29. kesäkuuta 2009

Lainahöyhenissä

Nyt on aika nostaa muulin häntää eli luukuttaa Apinakeittiön kautta tutuiksi tulleita innovaatioita. Niiden ehdotonta parhautta edustavat laktoosirajoitteisillekin mainiosti sopiva banaanijäätelö sekä raakasuklaakonvehdit.

Pakastetuista banaaneista blenderillä soseeksi surautettava "jäätelö" on yksinkertaisuudessaan loistava keksintö. Jäden tekeminen perusreseptin mukaan on helppoa kuin heinänteko, eikä siinä tule edes hiki.

Makuvariaatioille asettaa rajat vain oma mielikuvituksesi. Itse olen maustanut hedelmämössöä ainakin vaniljalla, kanelilla, kaakaojauheella, banaaniliköörillä (suosittelen) ja Digestive-muruilla.


Viimeksi tekemääni satsiin laitoin MakroBiosin maanmainiota cashewpähkinätahnaa (jeps, tämäkin tuote on räjähtänyt tajuntaani muulikullan välityksellä). Koristeeksi ripottelin hasselpähkinärouhetta ja voi luoja että olikin ehanaa!

Tuorein tuttavuus ovat söpöt raakasuklaakonvehdit, joiden tuunausmahdollisuudet ovat banaanijätskin lailla moninaiset. Perusaineksia eli raakakaakaojauhetta ja kookosöljyä saa esmes Keho.netin verkkokaupasta.

Konvehtiaddiktioni alkoi ilmaisesta annoksesta, joka tarjoiltiin ovelasti Espoossa. Porttiteorian tyylipuhtaana edustajana olin alta aikayksikön tilaamassa tykötarpeita Kulinaarimurulaan.


Ihan ensimmäisen omatekemän namuerän sekoitin annettua ohjeistusta mukaillen: reilu puoli desiä kookosöljyä, desi kaakaojauhetta, puoli desiä cocoa nibsejä, vajaat 2 rkl makeutusainetta ja plöräys Jallua*. Oo-la-laa mitä suklaata aikaansainkaan...

Vaikka helle pehmittää aivoja ja loman alkuunkin on vielä pari viikkoa, pitäisi pikkuhiljaa kehrätä inspistä kesä-heinäkuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on jazz. Merkkaa sinäkin osallistumisdedis 23.7.2009 sisäiseen almanaakkaasi.

27. kesäkuuta 2009

Puistoruokailua

Vietimme männä viikolla pre-FNM-piknikiä, jonka syömät tulivat Kulinaarimurulasta ja juomista vastasivat kollegat. Kaisaniemen puisto ja upea sää loivat eväsretkelle oivat puitteet eikä seurassakaan ollut valittamista.


Tarjolla oli kana- ja muna-kulmioleipiä, raparperipiirakkaa sekä paria laatua kuohuviiniä. Nestevastaavat muistanevat kuplajuomien tarkemmat merkit, cavaa rekisteröin ainakin siemailleeni? Pussikaljaa joimme myös :-)

Leipien täytteet bongasin Liv-kanavalla esitettävästä Fresh with Anna Olson-ohjelmasta. Daami itse on superärsyttävä, mutta hänen tekemänsä pöperöt kiinnostavat.

Näkemässäni jaksossa tehtiin kolmattakin tahdasta pestosta ja tuorejuustosta. Näistä täytteistä rakenneltiin täytekakun näköinen voileipäkakku, josta tuli kieltämättä aika vinkeä.

Tällä kertaa en ryhtynyt askartelemaan pseudotätskäriä, vaan lapioin möhnät brutaalisti täysjyväpaahtoleipäviipaleiden väleihin. Ja hyviltä maistuivat, erityisesti kanatäyte kivasti narskuvine unikonsiemenineen oli herkkua.


Kanatäytteeseen tarvitset:
300 g maustamattomia broilerisuikaleita
rasian maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
noin desin majoneesia
pari sipulinvartta
1-2 rkl unikonsiemeniä
mustapippuria
suolaa

Munatäytteeseen tarvitset:
4 munaa
½ dl majoneesia
pari kesäsipulia (mielellään puna-)
8 vihreää oliivia
mustapippuria
(suolaa)

Lisäksi tarvitset:
28 viipaletta paahtoleipää

Tee näin:
Aloita kanatäytteen tekeminen paistamalla broiskusuikaleet öljyssä pannulla. Mausta ne mustapippurilla ja suolalla. Anna jäähtyä ja pilko hakkelukseksi.

Sekoita huoneenlämpöinen tuorejuusto, majo, silputut sipulinvarret sekä unikonsiemenet tasaiseksi tahnaksi. Lisää joukkoon broiskuhakkelus ja tarkista maku.

