26. helmikuuta 2012

Rapeakuorista appelsiinikermaa

Taannoisten paellaorgioiden jälkiruoaksi väsäsin crema catalanaa, tuota poltetun kerman espanjalaisversiota.

Crema catalanan erottavat crème brûléesta lähinnä kerma-munaseokseen lisätyt appelsiininkuori ja kanelitanko, jotka antavat herkulle kivan sivumaun.
Tein jälkkärin Hesarin ohjetta mukaillen. Noin puolikkaasta annoksesta syntyi kolme kokonaista ja yksi vajaa kipollinen tätä ihanuutta.

Minulla hyydytysaika tosin venähti melkein kaksinkertaiseksi reseptissä ilmoitettuun verrattuna. Se johtunee käyttämäni astian muodosta, sillä oikeaoppinen crema catalana-kippo on vissiin matalampi ja laakeampi.

Makean osuuden palanpainikkeeksi hankittu makea sherry ei valitettavasti sopinut crema catalanan kaveriksi ollenkaan. Sen sijaan aterian päätöskahvien kanssa tarjoamani suklaan kanssa se toimi loistavasti!
Tarvitset:
½ appelsiinin kuoren
½ vaniljatangon
2 dl kuohukermaa
½ dl ruskeaa ruokosokeria
kanelitangon
3 keltuaista
½ dl maitoa
2 rkl ruskeaa ruokosokeria

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 100-asteiseksi.

Pese appelsiini ja raasta puolikkaan hedelmän kuoren oranssi osa.

Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet talteen.

Kiehauta kattilassa kerma, sokeri, kanelitanko, appelsiinin kuori, vaniljansiemenet sekä vaniljatangon ranka. Anna maustua 30 minuuttia.

Yhdistä keltuaiset ja maito. Siivilöi joukkoon kermaseos ja sekoita hyvin.

Kaada massaa uuninkestäviin vuokiin ja kypsennä, kunnes vanukkaat ovat hyytyneet. Aikaa tähän kuluu vuoista ja uunista riippuen tunnista kahteen tuntiin.

Jäähdytä vanukkaat jääkaapissa yön yli.

Ripottele ennen tarjoilua vanukkaiden päälle ohut kerros sokeria ja karamellisoi pinta tohottimella.

Aurinkoruokaa

Muutama viikko sitten kokkasin ruokavierailleni massiivisen satsin paellaa. Miellän paellan kesäiseksi evääksi, mutta mukavaa sitä oli syödä paukkupakkasillakin.

Espanja maistui myös alkupaloissa (Manchegoa, jamón serranoa, valkosipulioliiveja, artisokkatahnaa ja patonkia) sekä jälkiruokana nautitussa crema catalanassa.
Paella on vähän niin kuin espanjalainen pyttipannu, koska siihenkin on hyödynnetty jämiä ja niitä tykötarpeita, joita kaapeista on sattunut löytymään.

Puritaanisimmat kokkaajat hyväksyvät paellalihaksi vain kania. Puhdasoppisimmat skippaavat pannulta myös äyriäiset ja muut merenelävät.

Itse tykkään laittaa paellaan mausteista chorizoa ja kanaa. Tai oikeastaan kukkoa Viskilän tilalta, sillä lopetin broilerin pumpattujen rintafileiden ostamisen parisen vuotta sitten tutustuttuani Rossiin.

Myös katkaravut kuuluvat itseoikeutetusti Kulinaarimurulan paellaan, vaikka niidenkin käyttäminen juilii omaatuntoa. WWF:n kalaoppaan liikennevalojen noudattaminen ei ole aina helppoa.

En tee paellaa kuitenkaan kovin usein, joten harvinaisesta herkusta osaa nauttia enemmän silloin kun sitä on tarjolla. Tällä kertaa kyytipoikana toimi mallikkaasti muheva Celler Cal Pla Tinto Crianza 2006.
Tarvitset:
3 kukonpojan koipea
oliiviöljyä
savupaprikajauhetta
suolaa
300 g chorizoa
ison sipulin
3 valkosipulin kynttä
punaisen paprikan
2 dl paseerattua tomaattia
2 dl puuroutumatonta riisiä
1 tl sahramia
5 dl kanalientä
mustapippuria
suolaa
100 g pakasteherneitä
300 g kokonaisia katkarapuja
persiljaa
sitruunalohkoja

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Hiero kukonkoipiin öljyä, paprikajauhetta ja suolaa. Paista kinttuja uunissa noin tunnin verran, kunnes ne ovat kypsiä.

