27. heinäkuuta 2009

Kuumia tipuja

Jo jonkin aikaa on tehnyt mieli kokeilla, kuinka silloin tällöin paikallisessa natustellut hot wingsit onnistuisivat kotioloissa.

Viime viikolla tartuin kanoja siivistä ja ryhdyin testamaan. Lisäksi hankin myös koipia, koska niissä on siipiä enemmän lihaisia paloja.

Perusteellisella kuukkeloinnilla uskoni kastikkeen tärkeydestä vahvistui ja tilasin Poppamieheltä pari pullollista juuri sopivan stydiä Texas Pete Original Hot Saucea.

Monissa ohjeissa painotettiin, että kastikkeen rasvan tulisi olla nimenomaan margariinia eikä missään tapauksessa voita. Syytä moiseen en ymmärtänyt ja siksi sulattelinkin soossiin voita ihan hyvän maun nimissä.


Useissa amerikkalaisissa resepteissä valmistusprosessi oli kolmivaiheinen. Ensin kanabiitit olisi pitänyt pakastaa, sen jälkeen paistaa uunissa ja lopuksi vielä uppopaistaa öljyssä!

Vaikka pakastuksen ja friteerauksen ansiosta nahkasta olisi ohjeiden mukaan tullut extra crispy, keskityin omassa eksperimentissäni pelkästään broilerinpalojen nuketukseen.

Varmistaakseni nahkan rapsakkuuden kylvetin lihat ennen uunitusta hunajaisessa liemessä, jolla myös penslailin paloja kypsennyksen aikana. Lopputulos ei varmasti ollut yhtä ritisevän rapea kuin friteeratessa, mutta ihan hyvä kuitenkin.

Hot drumsticks & wingsien lisukkeena tarjoilin perinteitä kunnioittaen varsiselleritikkuja ja homejuustodippiä, jota varten murustelin yhden Aura-kolmion kahteen purkilliseen kermaviiliä.

Lisäksi katoin pöytään kolmannen veroluokan olutta sekä riittävästi serviettejä. Ohjeen mukaisesta satsista kaksi ihmistä söi itsensä ähkyyn ja jämiäkin jäi.


Tarvitset:
8 kpl maustamattomia broilerin koipia
8 kpl maustamattomia broilerin siipiä
noin desin öljyä
2 rkl hunajaa
savusuolaa

Kastikkeeseen tarvitset:
100 g voita
85 g Texas Pete Original Hot Saucea

Tee näin:
Kuumenna uuni 175-asteiseksi.

Huuhtaise broilerin palat vedellä ja kuivaa ne. Laita lihat muovipussiin.

Sekoita öljy, hunaja ja savusuola. Kaada seos muovipussiin lihojen päälle ja solmi pussi kiinni. Puristele ja hölskyttele pussia niin, että kaikki siellä olevat lihat saavat osansa liemestä.

Asettele koivet ja siivet leivinpaperoidulle uunipellille. Ota pussiin jäänyt hunajaliemi talteen.

Paista lihoja uunissa 1½-2 tuntia. Penslaa lihapaloja paistamisen aikana hunajaliemellä sekä pellille valuneilla nesteillä.

Siirrä kypsät biitit laakeaan astiaan, jossa on kohtalaisen korkeat reunat.

Sulata voi ja sekoita siihen chilikastike. Kaada soossi broileripalojen päälle. Yritä syödä sotkematta.


Syömäseuralaisen puolueeton tuomio oli, että "helvetin paljon parempaa kuin alakerrassa." Omasta mielestäni lähikippolan kastike ja minun soossini olivat yhtä hyviä, mutta meitsin lihoista tuli mehevämpiä.

19. heinäkuuta 2009

Ööö...

Aloittelimme alkuviikosta lomiamme seilaamalla likkakaverin kanssa "pitkälle lounaalle" Tallinnaan. Lounas tosin venähti illalliseksi, mutta se ei meitä haitannut. Siunattu kesäloma!