Keitä toista täytettä varten munia 10 minuuttia. Muussaa hieman jäähtyneet munat haarukalla.

Sekoita muniin majo sekä pienenpieniksi pilkotut sipulit ja oliivit. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Anna molempien täytteiden ässehtiä jääkaapissa noin tunnin verran.

Jaa ja levitä kanatäyte kahdeksalle ja munatäyte kuudelle paahtoleivälle. Paina täytteiden päälle toiset viipaleet ja leikkaa leipäneliöistä kolmioita.


Mahat täysinä ja päät poreillen olikin sitten kiva aikamatkailla nuoruusvuosien musiikkimaailmoihin. Mäen päällä olevalta anniskelualueelta oli ärinomaiset näkymät lavalle ja screenille, joilta tulvi silmän- ja sielunruokaa ihan koko rahan edestä!

20. kesäkuuta 2009

Mittumaarimurkinaa

Alkuviikosta ehdin vihdoin tutustumaan Eat& Joy Maatilatoriin, jonka ideana on kaupata mahdollisimman prosessoimattomia tuotteita. He mottoavat, että "puhdas ruoka on perusoikeus."

Konsepti on kannatettava ja putiikista löytyikin monenlaista kivaa. Plussaa Maatilatori saa minulta pienpanimoiden siideri- ja olutvalikoimasta, joka on ilahduttavan kattava.

Sen sijaan juustoja oli tarjolla yllättävän niukalti, ilmeisesti vain parilta tuottajalta. Niitä lisää, kiitoskaunis!


Kylmähyllystä mukaan lähti Virroilla toimivan Ahon Jogurtin raparperijugua. Aivan käsittämättömän maukas keksintö, tästä tuli kertalaakista vakio-ostos!


Vastapäiseltä seinustalta noukin ostoskoriin Åbyn Kartanon Näkkileipää, joka on oiva näkkäri kaltaiselleni kuminafanille. Tämän porvoolaisen herkun ovat hyväksi havainneet myös kokkaavat siskot ja sitä rouskutellaan Savoyssakin.

Maatilatorin paras löytö oli Roinilan Aromilihan hurmaava savujuustochorizo. Makkarassa maistuivat mukavasti sekä savu että juusto ja kipakkuuttakin oli sopivasti.


Kyrsä toimi loistavasti kolmen tomaatin salaatin kanssa ja se oli hyvää myös mittumaarispydärissä.

Makkaran lisäksi pyttipannulla paistui uusia perunoita, sipulia. kevätsipulia ja tomaattia. Ohjeen mukaisesta satsista riitti huikopalaa parille juhannusjuhlijalle.


Tarvitset:
tusinan uusia perunoita
vettä pottujen keittämiseen
2 savujuustochorizoa
puolikkaan sipulin
nokareen voita
10 kirsikkatomaattia
kevätsipulin
suolaa

Tee näin:
Pese perunat ja keitä ne viittä vaille kypsiksi.

Viipaloi makkarat ja silppua sipuli. Sulata voinokare pannulla ja paista makkaroihin rapsakka pinta. Lisää joukkoon sipulit ja vähennä lämpöä.

Halkaise perunat ja lisää puolikkaat pannulle. Sekoita potut muiden ainesten joukkoon imemään makuja itseensä.

Puolita tomaatit ja pilko kevätsipuli. Nakkaa vihnekset muiden tykötarpeiden sekaan. Sekoita ja mausta tarvitaessa suolalla. Syö ja nauti.

Yy-kaa-koo!

Taannoisella kokkikoulukeikalla työkaverini valmisti meikäläisen suuhun optimaalisesti sopivaa kolmen tomaatin salaattia.

Keskikesän kunniaksi salaattia kokattiin Kulinaarimurulassakin. Evään juju on siinä, että tomaateista työstetään kolmenlaista lopputuotosta, jotka yhdistyessään ovat paljon enemmän kuin osiensa summa.


Kirsikkatomaatit grillataan ja maustetaan lopuksi reiluhkolla tukolla basilikaa.


Marinoitu versio muistuttaa melkoisesti perinteistä tomaatti-sipulisalaattia. Tämän ruoan kannalta tarpeettomaksi jäävän liemen voit pakastaa ja hyötykäyttää vaikkapa gazpachoon.


Tomaateista, valkosipulista ja voista kokoonkeittyvä confit toimisi ihan itsekseenkin loistavasti pastan kastikkeena tai jonkin lihaköntsän (esmes lampaan sisäfileen) kaverina.

Kolmen tomaatin salaattia voit tarjoilla alkupalana leivän kanssa ja tapasteluunkin se sopii kuin perunanpesuhanska käteen. Sallad on myös hyvä lisäke grillatuille sapuskoille.


