27. syyskuuta 2009

Maistuis varmaan Madonnallekin?

Kesäkokkausten loputtomalta tuntuvan suman purku jatkuu ja seuraavana postausvuorossa on elokuinen savulohi-ricotta-tomaattipiiras, jota tein luokseni etkoilemaan saapuneille konserttivieraille.

Yksi daameista toi yllärinäpyllärinä muassaan luottokokkinsa väsäämää paistosta, josta en muista oikeastaan muuta kuin että maukasta se oli. TT, saisiko vähän apuja tähän eli mitä me syötiin?

Omaan leipomukseeni inspiraatio löytyi muhevasta savulohen palasta, jonka hankin lähitorilta. Lisäksi jääkaapissa pönötti puolikas purkillinen hölmön nimistä tuotetta, jonka aineksista muut tykötarpeet sitten saivat hahmonsa.

Olen hämmästellyt tätä ääliölästä repäistyä nimeä aiemminkin, enkä jaksa edelleenkään olla ihmettelemättä, miten kukaan on ikinä voinut keksiä sanajonon "Flora ruoka Maku - Italialainen tomaatti & ricotta"?

Raiderissamme oli eväiden ohella vinho verdeä, joka sopi sekä palan painikkeeksi että suunkostukkeeksi höpöttelyn lomassa.


Tarvitset:
paketillisen ruisperunataikinaa
300 g savustettua lohta
2 munaa
100 g Ricotta-juustoa
puolet siitä Flora-purkista
ruohosipulia
kirsikkatomaatteja

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Paista pelkkää pohjaa uunissa noin vartin ajan.

Palastele savulohi esipaistetun pohjan päälle.

Sekoita kevyesti vatkatut munat, juusto sekä maustettu maitopohjainen kasvirasvasekoite keskenään. Lisää joukkoon reilusti ruohosipulia.

Kaada seos lohipalojen päälle. Halkaise kirsikkatomaatit ja töki puolikkaita muiden täytteiden sekaan.

Paista piirasta uunissa noin 20 minuutin ajan. Nauti hieman jäähtyneenä.


Mahat piiraasta pinkeinä oli hyvä siirtyä kivenheiton päähän kokemaan Madonnaa. Ajoituksemme oli loistava ja saimme kelpo paikat anniskelualueelta läheltä screeniä. Jonottaakaan ei tarvinnut kuin hetki punaviiniä.

21. syyskuuta 2009

Laatikko lapsuudesta

Pelkkä käynnissä olevan kuukauden ruokahaasteen aiheen pohdinta aiheutti mittavia nostalgia-aaltoja, jotka lopulta liplattelivat mummonmökkien rantakiviin.

Isoäitieni ikäiset ihmiset ovat kokeneet ihan oikeaa puutetta, mikä on väkisinkin vaikuttanut heidän kyökkikäyttäytymiseen myös parempina aikoina. Tämän ikäpolven tekemät sapuskat ovat konstailemattomia ja yksinkertaisia - ja ehkä juuri siksi niin maukkaita.

Meillä kotona kokkasi pääsääntöisesti isä ja oivasti kokkasikin. Silti molempien mummien luona tarjoiluissa eväissä oli jotain erityisen mieleenpainuvaa. Kai se liittyy myös siihen, että mummoloissa oli noin yleisesti ottaen aina mukava käydä.


Aikani muisteltuani arvoin useiden pätevien ehdokkaiden joukosta perinteisen perunalaatikon osallistumaan kisaan.

Perunalaatikko on älyttömän hyvää ja sen tykötarpeet ovat hirmuisen halpoja. Lisäksi maustepippurin ja valkopippurin vanhanaikainen yhdistelmä ihastuttaa ensi puraisulla!

Vakuumipekoni ei sitten tässä ruokalajissa toimi, vaan lihan on oltava reilumpaa siansivua. Hae siis possunpalat hallista tai osta marketista tuote, jonka nimi on "kastikelihaa". Siitä voi tehdä läskisoosiakin.

Laatikon kanssa maistuivat etikkaiset punajuuriviipaleet sekä kesäkurpitsapikkelsi. Autenttista retroilua edesauttaa maito ruokajuomana.


Tarvitset:
noin kilon perunoita
sipulin
300 g luomupossun kylkeä
suolaa
maustepippuria
valkopippuria
2 munaa
½ l maitoa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Kuori ja viipaloi perunat. Leikkaa sipuli mahdollisimman ohuiksi renkaiksi. Paloittele siankylkisiivut haukkapaloiksi.

Lado laakeaan uunivuokaan kerros perunaviipaleita. Asettele pottujen päälle sipulia sekä sianlihaa. Ripsuttele joukkoon suolaa sekä mauste- ja valkopippuria.

Tee vastaavanlaisia kerroksia kunnes ainekset loppuvat tai vuoka täyttyy.

Älä laita sipulia enää päällimmäisten perunoiden ylle. Pottujen peitoksi sopii mainiosti jokunen pala raidallista lihaa.

Sekoita munat ja maito keskenään. Kaada seosta vuokaan sen verran, että perunat nipin napin peittyvät.