Irroita lihat luista ja paloittele ne suupaloiksi. Pilko myös nahka pikkuriikkiseksi silpuksi.

Kuutioi chorizo, sipuli ja paprika. Silppua valkosipulinkynnet.

Paista makkarakuutioita pannulla, kunnes niistä irtoaa rasvaa. Lisää sipuli- ja paprikakuutiot sekä valkosipuli- ja nahkasilput.

Freesaa seosta noin viiden minuutin ajan. Lisää paseeratut tomaatit ja anna muhia kymmenisen minuuttia.

Ripottele joukkoon riisit ja sahrami. Kaada päälle kanaliemi ja anna kypsyä miedolla lämmöllä puolisen tuntia, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Hämmennä paellaa vain muutaman kerran kypsymisen aikana.

Mausta mustapippurilla ja lisää tarvittaessa suolaa.

Sekoita joukkoon pakasteherneet ja katkaravut. Anna niiden lämmetä hetki.

Koristele silputulla persiljalla ja sitruunalohkoilla.

23. helmikuuta 2012

Ich bin Pure Berliner

Viime viikonloppuna saksalaiset valtasivat Chef & Sommelierin. Kyseessä ei ollut kuitenkaan vihamielinen ravintolakaappaus, vaan kokkiverkostoprojektin puitteissa tehty sopuisa vierailu.
Pure Berlin on ravintolakonsepti, joka keskittyy tuunaamaan vanhoja ja jopa unohdettuja saksalaisia ruokia tämän päivän makumaailmaan sopiviksi. Visiitti C&S:ssä starttasi kavereiden maailmankiertueen.
Seurueemme nautti lauantaina Suomea varten viritetyn East & West-menun, joka toimi loistavasti sekä luettuna että syötynä. Isäntäväen vastuulle oli jätetty leipien leipominen sekä juomavalinnat.

Yhdelletoista ruokalajille (110 euroa) maltillisesti hinnoitellusta (34 euroa) juomapaketista löytyi mielenkiintoisia saksalaisia viinejä. Jälkiruoan kanssa oli tarjolla porilaista stoutia.
Vaaleaan leipätaikinaan oli sekoitettu hapankaalia ja leivät tuotiin pöytiin paperipusseissa. Tummassa leivässä nesteenä oli käytetty saksalaista olutta ja sitä kiersi jakamassa leipuri itse.
Reilun kolmen tunnin ruokailotulitus alkoi kaupungin itälaidalta. Mustard Cucumber maistui pirteältä ja jostain syystä siitä tuli lapsuus mieleen. Ehkä sen aiheutti kaino makusukulaisuus mummonkurkkuihin?
Länsipuolen Vesper koostui kinkusta ja maitokräkkeristä...
...sekä jonkun saksalaiskokin isän tekemästä verimakkarasta. Tuota jumalaisen makuista makkaraa voi tilata Pure Berlin Storesta.
Seuraava itäruoka oli Potato Soup. Ennen keiton kaatamista lautaselta löytyi hummeria, kurkkua ja hilloa.
Varsinkin herukkainen hillo maistui ihanalle pehmoisen perunakeiton kanssa.
Scallop in Hay edusti länttä. Kampasimpukan kanssa samalle lautaselle oli päätynyt kukkakaalipyreetä sekä timoteistä uutettua soossia. Nam.
Seuraava itävaikutteinen ruokalaji, Baltic Sea Aquarium, jakoi mielipiteitä.
Jalkalasiin oli aseteltu merilevää, vihreää teetä sekä nilviäisiä.
Kun lasiin kaadettiin kiehuvaa vettä, syntyi huumaavasti merelle tuoksuva keitto. Itse pidin tästä kovasti, mutta vieruskaverit olisivat kaivanneet siihen lisää suolaa. Osteri lasin pohjalla oli helmi ♥
Merisopan jälkeen pöytään kannettiin savuavia hiiliä, jotka olivat seepian musteella värjättyä marenkia.
Hiilimurskaa oli myös Beetroot and Ash-annoksessa. Hiukan pelottavan näköistä, mutta hirmu hyvää!
Hyppäys takaisin itään tehtiin Pork & Pine Tree-nimisellä herkulla. Possun mahapala oli samaan aikaan sekä suussa sulavaa että ritisevän rapeaa.
Lännen vastaus lihakisaan oli Veal Cheek Sauerbraten. Unelmamurean vasikanposken lisukkeena oli pikkuriikkisiä perunakroketteja ja räjäytettyjä kapriksia.
Jälkkärikavalkadin käynnisti itäinen Pückler Ice Cream. Mahtavaa banaanijätskiä ja tillillä (!) maustettua ananasta.
Sitten pääsimme siemailemaan stoutia...
...joka toimi oivallisesti kyytipoikana länsipuolen The Black Forest Saunalle. Suklaakakkua, maitosuklaamoussea ja marjarouhetta. Ei huono.
Päätösmakean White Chocolate Snowballin saatesanoiksi pääberliiniläinen Miles Watson totesi, että "it's OK to eat yellow snow."
Siunatuksi lopuksi jätkät iskivät kimpaleen hiilihappojäätä vesimaljaan, jossa oli myös erilaisia yrttejä. Savuavaa kippoa kierrätettiin pöydästä toiseen ja saimme nuuhkutella astiasta pursuavia tuoksuja.