Käynnistimme retken päiväkahveilla ja lievällä yliannostuksella Chocolats de Pierren suklaita Cafe Josephinessa (Vene 16). Kahvila on nimetty Josephine Bakerin mukaan ja sisustus on viehättävän nukkavieru.

Ja ne suklaat, oh my! Pieneltä hopealautaselta tarjoiltuja kirsikkamoussea valkosuklaakuorrutuksella, tummaa suklaata ja rommia, chilitryffeliä sekä laventelisuklaakonvehtia oli täysin mahdotonta vastustaa.


Seuraava pysähdyspaikkamme oli Hell Hunt (Pikk 39), jonka nimikkolager Hell Hunt Hele osoittautui erittäin kelvolliseksi. Hell Hunt Tume jäi tällä reissulla maistamatta.


Tuoppien äärellä natustelimme huikopalaksi kipollisen loistavia paistettuja pelmeneitä sekä suolakurkkuja. Nomnomnom.


Hell Huntin (Lempeä Susi, suom. huom.) ruokalista vaikutti konstailemattomalta ja olutvalikoima tuntui olevan melkoisen laaja. Piipahtamisen arvoinen paikka, ehdottomasti.


Lämmittelykierroksen jälkeen istutimme itsemme ravintola Ö:n (Mere pst 6E) kulmapöytään. Olin kuullut Ö:stä ennakkoon paljon hyvää ja kaunista, eivätkä huhut todellakaan olleet perättömiä.

Ravintola oli puitteiltaan graafisen tyylikäs. Seuruettamme serveerannut nuori mies oli asiantunteva sekä välittömällä tavalla kohtelias. Ruokaa pystyy kuvailemaan yhdellä sanalla: taivaallista.

Alkajaisiksi keittiö tervehti meitä makunystyröitä kutkuttavilla punajuuriconsommélla, kukkakaalipuréella ja mädillä - ihania suupaloja. Myös talon saksanpähkinäleipä ja puolukkalimppu olivat maukkaita.

Varsinaisen aterian starttasin kananmaksamoussella tyrni-voikukkahillon ja fenkolipuréen kanssa. Mitä herkkua!

Ennen seuraavaa annosta kyökistä tuotiin taas terkkuja, tällä kertaa suuta puhdistavaa vihreää omenasorbettia.

Pääruoaksi nautiskelin suussasulavaa kyyhkynrintaa sekä possuconfitia maa-artisokkasoseen ja katajanmarjasoossin kera. Annos oli yhtään liioittelematta tajunnan räjäyttävän hyvää.

Jälkkäriksi vetäisin vielä Bailey's-överit jäätelön ja liköörin muodossa.

Myös seuralainen oli enemmän kuin tyytyväinen sapuskoihinsa (rapusoppaa, pupunfileetä unikonsiemen-omenastrudelilla ja korvasienikastikkeella, valikoima balttijuustoja).

Lienee kai turha mainita, että ravintola Ö sai meistä kaksi kappaletta vannoutuneita faneja heti ensikäynnillä. Voin suositella paikkaa erityisen lämpimästi!

Hinta-laatu-suhde on nimittäin erinomainen. Ö:n kahden hengen syömien ja juomien hinnalla vastaavantasoisessa paikassa lahden tällä puolen ruokailee vain yksi inehmo.


Laskunmaksun yhteydessä saimme vielä söötteihin Ö-rasioihin pakatut suklaanamut, jonka kykenin tosin syömään vasta seuraavana päivänä kotona.

18. heinäkuuta 2009

Törkyistä jatsiriisiä

Jazzista tulee mieleen New Orleans (koskaan en ole pitäjässä vieraillut, mutta mieli sinne kovasti halajaa). New Orleansista puolestaan pullahtavat mieleen syvässä etelässä syntyneet kokkaustyylit.

"Miksi se tuommoisia miettii", saatat ajatella? No siksi miettii, koska kesä-heinäkuun ruokahaasteen aiheena on jazz.

Aitoamerikkalaiset mielikuvat auttoivat löytämään ajatusten narikkaan unohtuneen ohjeen, josta innostuin aikoja sitten. Dirty Rice saattaa kuulostaa epäilyttävältä, mutta se maistuu törkeän hyvältä.