Grillattuihin tomaatteihin tarvitset:
10 kirsikkatomaattia
lorauksen oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
basilikaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 250-asteiseksi.

Lorauta kulhoon reilu ruokalusikallinen oliiviöljyä ja rouhaise myllyistä joukkoon suolaa sekä mustapippuria.

Halkaise kirsikkatomaatit ja lisää puolikkaat öljykulhoon. Sekoita hyvin.

Tee foliosta kaukalo ja laita se uunipellille. Kaada tomaatit öljyineen kaukaloon ja nuketa ne uunissa grillivastusten alla hieman ruskettuneiksi.

Silppua tomaattien päälle reilu kourallinen tuoretta basilikaa ja anna jäähtyä.

Marinoituihin tomaatteihin tarvitset:
5 tomaattia
pienen sipulin
puolikkaan limen mehun
½ dl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa

Tee näin:
Sekoita marinadi limen mehusta, oliiviöljystä ja hunajasta. Lisää joukkoon viipaloidut tomaatit ja suikaloidut sipulit.

Anna ässehtiä vähintään puoli tuntia, mieluusti pidempäänkin. Itse annoin tykötarpeiden lillua liemessä liki puolitoista tuntia ja hyvää tuli!

Tomaatticonfitiin tarvitset:
5 tomaattia
30 g voita
2 valkosipulinkynttä
laakerinlehden
basilikaa
salviaa
ruohosipulia
suolaa
tryffeliöljyä

Tee näin:
Kalttaa tomaatit. Leikkaa kuorettomat tomaatit neljään osaan ja poista siemenet.

Pilppua valkosipulinkynnet atomeiksi. Sulata voi kattilassa. Freesaa valkosipulisilppua voissa hetkinen ja lisää tomaatit sekä laakerinlehti.

Anna pöhistä miedolla höngällä, kunnes tomaateista on tullut muhjua. Lisää lopuksi reilusti tuoretta basilikaa, salviaa ja ruohosipulia. Mausta ripauksella suolaa sekä parilla lirauksella tryffeliöljyä. Anna jäähtyä.

Salaatin kokoaminen:
Levitä siivilöidyt (muista hyötykäyttää liemi!) marinoidut tomaatit isolle lautaselle tai vastaavaan tarjoiluastiaan.

Lusikoi tomaatti-sipuliseoksen päälle jäähtynyt confit.

Asettele päällimmäiseksi grillitomaatit. Lorottele salaattiin myös foliokaukaloon kertyneet nesteet.

15. kesäkuuta 2009

Rusinat pois pullasta!

Silläsipulit heittivät Kulinaarimurulaan todella haasteellisen inhokkimeemin. Miten ihmeessä kaikkiruokainen ja ruoka-aineallergioista vapaa yksilö voi listata ne sapuskat, joista ei tykkää?

Tämän toimeksiannon tiimoilla piti siis harjoittaa harrasta pohdintaa, kunnes lopulta hokasin että inhoan rusinoita.

Täysin varauksetonta antirusinismini ei ole, sillä pidän kovasti suklaarusinoista ja rusinasopasta. Myös rusinat rusinoina ovat hyviä. Mutta juuresraasteissa, pullassa, maksalaatikossa tai simassa nämä ruttuiset kaverit ovat meikäläiselle totaalinen turn-off.

Syynä ei voi olla suutuntuma, sillä vaikkapa rusinasopasta kitaan lapioidun inhokin koostumus on lähestulkoon identtinen maksalaatikosta löytyvän rusinan kanssa. Silti toinen on syömäkelpoinen ja toinen ällöttää.
Pääsääntöisesti välttelen myös eineksiä lukuunottamatta maksalaatikkoa, johon tulee säännöllisin väliajoin himo. Ja kyllä, tykkään syödä leverlådaa kylmänä suoraan rasiasta. Moinen toiminta lienee aika monen inhokkilistalla.

Tällä kertaa laitan vahingon kiertämään ja toivon sekä Sutta ja sekundaa-blogin valtiattaren, Kurpitsamoskan Marin sekä Soppakellarin Tuslan kertovan, mitä elintarvikkeita heidän lautasillaan ei hevillä nähdä.

12. kesäkuuta 2009

Chillin i Esbo

Kommentti-Emma kutsui joku tovi sitten allekirjoittaneen ja Ylimuulin natustelemaan grilliherkkuja uuteen residenssiinsä. Matkasimme siis Mukkeliksen kanssa Espoon metsien keskelle laukuissa leipää, suolaa, juustoa ja suklaata vaan.

Tämänkertaisella syömäkyläreissulla pääsin luikahtamaan apukokin hommista kuin koira veräjästä, kun Mjuuli nappasi salaatintekonakinkin nenäni edestä nopeammin kuin ehdin kissakalaa sanoa. Raskaaksi, mutta mieluisaksi tehtäväkseni jäi kuohuviinipullon avaaminen. Huoh.