Kyllä tällaisilla eväillä on ihan hyvä kiertää maailmaa. Vielen Danke Pure Berlin und Gute Reise!

22. helmikuuta 2012

Pikaruokaa Tampereella

Reilut pari viikkoa sitten junailin itseni illalliselle Tampereelle ravinteli Berthaan (Rautatienkatu 14) ja heti ruoan päälle takaisin Helsinkiin. Pikaisen paluun aiheutti Ravintolapäivä houkuttelevine sianlihasämpylöineen.

Bertha osallistuu kahdeksan muun tamperelaisravintolan kanssa tämän kuun loppuun saakka kestäville kulinaariviikoille, jotka on masinoinut Food is Art-yhdistys.

En kuitenkaan ottanut Berthan Food is Art-teemamenua, vaan päädyin tekemään valintoja normilistalta, joka vaihtuu ilmeisesti kiitettävän usein.

bertha
Alkupalaksi söin maukasta pekonilla vyötettyä possunlihaa. Sille paritettu punaviini (joku Dorigon viini, en muista mikä) ei mielestäni sopinut sapuskan kaveriksi parhaalla mahdollisella tavalla.

bertha
Pääruokani oli aivan tyrmäävän hyvää rapeanahkaista kuhaa fenkoli-tomaattilisukkeella. Myös suositusviini (Terres Dorées Vin de Pays Roussanne 2008) oli napakymppi.

bertha
Skippasin juuston (joka kyllä lemusi lupaavalta muutaman seurueemme jäsenen lautasella) ja hörpin väliruokana myös alkudrinksuksi nauttimaani englantilaista (!) kuohuviiniä, jonka nimeä en ymmärtänyt kirjata muistiin.

bertha
Pidin kovasti myös jälkkäristä, jossa maistuivat appelsiini, sitruuna ja kerma. Château Le Clou Cuvee Andromede 2005 toimi herkun kanssa oivallisesti.

bertha
Berthan tyttöjen hiekkalaatikon nurkassa äpöttänyt pinkki Barbapapa oli ihana ♥

Ruoat, viinipaketti, pari lasia kuohuvaa sekä digestiiviksi imaisemani geetee kustansivat 86 euroa. Varsin kohtuullista siis.

Bertha oli kaikin puolin erittäin positiivinen kokemus. Sinne kannattaa mennä vähän pidemmänkin matkan päästä.

19. helmikuuta 2012

Elvis has left the building

Kun selvisi, että kuluvan kuukauden ruokahaasteen aiheena on viimeinen ateria, tiesin välittömästi millä eväällä kisaan osallistun: panokseni skabaan on luonnollisesti Elviksen sydänkohtausvoileipä.