Likaisen riisin tekee sottaisen näköiseksi broilerin maksa, joka on kuitenkin melko miedon makuista. Jos lihakauppiaasi tyrkyttää sinulle kivipiiroja, niin osta ihmeessä ja käytä niitä maksan ohella riisin sotkemiseen.


Haasteruokaan lykätään mukaan aimo annos cajun- ja kreolikeittiöiden taivaallista pyhää kolminaisuutta.

Paprikan, sipulin ja sellerin loistavaa kombinaatiota ei turhaan ole nimellä siunattu, sillä niiden muodostama kokonaisuus on todellakin enemmän kuin osiensa summa. Ja tämä ei ole uskon asia :-)

Riisireseptini on likimain Bayou Dirty Rice-ohjeen suora kopio. Ainoastaan pöperön koristeeksi tarkoitettu ruohosipuli unohtui kauppaan, mutta ilmankin pärjättiin.


Tarvitset:
4 pekoniviipaletta
100 g kivipiiroja
200 g jauhettua sianlihaa
tilkan öljyä
sipulin
2 sorjaa sellerinvartta
puolikkaan punaisen paprikan
puolikkaan vihreän paprikan
2 valkosipulinkynttä
1 tl cayennepippuria
1 tl jeeraa
1 tl kuivattua oreganoa
suolaa
mustapippuria
2½ dl pitkäjyväistä riisiä
5 dl kanalientä
100 g broilerin maksaa

Tee näin:
Pilko pekoni pienemmiksi paloiksi ja paista biitit rapsakoiksi omassa rasvassaan. Ota pekonit pois pannulta.

Kuutioi kivipiirat ja kypsennä ne yhdessä jauhelihan kanssa pekonista pannulle jääneessä rasvasssa. Siirrä kypsät lihat pekonien kavereiksi odottelemaan.

Pilko sipuli, selleri ja paprikat pieniksi kuutioiksi. Murskaa valkosipulinkynnet atomeiksi.

Hauduttele vihannessilppua öljytilkassa miedolla lämmöllä viiden minuutin ajan. Mausta cayennella, jeeralla, oreganolla, suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita riisit vihnesten joukkoon. Lisää mukaan kanaliemi sekä pekonit, kivipiirat ja jauheliha. Anna nesteiden kiehahtaa, vähennä sen jälkeen hönkää ja anna evään hautua kannen alla noin kymmenen minuutin ajan.

Lisää mukaan veitsellä "jauhettu" maksa ja sekoita hyvin. Hauduta ruokaa vielä reilut viisi minuuttia ja sapuska on valmista.

Taustamusaksi voit tarjoilla neworleansilaista sekasalaattia.

16. heinäkuuta 2009

Lokkien laulua ja louffia

Eilen pakattiin jälleen eväitä ja matkattiin Korkeasaareen piknikille. Tällä kertaa kylmälaukusta löytyi juustolouffia, jota olen tehnyt itse pari kertaa aiemminkin ja nauttinut osana mielenterveysmenua Muulinkolossa. 

Ohjeen bongasin aikoinaan Patalinnun blogista ja ensimmäisen louffini tein heidän ohjeensa mukaan. Siitä tuli niin suolainen, että sisäinen pekkapuskani meinasi pökrätä. 

Käyttämäni tomaatit olivat stydiä kuivatavaraa. Uskoisin, että öljyisiä tomskuja voi käyttää reippaammin. Sen lisäksi oliivini olivat isoja vihreitä kreikkalaisia, joten niitäkin tuntui riittävän pienempi määrä.

Seuraavaan versioon laitoin sekä tomaatteja että oliiveja tosi paljon vähemmän ja sain maut asettumaan suuhuni sopiviksi. Pohja tosin juuttuu vuokaan joka kerta, ilmeisesti jauhotus pelkän voitelun lisäksi auttaisi?

Eläimellisellä piknikillä louffin kanssa oli tarjolla lehtisalaattia, villirucolaa ja kirsikkatomaatteja sitruunaisella vinegretillä.