Emma oli pyytänyt loistavan valikoiman Ahdin antimia ja uuttanut niihin ihania makuja. Scampien marinadissa oli ainakin valkosipulia, chiliä ja korianteria...


...lohet ja tonnikalat likosivat liemessä, jossa oli Teriyaki-soossia ja wasabia. Kampasimpukat puolestaan köllivät valkosipulisessa kylvyssä. Olikohan siinä myös inkivääriä? Apuja, oi ehtoinen emäntämme?


Järjestävä seura nuketti mereneläviä ammattilaisen ottein, vaikka normaalitilanteessa grillausriitit ovatkin ruokakunnan herrahenkilön ydinosaamisaluetta. Kaikki tarjoillut suupalat olivat erinomaisia. Ihan eniten tykkäsin ehkä lohijudeemeista tai kampasimpukkatsydeemeistä.


Mukkelismakkeliksen näin pilkkovan makoisaan kirahvisalaattiin ainakin tomaattia, parsaa, melonia ja avocadoa. Mitä muuta sä siihen laitoit?


Muulin hellä kavionjälki näkyi myös tupaantuliaisiksi tuoduissa raakasuklaakonvehdeissa, joiden syöminen on terveellisempää kuin niiden syömättä jättäminen.

Erityisesti namusten suolaiset versiot olivat emähyviä! Valitan tuon suklaakuvatuksen hähmyisyyttä, se on otettu kännykän kameralla kun varsinaisesta taltiointivälineestä väsähti akku.

Isot kiitokset vielä molemmille daameille eri kivasta illasta ja tervetuloa Kulinaarimurulaan jahka lomat on lusittu!

9. kesäkuuta 2009

Työperäistä kokkuuta

Että on riittänyt viime aikoina tekemistä! Työelämässä on nyt se aika, kun maailma pitäisi saada valmiimmaksi juhannukseen mennessä. Tai ainakin puoliksi tehtyä.

Pari viikkoa sitten kuitenkin karkasimme duunista isolla sakilla tyyten kesken päivän. Matkasimme Vallilasta Lauttasaareen, missä valmistimme loistavan tapasmenun Chilliclubin kokkien ohjeiden mukaan.


Meidän tiimimme pyöräytti maistuvan lohitartarin. Kalapalaset kypsyivät mausteliemessä, johon hämmensin mehua ja kuorta limestä ja sitruunasta, oliiviöljyä, kevät- ja valkosipulia, chiliä sekä mustapippuria ja suolaa.

Kokkuukollegani skalpeerasi jättiläisfileen kuin vanha tekijä, mutta sentti-kertaa-sentti-kuutioiden tuottamisessa oli pieniä haasteita. Laadunvarmistaja minussa palautti selkeimmät maanantaikappaleet tylysti takaisin leikkuulaudelle, mutta en kuitenkaan päästänyt suustani yhtään gordonia.

Onneksi kalankäsittelijäkaveri on hyväluontoinen tapaus, joka pilkkoi bumerangibiitit kiltisti pienemmiksi. Tuli kuulema erittäin kotoinen olo kun komennettiin :-)


Muiden kokkijoukkueiden tuotoksista minun suuhuni parhaiten sopivat bruschettat, jotka kruunattiin Portobello-sienillä ja Manchego-juustolla. Äärimmäistä parhautta!


Kolmen tomaatin salaatti oli i-ha-naa. Osa tomaateista marinoitiin sipulien kanssa ja osa grillattiin. Lopuista keiteltiin voin ja mausteiden kanssa jumalainen confit. Luulenpa, että eräskin jauhajatar menisi tästä salladista banaaneiksi!


Myös limemarinoidut scampivartaat olivat nannaa.

Työstämissämme eväissä ei muuten säästelty valkosipulia, joten session jälkeen ryhmähenkemme saattoi tuoksahtaa vienosti.


Lisäksi herkuttelimme perunasalaatilla aiolin kera, salvia-sitruunalammaspullilla, kesäkurpitsa-pinjansiemensalaatilla, tapenadeleivillä, lammasvartailla, valkosipulipaahdetulla tomaateilla sekä vihannescouscousilla.

Ja jätkät hoi, tekemänne couscous oli aikuisten oikeesti hyvää, vaikka sitä jäikin jäljelle! Ei niitä kaikkia muitakaan kippoja ihan tyhjiksi kaavittu.


Jälkkäreiksi nautimme mango- ja suklaamoussea. Keltainen mussukka ei ehtinyt hyytyä kunnolla, mutta sepä ei tahtia haitannut. Keltuais-kerma-mango-sokeriseoksesta ei taida pahaa saada edes vahingossa?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...