Tämän smörgarin väitetään olleen Elvis Presleyn lempiruokaa ja siihen viitataankin usein yksinkertaisesti nimellä The Elvis. Tällaisilla leivillä lienee myös (lopunaikojen lääkeriippuvuuden ohella) oma osuutensa Kunkun liian varhaiseen kuolemaan.

Sydärileipä oli kyllä aika heviä kamaa ja siksi juuri loistava ehdokas vihonviimeiseksi syömiseksi. Leivästä suoriuduttuani tuli mieleen, että Samarin olisi ehkä toiminut ruokajuomana hiilihapotettua vettä paremmin.
elvis
Tarvitset:
4 luomupekonisiivua
2 viipaletta maalaisleipää (esim. Rezén Campaillou'ta)
maapähkinävoita
Reilun kaupan banaanin
voita paistamiseen

Tee näin:
Paista pekonit pannulla rapeiksi.

Voitele leipäviipaleiden toiset puolet maapähkinävoilla.

Viipaloi banaani ja asettele siivut toisen leipäviipaleen maapähkinävoidellulle puolelle. Laita pekonit banaanien päälle.

Kruunaa mahtisandwich toisella leipäviipaleella siten, että maapähkinävoideltu puoli on pekoneita vasten.

Sulata pannulle pekoninrasvojen joukkoon nokare voita ja paista leipä molemmilta puolilta kauniin kullanruskeaksi.

Puolita leipä ja nauti se Elviksen muistoa kunnioittaen.

14. helmikuuta 2012

Aasiaa Hietalahdenrannassa

Salven ja Nosturin välimaastoon jää kummallisen muotoinen rakennus, jossa on ollut vaikka minkämoisia ravintoloita. Tällä hetkellä siinä toimii Asia1 (Hietalahdenranta 6), josta saa hot potia.

Hot potin ideana on kypsentää erilaisia aineksia liemessä, jota voidaan maustaa monenmoisilla maustekastikkeilla. Samalla syntyy loistokeitto, jota voi syödä pitkin matkaa tai hörpätä sen vasta aterian lopuksi.
Oikein kivaa on se, että jokainen ruokailija saa ikioman hot pot-hässäkän ison yhteisen kattilan sijasta. Omien astioiden ansiosta kukin seurueemme jäsen pystyi ottamaan makuunsa sopivan kypsennysliemen. Itse olin perusliemilinjalla, toiset valitsivat kasvis- ja chililiemet.

Aineslista oli laajahko, joten annoimme tarjoilijan tuoda meille "vähän kaikkea". Ensimmäisessä erässä pöytään kannettiin possu-, broileri- ja kalapyöryköitä, broileria sekä kiinalaista säilykelihaa (Spam, Spam, Spam and Spam). Kastikekipoista löytyi BBQ-, chili- ja sataysoosseja sekä valkosipuliöljyä ja tuoretta korianterisilppua.
Seuraava satsi sisälsi munanyyttejä, mustekalaa, kalapaloja (vaikuttivat vähän vanhoilta), raputikkuja ja jättikatkoja.
Kolmannella tarjottimella oli lootuksen juuria, pavunituja, herkkusieniä, kiinalaisia siitakesieniä ja nuudeleita.
Lopuksi saimme vielä pari lautasellista paperinohuita lampaan- ja naudanliharullia sekä tofua.

Seuraavalla kerralla en kyllä ottaisi noin laajaa arsenaalia asioita, vaan pitäytyisin muutamassa aineksessa. Suosikkejani olivat kalapullat, mustekalat, lootuksen juuret, sienet, ravut sekä lampaanliharullat.
Kiinalainen olut toimii hot potin kaverina erinomaisesti. Koko lysti kustansi 32 euroa. Melko edullista siis.

12. helmikuuta 2012

Kakkonen, kakkonen, kakkonen...