Kypsennä lootaa uunissa noin puolentoista tunnin ajan.

15. syyskuuta 2009

Lammasta leideille

Allekirjoittaneelle, kommentti-Emmalle ja Apinamuulille on muodostunut traditio, jonka puitteissa käymme säännöllisin väliajoin toistemme luona syömäkyläilemässä. Männä pyhänä oli minun vuoroni kestitä daameja Kulinaarimurulassa.

Edellisessä tapaamisessa sovimme seuraavan kerran teemaksi jälkiruoat. Homma muuntui hovissa ihan normaaliksi etu-pää-jälki-kokonaisuudeksi, joten tarjoilin aluksi hyväksi havaittua fatoushia ja jälkkäriksi niin ikään jo ammoin koeponnistettua pistaasiunelmaa.


Noudatin alkuperäistä kakkuohjetta muilta osin orjallisesti, mutta appelsiininkuoren korvasin limenkuorella. Nyt maltoin myös antaa leipomuksen jäähtyä kaikessa rauhassa, jolloin sen leikkaaminen oli helppoa kuin heinänteko ja kuvakin onnistui.

Pääruoaksi tein lammaspataa interwebistä kuukeltamallani reseptillä. Sapuska osoittautui aivan loistavaksi, vaikka mamoilin jeeraan määrässä enkä laittanut sitä kuin kolme ruokalusikallista neljän sijaan.

Valmistin emmeen tagine-padassa, mistä johtuen harhauduin merkityltä polulta parissa muussakin asiassa. Ruoka sai kuitenkin hautua kaikessa rauhassa reilun viiden tunnin ajan, jonka jälkeen lampaanpalat käytännössä sulivat suuhun.

Lammasherkun kanssa söimme oliiviöljyllä, sitruunanmehulla, tuoreella mintulla, suolalla ja mustapippurilla mastettua bulguria. Juomana meillä oli oivaa portugalilaista punaviiniä.


Tarvitset:
kilon karitsan lapaa
lorauksen oliiviöljyä
3 rkl jeeraa
1 rkl jauhettua korianteria
muutaman ripauksen cayennepippuria
purkillisen tomaattimurskaa
3 dl kanalientä
ison sipulin
4 valkosipulinkynttä
mustapippuria
suolaa
230 g kikherneitä (pakkauksen nettopaino on 380 g)
200 g pinaattia

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Leikkaa lapa pienemmiksi kuutioiksi. Muista pyytää omaa Hakkaraistasi jyräämään luu parista-kolmesta kohdasta katkipoikki, ellet itse omista tarvittavia pilkkomisvehkeitä.

Kuumenna öljy paistinpannulla ja sekoita siihen jeera, korianteri sekä cayennepippuri. Anna mausteiden lämmitellä tovi öljyssä ja lisää lihat.

Pyörittele lihoja niin että ne kuorruttuvat kauttaaltaan öljy-mausteseoksella. Paista lihoja muutaman minuutin ajan ja siirrä ne tagineen odottelemaan.

Kumoa tomaattimurska pannulle, lisää joukkoon kanaliemi. Hämmennä mukaan pilkotut sipulit sekä valkosipulit ja keittele seosta viitisen minuuttia. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kaada soossi lihojen päälle. Laita taginen kansi paikoilleen ja lykkää eväs uuniin muhimaan.

Kun pata on kypsynyt noin kolmisen tuntia, sekoita joukkoon kikherneet. Puolet herneistä kannattaa muussata haarukalla ennen pataan panoa, sillä muhju suurustaa lientä mukavasti.

Kypsennä pataa uunissa vielä puolisen tuntia. Lisää joukkoon huuhdellut pinaatit ja anna niiden letkeytyä vartin verran.

Tarkista lopuksi maku. Lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa.

6. syyskuuta 2009

Ruokamuistoja

Bongasin meemin aikoja sitten erään kaverini muistiinpanoista Facebookissa. Päätin kuitenkin postata jutun Kulinaarimurulan puolelle, koska sen teema passaa tänne kuin yhdenkoon perunanpesuhanska käteen.

Meemi sopii osittain mukavasti myös syyskuun ruokahaasteen aiheeseen, joka on lapsuuden paras kotiruoka. Ota siis koppi ja viritä itsesi tenavataajuudelle!

1. Lapsuuden parhaat ruokamuistot, jotka ovat kaivertuneet takaraivoosi?
Hilma-mummon riisipyöröt, heinään kerätyt ahomansikat ja isotädin taikomat koristeelliset voileivät.

2. Lapsuuden karmivimmat ruokapöytäkokemukset?
Olin silloin tällöin naapurin tädillä hoidossa. Kerran siellä oli ruokana jauhelihapihvejä ja herkkusienikastiketta, jota en vaan pystynyt kykenemään syömään. Illalla valehtelin kotona ruoan olleen hirmu hyvää, koska naapurin täti oli niin mukava.