Retkiseurana oli maailman paras kummityttö perheineen. Neiti Tuleva Musiikkiluokkalainen ei louffin kaltaisista kotkotusista perusta, joten kummitustäti askartelipaskarteli tinttarellalle tonnikalakulmioita.

   

Eväsretken makeaa osastoa edustivat mansikat ja kirsikat. Mansikkarasiasta löytyi viehko sydämen muotoinen marja, jota ei melkein tohtinut syödä.


Tarvitset:
100 g voita
100 g Gruyere-juustoa 
3 munaa
9 rkl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
3 rkl maitoa
4 siivua pekonia 
3 aurinkokuivattua tomaattia 
10 vihreää oliivia

Tee näin: 
Sulata voi ja anna sen jäähtyä hieman. 

Raasta juusto. 

Sekoita munat, jauhot, leivinjauhe, maito, voi ja juustoraaste keskenään. 

Anna taikinan levätä huoneenlämmössä tunnin ajan. 

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Paista pekoniviipaleet pannulla omassa rasvassaan. Leikkaa hieman jäähtyneet pekonit pienemmiksi palasiksi. 

Kuutioi myös aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit. 

Sekoita pekonimurut sekä tomaatti- ja oliivikuutiot taikinaan. 

Voitele suorakaiteen muotoinen vuoka ja kaada taikina siihen. 

Paista louffia uunissa noin puolen tunnin ajan tai kunnes se on pinnalta kauniin ruskea. 

Kumoa paistos vuoasta ja anna sen jäähtyä puolisen tuntia ennen tarjoilua.  

10. heinäkuuta 2009

Kirsikat kakussa

Meikämandoliinolla alkoi tänään kesäloma! Seuraavat kolme viikkoa aion elellä ilman aikatauluja ja neljännellä viikolla lennähdän jälleennäkemistapaamiseen Puolaan.

Lomapullavuoron pukatessa päälle pääsin vihdoin tekemään mahtikakkua. Ihastuin siihen viimekesäisissä häissä, joissa toimin ruokahuoltovastaavana.


Kakkureseptin sain ihanuuden tuottaneelta vegaanivieraalta. Tuunasin ohjetta vähäsen vaihtamalla täytteen tummat viinirypäleet kirsikoihin.

Kakusta tykättiin duunissakin. Kaura- ja soijatuotteiden ansiosta myös laktoosiprobleemista kärsivät työkaverit pystyivat nakertelemaan samaa herkkua kuin muutkin.


Kakkupohjaan tarvitset:
2½ dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
½ dl kaakaojauhetta
½ tl suolaa
1 tl soodaa
1 rkl vaniljasokeria
½ dl GoGreen-vaniljasoijajuomaa
½ dl vettä
½ dl (sitruuna)öljyä
2 banaania

Lisäksi tarvitset:
noin 1½ dl GoGreen-vaniljasoijajuomaa
desin kirsikkahilloa
400 g kirsikoita
1 prk GoGreen Vispiä
1 tl vaniljasokeria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 170-asteiseksi.

Aloita kakkupohjan tekeminen yhdistämällä kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon nesteet, öljy sekä muussatut banaanit. Sekoita hyvin.

Kaada taikina leivinpaperoituun irtopohjavuokaan ja paista uunissa noin tunnin ajan.

Poista kirsikoista kivet. Säästä jonkin verran kokonaisia kirsikoita koristeeksi.

Puolita jäähtynyt kakkupohja. Kostuta alempi puolisko soijajuomalla ja levitä sille kirsikkahillo sekä kivettömät kirsikanpuolikkaat.

Laita kakkupohjan yläosa täytteiden päälle. Kostuta myös yläosaa soijajuomalla.

Vispaa kaurakerma vaahdoksi ja mausta se vaniljasokerilla. Kuorruta kakku vaahdolla ja koristele lopuilla kirsikoilla.

Sokerina pohjalla kakkuteemaan sopiva ilmoitusluontoinen asia eli vielä muutaman päivän ajan voit käydä äänestämässä suosikkiasi Hesarin mansikkakakkukilpailussa.