Presidentinvaaleja tuli valvottua hartaasti kahteen kertaan kera asianmukaisin murkinoin. Kuten otsikosta voi päätellä, Kulinaarimurulassa kannatettiin molemmilla kierroksilla Pekka Haavistoa. Lopputuloksen selvittyä täällä ei kuitenkaan olla kokoamassa muuttokuormaa, sillä Sauli Niinistöstäkin tullee ihan hyvä pressa.

Se politikoinnista ja takaisin sapuskoihin. Superjännittävissä ensimmäisissä valvojaisissa oli tarjolla hodareita. Sämpylät tein ohjeella, joka on testattu ja hyväksi havaittu ainakin Herkku & Koukussa sekä Pumpkin Jamissa. Kehut eivät ole turhia, sillä sämpylät olivat loistavia!

vaalihodari
Sörkan nakit sämpylöiden väliin oli tehnyt Chef Wotkins. Lisäksi hodareiden väliin sullottiin punasipulihilloketta, majoneesia, hapankaalia ja sinappia.

anchor_steam_beer
Kuumien koirien kaverina joimme sanfranciscolaista Anchor Steamia. Kun toiselle kierrokselle selvinneet varmistuivat, korkkasimme vielä pullon shampanjaa ja jälkkäriksi hommattu Frödingen mutakakku unohtui pakastimeen.

Viime sunnuntaisia valvojaisia varten reseptiarkistoja täytyi koluta tovi, ennen kuin löysin perinteisen lihapiirakan ohjeen. Olen vissiin tehnyt tätä ihanuutta viimeksi Ahtisaaren presidenttikaudella, joten lapsuuden herkkua olikin jo korkea aika väsätä uudelleen.

lihapiirakka
Lihipiirakka oli juuri niin rasvaista ja maukasta kuin muistinkin. Rahkavoitaikina oli yllättävän vaivaton tehdä ja kylmänä sen kauliminen oli helppoa kuin mikä.

Vaalifinaaliäänestys osui sopivasti Runebergin päiväksi, joten leivoin valvojaisjälkkäriksi runebergintorttuja. Tein torttuja sen verran reilumman satsin, että niistä riitti viemisiä töihin, missä minulla on käytössä Paavon ja Vuokon kuninkaallinen rakkausmuki ♥

runebergintortut
Taikinaan tarvitset:
250 g voita
250 g vehnäjauhoja
250 g rahkaa

Lisäksi tarvitset:
1 dl puuroriisiä
3 dl lihalientä
3 munaa
300 g luomunaudan jauhelihaa
sipulin
suolaa
valkopippuria
munan voiteluun

Tee näin:
Tee ensin taikina. Nypi voi ja jauhot muruiksi. Lisää rahka ja sekoita tasaiseksi.

Anna taikinan hyhmettyä jääkaapissa parin tunnin ajan.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Keitä riisit kypsiksi lihaliemessä. Keitä myös munat koviksi.

Paista jauheliha ja silputtu sipuli pannulla nokareessa voita. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita riisit, pieniksi pilputut munat sekä jauheliha-sipuliseos tasaiseksi täytteeksi. Tarkista maku.

Jaa taikina kahtia. Kauli toisesta puoliskosta piirakan alaosa ja siirrä se leivinpaperoidulle uunipellille.

Levitä täyte tasaisesti pohjalle ja kaulit loput taikinasta piirakan kanneksi.

Venytä kansitaikinan reunoja ja käännä ne pohjataikinan alle.

Voitele kansitaikina munalla ja pistele siihen reikiä haarukalla.

Paista lihapiirakkaa uunissa 20-30 minuuttia. Jos pinta uhkaa tummua liikaa, peitä piirakka foliolla.

5. helmikuuta 2012

Kylmästä lämpimään

Eilisen järjestyksessään neljännen Ravintolapäivän puitteet olivat Suomessa melkoisen haastavat. Tällä kertaa pop up-ravintoloita synnytettiin myös maamme rajojen ulkopuolelle muiden muassa Japaniin ja Nicaraguaan.

