24. marraskuuta 2008

Walnut of the Lambs

Kulinaarimurulasta osallistutaan viime tipassa marraskuun ruokahaasteeseen pähkinäisellä lammaspadalla.

Tähän evääseen sopii erinomaisesti lapa tai muu luinen lampaan osa. Luut antavat loistavaa makua liemeen, jossa myös juurekset ja sipulit kypsyvät vastustamattomiksi.

Mukavaa vääntöä pataan tuo saksanpähkinöillä maustettu dijon-sinappi. Kokonaiset saksanpähkinät puolestaan yllättävät ruokavieraasi rapeudellaan.

Eilinen lumimyrängä loi kuin tilauksesta oikeanlaiset puitteet vitkaan kypsytettävälle padalle. Talviruokaa parhaimmillaan!

Säätä voi syyttää siitäkin, että pelotta läpi tuulen ja tuiskun syömäkylään taivaltaneet toverit muistuttivat perille päästyään erehdyttävästi Ötziä. Lumimiehet olivat nälkäisiä, onneksi ape osui alkukantaisten makuhermojen napakymppiin.


Tarvitset:
noin kilon palan lampaan lapaa
voita
5 porkkanaa
5 pientä naurista
12 salottisipulia
pullollisen punaviiniä
2 rkl (saksanpähkinä)dijon-sinappia
6 valkosipulinkynttä
150 g saksanpähkinöitä
rosmariinia
merisuolaa

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Paloittele lampaan lapa parin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Luisten kohtien työstöön kannattaa pyytää hjelppiä lihakauppiaalta.

Paista viipalaleet voissa pannulla kauttaaltaan kauniin värisiksi. Laita palat uuninkestävään astiaan (mielellään kannelliseen) odottelemaan.

Kuori porkkanat, nauriit ja sipulit. Paloittele juurekset isohkoiksi palasiksi ja paista niitä kokonaisten sipuleiden kanssa hetki pannulla voissa. Kaada palaset lihojen kavereiksi pataan.

Lorauta paistinpannulle puoli pulloa punaviiniä sekä sinappi. Anna seoksen kiehahtaa ja kaada liemi pataan.

Lisää pataan kuoritut valkosipulinkynnet, saksanpähkinät, reilusti tuoretta rosmariinia sekä maltillisesti suolaa. Lykkää uuniin ja anna muhia siellä vähintään kolme tuntia. Padan kypsyessä voit juoda jämäpunkun :-)

Syö lammaspata maalaisleivän ja notkean punaviinin kera. Hyvä seura ja lumimyrsky ikkunan takana tekevät sapuskasta elämyksen.

22. marraskuuta 2008

Irtokarkkipäivä

Toveri -stjtr- nakkasi Kulinaarimurulaan makean haasteen:

1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi.
2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi.
3. Tämän jälkeen haasta vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koeta arvata, mistä nameista he tykkäävät.
4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi.


Haaste sai minut nostalgisena muistelemaan lapsuuden karkkiostoksia. Kantakioskiamme piti Kiukkuinen Täti, joka preferoi asiakkaina aikuisia lottoajia meidän kakaroiden kustannuksella.

Matka kioskille jännitti joka kerta, mutta silti sinne tuli marssittua markka tai kaksi hikisessä käpälässä valitsemaan lasin takaa täytteitä lauantaipussiin.

"Kaks salmiakkimerkkaria. Kaks keltasta ja yks punanen kola. Yks merenneito, kaks lakupommia ja kaks kingkonginpäätä. Ja salmiakkijauhepussi, se missä on pilli. Ja sit vielä yks mansikkabubbis."

Oi noita aikoja :-)


Nykyään irtokarkkeja tulee ostettua lähinnä leffaan tai sushitarpeiksi, joten lähikaupasta piti paikallistaa karkkilaari. Valikoima oli melko suppea, mutta kyllä sieltä lempparit löytyivät.

Tai löytyivät yhtä lukuunottamatta. Minne ovat kadonneet salmiakkimerenneidot?

Kingkongit, ikiaikaisia ykkössuosikkejani. Erityishyviä ne ovat kohtuullisen tuoreina, mutta kyllä vähän sitkistyneemmätkin tulee järsittyä.

Noitapillit, irtsaripussini vakiokaramelleja. Näistä vetää helposti överit.

Colan makuiset viinikumit. Tämä on hiukan outoa, sillä muista lötkönamuista en juuri perusta.

Salmiakkiruutuja saa teollisesti pussitettunakin, joten näiden herkkujen vuoksi ei tarvitse olla irtokarkkikaukaloiden armoilla. Perussalmiakki-irtsari, nyt kun merkkarit eivät ole niin kuin ennen.