8. heinäkuuta 2009

Dillfest i Borgå

Viime viikonloppuna tuli piipahdettua kyläreissulla Porvoossa. Menomatka taittui m/s J.L.Runebergilla, jonka ravintolassa kahvi oli hyvää, mutta maukkaan näköinen voileipäkakku mautonta. Taustamusiikki oli hanurista.

Porvoon vanha kaupunki on sitten viehättävä! Siellä olevat kaupat sen sijaan ovat kovin turmiollisia kukkarolle...

Sorruin ostamaan Porvoon Uniikista pitkään himoitsemani Risto Hämäläisen keramiikkavadin ja siirtomaatavarakauppa Skafferista tuli niin ikään hankittua kassillinen kaikkea ihanaa.

Design Delistä mukaan tarttui hassu runebergintorttukuvioitu tarjotin. Ensin luulin kyllä torttuja makirulliksi ja myyjätär kertoi naureskellen, etten ole ensimmäinen erehtynyt.


Satunnaisille ostosmatkailijoille tarjoili tervetullutta virkistystä Tee- ja kahvihuone Helmi, jonka kekseliäs juomamestari on kehitellyt matchasta ja Beefeaterista emähyvää jääteetä. Prinsessakakun kanssa se maistui kerrassaan kuninkaalliselta.

Isäntäväen lisäksi oli mukavaa treffata pitkästä aikaa myös heidän jälkikasvuaan, jonka kanssa teimme apinajäätelöä, pelasimme Disney Trivial Pursuitia (vaikeaa) ja mietimme, voivatko prinsessat käyttää kumppareita (kyllä voivat).


Tulevana syksynä koulunkäynnin aloittavalla neitokaisella (jota voidaan erehtyä luulemaan lyhyeksi lukiolaiseksi) on muuten maailman suloisin leikkimökki...


...jossa on universumin magein keittiö! Leikkikyökki on kuulema kovassa käytössä. Watch out Nigella!

Aikuisten oikeassakin keittiössä touhuttiin vierailumme aikana melkoisesti ja pihagrilli kävi kuumana. Meille väsättiin Porvoon Maupon parempaa kuupalaispajellaa sekä paisteltiin pihvejä, joiden kypsyysaste oli täydellinen.


Ruoka-aikoina Sulo-koiruus päivysti pöydän alla kärsivällisesti ja toivoi hartaasti lihapalojen putoilevan lautasiltamme hänen suuhunsa. Sulomies on kaikin puolin hurmaava herra, jonka rapsutuskiintiö ei tuntunut vähästä täyttyvän.


Lehmän sisäfileköntsien kanssa söimme halloumisalaattia, uusia pottuja sekä mykistävän herkullista tillipestoa, jota voi helposti kuvailla kahdella sanalla: loistava keksintö!

Syvänvihreä ja hyvänmakuinen soossi toimii satasella erityisesti uusien perunoiden kaverina, mutta se puoltaa paikkansa myös salaatin, grillatun tai savustetun kalan kastikkeena sekä ruisleivän päällä.

Ohjeen bloggausta varten auliisti luovuttanut keittiöhengetär painotti, että pestoon ei pidä käyttää marketeista saatavia ruukkutillejä, vaan tuuheammissa puskissa esmes toreilla myytävää jämäkämpivartista tavaraa. Kruunutilli ei myöskään tähän tahdakseen sovi.


Tillipestoon tarvitset:
ranteeenpaksuisen nipun tilliä
80 g pinjansiemeniä
1½ dl raastettua Parmesania
1½ dl oliiviöljyä
1-2 sitruunaa
2 tl sokeria
mustapippuria
suolaa

Tee näin:
Surauta tillit, pinjansiemenet, juustoraaste ja öljy blenderissä muhjuksi. Peston ei tarvitse olla täysin sileää.

Purista joukkoon sitruunan mehua makusi mukaan. Mausta sokerilla, pippurilla ja suolalla.

Anna ässehtiä lasipurkissa jääkaapissa yön yli. Tillipesto säilyy viikon verran (ellei se lopu ennen sitä).
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...