3. Oma all time-bravuurisi?
Kyllä se taitaa hapanimelä sika olla.

4. Jälkiruoka, jota et voi vastustaa?
Lasketaanko juustot jälkkäreiksi? Jos lasketaan, niin ilman muuta juustot. Mitä haisevampi sitä parempi. Jos ei lasketa, niin lasillista nuorta, omenaista calvadosta on vaikea olla nauttimatta.

5. Kolme ruokalajia erityisen lähellä sydäntäsi?
Kaikki missä on sikaa, sitruunarisotto ja maksakastike.

6. Mihin ruokaan sinulla on viha-rakkaussuhde?
Rusinoihin.

7. Mitä ruokatarvikkeita sinulta löytyy aina kaapistasi?
Pakastimesta pinaattia, chilejä ja pelmeneitä. Kuivareservistä tomaatteja murskana ja paseerattuna sekä tolkuton määrä sipulikeittopusseja. Jääkaapista munia ja fondeja. Ja tietty viinakaapista Jallua.

8. Mitä ruokaa et voi kertakaikkiaan sietää?
No niitä maksalaatikon rusinoita.

9. Onko sinulla omituisia mieltymyksiä, joita muut ehkä katsovat hieman kysyvästi?
Tätä pitää kysyä muilta. Onko minulla?

10. Mitä ruokaa voisit syödä vaikka viikon putkeen?
Lohinigireitä. Ei olisi yhtään vaikeaa!

11. Ikävin ruoka, jota olet saanut tai joutunut syömään jonkun toisen valmistamana?
Semmoiset sapuskat, joissa on liioiteltu mausteiden määrää niin että evään varsinaisten raaka-aineiden makuja ei enää erota, ovat ikäviä.

12. Mausteet, joita ilman et tule toimeen?
Suola ja mustapippuri. Elämä ilman Tabasco Chipotlea voisi olla myös aika kurjaa.

13. Ruokamyrkytykset, jotka muistat vieläkin?
Ensimmäisen sain reilausreissulla Rouenissa vuonna Bono ja olkatoppaus. Söin onnesta soikeana älyttömästi mereneläviä negatiivisessa mielessä ikimuistoisin seurauksin.

14. Ruoka, jota vihasit lapsena, mutta nyt se on herkkuasi?
Sienistä en lasna juurikaan perustanut, mutta nykyään heistä tykkään kyllä.

15. Viimeisin ruoka-ihastuksesi?
Laardileivät taannoisella Puolan retkellä.

Lopuksi haluaisin ilmaista osanottoni Visa Nurmen läheisille. Maailma menetti hyvän ruoan puolestapuhujan ja Kannuvalimo jäi yhtä miestä vajaaksi. Kevyet mullat Visalle!
Kuva on lainattu Hesarin sivuilta.

5. syyskuuta 2009

Etikkasäilöntää ja kiitoksia

Olen viikon verran potenut Tautia-Joka-Ei-Ole-Possunuhaa. Se on syynä myös hiljaiseloon bloggausrintamalla. Lentsun selkä on nyt taittumaan päin, kiitos levon, lääkkeiden sekä valkosipuliyliannostuksen.

Sain ystäviltä ja kylänmiehiltä useita phlunssankaatokikkoja, kiitokset niistä. Minua kehoitettiin lämmittämään Coca-Colaa ja höystämään juomaa tuoreella inkiväärillä. Myös korviin rullatut pelargonian lehdet vaikuttivat vinkeältä vinkiltä :-)


Ja sitten itse asiaan. Joku tovi sitten sain työkaveriltani pussillisen jyhkeitä kesäkurpitsoja. Kiitti Sipi!

Avasin säilöntäkauden jo aiemmin valkosipulisuolakurkuilla, joten tuntui loogiselta jatkaa kurpitsoiden kanssa samoilla linjoilla.

Erittäin etikkaista kesäkurpitsapikkelsiä voi syödä esmes liharuokien lisukkeena tai vaikka (maksapasteija)voikkarin päällä. Pieni määrä voisi toimia myös jonkin kipakan juuston kaverina.

Pikkelsin ovat jo testanneet kanssapolkkaajat, jotka kyläilivät Kulinaarimurulassa viime viikolla. Kiitos käynnistä, te olette ihania! Ja vähänkö Pepa on taas napsinut hienoja kuvia, kamerakateus iskee...

Lupasin oululaisille postaavani pikkelsiohjeen mahdollisimman pian. Toimitusaika vähän venähti, mutta tässä se nyt vihdoin tulee!


Tarvitset:
litran kesäkurpitsaraastetta
sipulin
2 valkosipulinkynttä
3 dl väkiviinaetikkaa
3 dl vettä
400 g sokeria
1 tl suolaa
kannellisia lasipurkkeja

Tee näin:
Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Raasta myös valkosipulinkynnet. Leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi.

Mittaa etikka, vesi, sokeri ja suola tilavaan kattilaan.

Kiehauta liemi. Lisää kurpitsaraaste sekä sipulit.

Anna pöhistä miedolla lämmöllä, kunnes kasvikset ovat letkeitä ja läpikuultavia.

Purkita pikkelsi kuumana.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...