Vaahtokarkkisienet. Myös näissä on tuoreus tärkeää, kovettuneet vaahtokarkit ovat ällöjä. Nyt tyrkyllä oli vain punavalkoisia, mutta tykkään enemmän niistä beigelakkisista.

Lakutoukat ovat ihania! Nämä syödään AINA kaksi karkkia, vaaleampi ja tummempi, kerrallaan. Siksi molempia värejä on ostettava yhtä monta.

Millaisistahan makeisista pitävät Ketturouva, Ylimuuli tahi Polkkapossu? En edes yritä arvailla.

9. marraskuuta 2008

Melkein muttei ihan

Heräteostin joku tovi sitten minimaissitortilloja. Läpimitaltaan söpöjä kuuden tuuman lettuja valmistavat Nuevo Progreson palkkalistoilla olevat tsekkiäidit.

Tänään tein lettusista enchiladan tyyppistä evästä. Itse en tykkää siitä että kääröt peitetään kypsennyksen ajaksi chilisoossilla, vaan preferoin juustoraastehunnutusta. Rapeiden rullien kera voi sitten tarjota chilikastiketta tai tomaattista salsaa.

Kulinaarimurulan wannabe-enchiladat täytetään jauhelihamössöllä, ranskankermalla sekä syntisesti yksittäispakatuilla vakuumijuustoviipaleilla. Ja kuusi tuumaa on karvan verran yli 15 senttimetriä.


Tarvitset:
öljyä
300 g naudan jauhelihaa
sipulin
purkin jalapeñotäytteisiä oliiveja
lorauksen härkäfondia
Tabasco Chipotlea
8 pientä maissitortilla
ranskankermaa
8 Cheddar-sulatejuustoviipaletta
raastettua Emmentalia
tomaattisalsaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Kypsennä jauheliha ja pilkottu sipuli öljyssä paistinpannulla. Lisää paloitellut oliivit sekä oliivipurkin liemi ja anna porista kunnes neste on haihtunut. Mausta härkäfondilla ja savutabascolla.

Voitele tortilla ranskankermalla ja lätkäise letulle sulatejuustoviipale. Lusikoi jauhelihaseosta tortillalle ja kääri se rullalle. Aseta rulla saumapuoli alaspäin uuninkestävään astiaan. Toista kahdeksan kertaa.

Ripottele kääröille juustoraastetta ja uunita 20 minuuttia. Laita sen jälkeen grillivastukset päälle ja jatka nuketusta noin 10 minuuttia.

Syö hieman lauhtuneina tomaattisalsan kanssa.

2. marraskuuta 2008

Auf Wienerschnitzel

Sunnuntailounaan tykötarvearvonnassa nauta voitti lampaan turvan mitalla eli Kulinaarimurulassa tarjoiltiin tänään ritisevän rapeita wieninleikkeitä.

Tämän retroklassikon valmistusaineista käydään tiukkaa sorkanvääntöä possun, naudan ja vasikan kesken. Vasikkatarjonnan puutteellisuuden vuoksi olin pakotettu paistamaan pihvit vähän vanhemmasta lehmästä.

Myös leikkeen lisukevalikoimista kiistellään. Sitruunaviipale lienee ainoa asia, joka eri koristelukoulukuntia yhdistää.

Itävallassa schnitzel syödään pelkän sitruunan kanssa, jossain osissa maata lisukkeeksi kipataan vielä puolukkahilloa. Ei varmaan huono vaihtoehto sekään!

Itse tykkään sitruunan ohella anjovisfileiden suolaisuudesta ja kapristen kirpeydestä eli Kulinaarimurulan wieninleikkeet popsittiin kaikilla mausteilla.


Wieninleikkeisiin tarvitset:
viipaleen naudan sisäpaistia ruokailijaa kohden
suolaa
mustapippuria
vehnäjauhoja
munan (yksi muna riittää 3-4 leikkeelle)
korppujauhoja
öljyä

Lisäksi tarvitset:
sitruunan
anjovifileitä
kapriksia

Tee näin:
Nuiji lihaviipaleet ohuiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Valmistele leivityslinja eli laita yhdelle laakealle lautaselle venhäjauhoja, toiselle kevyesti vispattu muna ja kolmannelle korppujauhoja. Pyörittele piffit kauttaaltaan ensin vehniksissä, sitten munassa ja lopuksi korppujauhoissa.

Paista leikkeitä pari-kolme minuuttia per puoli reiluhkossa määrässä ruokaöljyä. Tavoiteltava väri on kullanruskea. Imeytä liiat öljyt lihoista talouspaperiin tai pyyhkeeseen.

Koristele leikkeet sitruunaviipaleella, anjovisfileillä ja kapriksilla. Nauti pottumuusin kanssa.

Ai niin: ken tunnistaa, minkä leffan repliikeistä postauksen otsikko on lainattu, onnitelkoon itseään hyvästä muistista ja elokuvamausta :-)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...