Suomeen muutaman kilon teff-jauhoja, joista letut tehdään. Itsetehtyä injeraa on siis luvassa lähiaikoina :-)

Emämaahan palauduttuani havaitsin, että kyseisiä jauhoja myydään (aika kovalla hinnalla) esmes Hakaniemen hallin Keliapuodissa. Teff-jauho on siis gluteenitonta, joten injera passaa mainiosti myös keliaakikoille. Haileselassie!

Pelkkä injera maistuu melko happamalta. Se ei ole myöskään kovin kaunista katseltavaa, sillä lettu muistuttaa lähinnä karkeaa pyyhettä. Koostumukseltaan injera on huokoista eli se imee kipakat berbere-maustetut muhennokset ja kastikkeet itseensä sienen lailla.


Injera tarjoillaan siten, että yksi lettu toimii katelautasena, jolle soossit kumotaan. Oheisessa kuvassa keskellä doro watia (kanaa, keitettyjä kananmunia ja raejuuston tapaista juustoa), etuvasemmalla kai watia (lammasta ja vihreää chiliä) ja etuoikealla shiroa (kikherneitä). Ja kaikissa rutkasti berbereä!

Ruokailuvälineinä toimivat rullatut tai taitellut letut, joista revitään palasia, joihin kerätään soosseja suuhun vietäviksi. Repimiseen, keräämiseen ja suuhun viemiseen on kohteliasta käyttää vain toista (oikeaa) kättä. Onnistui ihan hyvin pienellä treenauksella.

Jos napa vetää, niin lopuksi kaikki ihanat maut imaissut aluslättykin on luvallista syödä, sillä se on suurta herkkua. Minä retkahdin satasella kikhernesoossiin - kertakaikkisen taivaallista mössöä!


Paikalliset mallasjuomat olivat pääsääntöisesti lagereita. St. Georgen saatavuus oli kattavinta ja se olikin perushyvää olutta. Hauskin nimi oli Meta Beer-merkkisellä bissellä, eikä sen makukaan ollut pöllömpi.

Injeran ja soossien kanssa nautiskelimme myös tej-nimistä hunajaviiniä. Tejin maku muistutti kaukaisesti simaa ja sen makeus taltutti mukavasti ruoan kiukkuiset vivahteet. Ihan parasta jano- ja ruokajuomaa oli Ambo-kivennäisvesi. Jos joku alkaa tuoda sitä Suomeen, niin minusta saa uskollisen asiakkaan!

6. heinäkuuta 2008

Kahvin alkulähteillä

Etiopiassa on viljelty kahvia jo kahden vuosituhannen ajan, joten kaltaiselleni kofeiiniaddiktille Addis Abeba oli koukuttava vierailukohde.

Maan omien kahvittelutapojen lisäksi Italian miehitysvaihe 1930-luvun lopussa on jättänyt jälkensä addisabebalaisten ravintoloiden ja kahviloiden tarjontaan. Loistavan makuisia macchiatoja tulikin ryystettyä päivittäin.

Matkan aikana minulla oli ilo tutustua ystäväni etiopialaiseen kotihengettäreen Adanezhiin. Eräänä päivänä hengetär järjesti minulle perinteisen kahviseremonian kukkasineen ja suitsukkeineen.


Seremonia kesti tunnin verran eli mistään pikakahvista ei ollut kyse. Kahvittelu alkoi raakojen papujen pesemisellä...


...jonka jälkeen ne paahdettiin rautalipan päällä kuumalla hiilloksella. Tässä vaiheesssa seremoniaa Adanezh löyhytteli paahtuvien papujen aromeja meikäläisen haisteltaviksi ja tuoksut olivat vastustamattoman hyviä.

Tummanpuhuvat pavut kotihengetär nuiji jauhoksi metallisella putkilolla puisessa huhmaressa, jonka jälkeen hän ripotteli purut saviseen, pulleamahaiseen kahvikannuun. Lopuksi hän kaatoi hiilloksella keitetyn veden jauheen joukkoon ja antoi kahvin ässehtiä tovin ennen nautiskelua.


Valmiin kahvin Adanezh lirutti pikkuruisiin kuppeihin, joihin hän lisäsi tajuttoman määrän sokeria. Kahvinkeittoproseduuri toistettiin ensimmäisten kupillisten jälkeen vielä kahteen kertaan, joten seuraavilla kierroksilla osasin pyytää omaan kupposeeni standardimäärää vähemmän sokeria.

Tällä kertaa kahvin kanssa ei tarjoiltu popcornia, vaikka se tuntui olevan yleisenä tapana muissa bongaamissani seremonioissa. En pannut paukkumaissitonta serviisiä yhtään pahakseni, sillä kotihengettären seremoniasumpit olivat parasta ja tuoreinta kahvia mitä olen konsaan juonut!

Kahvien jälkeen läksimme Adanezhin kanssa shoppailemaan Merkato-nimiselle markkinapaikalla, jonka väitetään olevan Afrikan ja ellei jopa koko maailmaan suurin tori. Nyt tiedän, mistä termi ostoshelvetti on peräisin.

¡Viva España!

Spanskien taannoisen voiton innoittamana tarjoilin kylään tulleille tovereilleni sangriaa sekä espanjalaisia pikkusuolaisia.

Olen jo pitkään halunnut kokeilla Köyhien ritarien Meri-Tuulin sangriaohjetta. Kokeilu kannatti, vaikka jouduin korvaamaan liköörin Kirsberrylla. Lisäksi tuplasin vissymäärän, koska tykkään poreilevista juomista.

Mutta miksi ihmeessä kirsikkalikööriä ei ole enää Alkon valikoimissa? kysyy nimimerkki "Hämmentynyt kansalainen".


Tarvitset:
pullon (espanjalaista) punaviiniä
2 dl Kirsberrya
2 dl karpalomehua
4 dl vichyä
jäitä
2 limeä
omenan

Tee näin:
Pese limet ja omena. Leikkaa hedelmät lohkoiksi.

Täytä kannu tai vastaava pääläri puoliksi jäillä. Lisää astiaan juomat ja hedelmät. Sekoita ja tarjoile kylmänä.


Sangrian kera natustelimme sitruunatäytteisiä oliiveja, Manchego-juustoa, espanjalaista vuohenjuustoa (jonka nimi ei painautunut mieleeni), chorizoa ja leipää. Nomnomnomnom!

2. heinäkuuta 2008

Sinne ja takaisin

Mutkainen matkani Etiopiaan on onnellisesti ohi. Mennessä kyyditys Roomasta Addis Abebaan myöhästyi kepeät 14 tuntia. Basta con questa merda! Paluumatkallakin viivettä oli sen verran, etten ehtinyt suunnitellulle jatkolennolla Pariisista Helsinkiin. Merde! Ja matkatavaratkin sain mennen tullen jo saapumistani seuraavana päivänä. Shit happens!


Aikatauluongelmaisen lentoyhtiön hyviin puoliin luettakoon sen tarjoilemat kohtalaisen tujakat drinksut. Camparia kaadettiin lasiin reilulla kädellä ja appelsiinimehua lorautettiin mukaan vain väriä antamaan.

Ensi hätään Addis Abebaa voisi kuvailla kulinaaritarjonnaltaan monipuoliseksi pitäjäksi. Kerron reissun makukokemuksista laveammin, jahka olen purkanut tuliaispussit ja -purnukat sekä päässyt taas kiinni armaan isänmaan elämänrytmiin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...