Helsinkiin pulpahti paukkupakkasesta huolimatta huikeat 131 ravintolaa. Lumituiskua uhmaten kävin syömäkylässä neljässä niistä. Onkohan pulpahdus pop upin virallinen suomenkielinen vastine?

porknam_ravintolapaiva
Ensimmäinen rastini sijaitsi Ruttopuiston Porknamissa. Siellä oli tarjolla täytettyjä vietnamilaistyylisiä possupatonkeja.

porknam_ravintolapaiva
Patongin välistä löytyi glaseerattua possunkylkeä, pikkelöityä kurkkua, paahdettua sipulia, kipakkaa srirachamajoneesia ja tuoretta korianteria. Aivan törkeän hyvää, paras aamiainen aikoihin!

porknam_ravintolapaiva
Talvigrillaus vaatii oikeaa asennetta ja kerrospukeutumista myös pipo-osastolla.

jurtta_ravintolapaiva
Ruttiksesta tallustelin Senaatintorille, jonne oli pystytetty Yurt Cafe. Se sopi kivasti maisemaan.

jurtta_ravintolapaiva
Sisällä jurtassa oli lämmintä ja kahvia keiteltiin nokipannuissa.

jurtta_ravintolapaiva
Pannukahvin kaverina natustelin keksin, jonka puolukat jurttatyypit olivat keränneet Helvetinjärveltä. Kahvin alkuperästä heillä ei ollut täyttä varmuutta.

the_hog_and_apple_ravintolapaiva
Keskustasta matkustin ratikalla tapaamaan tuttuja idyllisen lumiseen Karhupuistoon...

the_hog_and_apple_ravintolapaiva
...jonne avautui pienten kaasupullovaikeuksien jälkeen The Hog and Apple. Loistojuttu, sillä maukkaita sikasämpylöitä tarjoilevia paikkoja ei voi olla liikaa!

the_hog_and_apple_ravintolapaiva
Esikokattujen possunpalojen toinen kypsennys suoritettiin puistossa. Kattiloissa pöhisi karamellisoituja punasipuleita sekä jumalaista omenasoossia.

the_hog_and_apple_ravintolapaiva
Herkkusämpylä valmiina syötäväksi.

Lumihankiseisomisen jälkeen harhauduimme ydinkalliolaiseen yksityisasuntoon spontaanisti syntyneeseen punaviinibaariin, jossa taustamuzakina oli saksalaisia iskelmiä. Leck mich am Arsch!

po_russki_ravintolapaivav
Päivän viimeiseen paikkaan, Po russkiin, olimme kaverini kanssa elokuisista pettymyksistä viisastuneina varanneet pöydän ennakkoon. Menu koostui venäläisen keittiön antimista ja pöytäseuraksi saimme mukavan nuoren parin.

po_russki_ravintolapaiva
Ensimmäisenä meille tuotiin kaali- ja sienipiirasta sekä erittäin suunmukaisia marinoituja paprikoita.

po_russki_ravintolapaiva
Piiraiden kanssa lusikoin järisyttävän hyvää kaalisoppaa, jonka reseptin ravintoloitsija lupasi laittaa jakoon. Maistoin myös kamun tilaamaa kalakeittoa, joka ei ollut pöllömpää sekään.

po_russki_ravintolapaiva
Ruoan jälkeen annoimme tilaa seuraavalle kattaukselle ja siirryimme viereiselle sohvalle nauttimaan teetä ravintoloitsijan isoäidiltään perimistä viehkoista kupeista.

po_russki_ravintolapaiva
Minä innostuin lapioimaan teeheni jälkkäriletuille tarkoitettua mustaherukkahilloa makoisin seurauksin. Mielenkiintoisen porkkanahilloin testaisn syrnikien kanssa.

po_russki_ravintolapaiva
Toimii!

Po russki-ravintolan tuotot menevät hyvään tarkoitukseen. Ruokarahoilla tuetaan venäläisten katulasten kuntoutuskodin rakentamissa Ufassa. Hirmu tärkeää duunia maassa, jossa ei virallisesti ole lainkaan orpoja. Not.

Kokoaan suuremmat kiitokset edellä mainituille sekä kaikille muillekin eilisille ravintoloitsijoille! Talvinen Ravintolapäivä oli kaiken kaikkiaan hyvin lämpöinen kokemus. Ja mikä parasta, minnekään ei tarvinnut jonottaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...