31. maaliskuuta 2012

Perjantai-illan huumaa(va salaatti)

Työviikon jälkeen en nykyään juurikaan hingu riekkumaan baariolosuhteisiin, vaan tahdon laskeutua viikonloppuun ihan vaan kaikessa rauhassa kotona. Just call me middle-aged!

Eilenkin pyörähdin siis marketin ja viinakaupan kautta kotiin ja valmistin iltapalaksi aivan hirmuisen hyvää maalaissalaattia. Ruokajuomaksi hörpin ranskalaista siideriä.

Tästä salaatista on varmasti tasan yhtä monta ohjetta kuin on tekijääkin. Omaan maalaissalaattiini kuuluvat ehdottomina vakiojäseninä kananmuna, krutongit ja pekoni.

Muut tykötarpeet ovat mitä milloinkin. Tällä kertaa niitä olivat tomaatit, kurkku, possuretken saaliille pakastimessa olotilaa anteneet pavut sekä kaprispurkin jämät.

Usein nakkaan mukaan myös oliiveja ja keitettyjä perunoita, mutta eilen nautin perunoista vain kirjallisessa muodossa: Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on loisto-opus!

maalaissalaatti
Salaattiin tarvitset:
5 siivua luomupekonia
viipaleen maalaisleipää
kananmunan
1 dl pakastepapuja
pätkän kurkkua
kourallisen kirsikkatomaatteja
200 g salaatteja (minulla sydän-ja punasalaattia)
1 rkl kapriksia

Kastikkeeseen tarvitset:
1 rkl majoneesia
1 rkl Dijon-kokojyväsinappia
lorauksen kaprispurkin lientä

Tee näin:
Paista pekonit rapeiksi pannulla omassa rasvassaan. Kuutioi leipäviipale ja paista kuutioihin rapsakka pinta pekoneista pannulle jääneessä rasvassa.

Kypsennä munaa kiehuvassa vedessä viiden minuutin ajan. Laita pakastepavut siivilään ja kaada muna keitinvesineen papujen päälle. Huuhtele munaa ja papuja hetkin kylmän juoksevan veden alla.

Viipaloi kurkku ja puolita viipaleet. Halkaise tomaatit.

Pese ja kuivaa salaatit. Revi ne pienemmiksi paloiksi kulhoon.

Sekoita kastikeainekset keskenään. Kaada kastike salaattien joukkoon ja sekoita hyvin.

Kokoa salaatti lautaselle laittamalla alimmaiseksi salaatteja, niiden päälle krutonkeja, papuja, kurkkua, tomaatteja ja kapriksia. Viimeistele annos munanlohkoilla ja pekonilla.

Kuittivoittaja / Kvittovinnare

Maaliskuun kuittihaasteäänestyksessä annettiin määräaikaan mennessä huikeat 159 ääntä. Kaksi kisaajaa keräsi 39 ääntä eli yhteensä puolet koko potista ja kisan voittaja oli pakko ratkaista arpomalla.

kuittihaaste
Saman äänimäärän saaneet kuitti-inspiraatiot olivat Viva ciabattan fish & chips kumijuustosta sekä silläsipulien mangoiset mämmi-munaleivokset. Kirjailin siis sapuskoiden nimet lippusille...

kuittihaaste
...jotka taittelin huolella pariin kertaan ja sijoitin Salutorgetin iltapäiväteekuppiin...

kuittihaaste
...josta ystäväni Mari valitsi silmät kiinni summamutikassa voittajaksi fish & chipsit kumijuustosta.

fish_and_chips_kumijuustosta
Onnea Aleksille isolla kauhalla!

Suurkiitokset myös silläsipuleille ja ihan kaikille muillekin haasteeseen osallistuneille sekä heidän huippukekseliäitä innovaatioitaan äänestäneille!

Pallo on nyt heitetty Aleksille, jonka masinoimaa huhtikuun haasteteemaa ainakin minä odotan suurella jännityksellä.

29. maaliskuuta 2012

Possuretkellä

Eilen kävimme pitkästä aikaa hakemassa puolikkaan luomusian määrämittoihin paloiteltuna Kiven Säästöpossusta.

kiven_säästöpossu
Itse asiassa possuvarastomme ehtyivät jo viime syksynä, mutta luomulihan kysynnän hurjan kasvun vuoksi meille luvattiin potsisatsi vasta maaliskuun lopuksi. No, hyvää kannattaa odottaa.

kiven_säästöpossu
Eikö teksti näy? Klikkaa kuva suuremmaksi!

Nyt olimme kaukaa viisaita ja varasimme seuraavan sianpuolikkaan ensi syyskuuksi. Hieno homma, että säästöpossut menevät kaupaksi!

porsaankyljykset
Tällä kertaa paloittelutoiveemme oli melko kyljyspainotteinen. Näissä kyljyksissä on runsas, hyvänmakuinen rasvakerros, eikä mitään parin millin nimellistä valkoista reunusta.

Ihan ensimmäisellä retkellämme pari vuotta sitten panostimme eväisiin melkoisella pieteetillä, mutta eilen ruokahuolto hoitui kätsysti kuuluisalla, retrohkon oloisella Nummelan Autogrillillä.

nummelan_ag_zeddar
Harvalta snägäriltä nimittäin saa porilaiseensa zeddaria!

nummelan_ag_kyytipoika
Kyytipoika jahtimakkaralla, pekonilla ja zeddarilla. Tämän syömisen jälkeen suussa maistui nakkikioski koko loppuillan. Gnaah!

sianlihaa
Jaoimme sianpuolikkaan kolmen huushollin kesken. Tyytyväisin kaikista taisi olla yhden ruokakunnan karvakaveri, joka sai tuliaisiksi pussillisen possunkorvia ja leikkuuroippeita. Wilho on onnenpoika ♥

Itse nettosin kinkkubingossa 11,5 kiloa kaikkea hyvää: kyljyksiä, kinkkurullan, luullista lapaa, potkan, paahtokylkeä, kassleria, jauhelihaa sekä sorkat halkaistuina. Hintaa tälle lihaläjälle kertyi 63 euroa.

Ken näiden herkkujen makuun on päässyt, hän ei konsaan enää suojakaasuun pakattuihin rypsiporsaisiin koske!

27. maaliskuuta 2012

Taudistatoipumissapuskaa

Räkätauti iski sitten vihdoin meikäläiseenkin vieden muassaan hajuaistin, äänen ja ruokahalun. Muutamat viime päivät olen elänyt inkiväärillä terästetyllä teellä ja luonnonjogurtilla.

Tänään jogurtti ja inkivääri loppuivat, mutta samalla katosi myös kuume. Ääni toki on edelleen hyvin bonnietylermäinen (möreystasoltaan siis, en minä osaa laulaa).



Kaikkein parasta oli se, että alkoi tehdä mieli kahvia ja vähän tuli nälkäkin. Kauppaan en tohtinut lähteä örisemään, joten piti turvautua niihin tykötarpeisiin, joita residenssistä sattui löytymään.

Löytyi mausteita, öljyä, sipuleita, valkosipulia, chiliä, riisiä, tomaatteja ja avocado. Syntyi flunssariisiä. Maistui aika hyvälle. Jälkkäriksi kahvia. Elämä voittaa.

flunssariisi
Tarvitset:
sipulin
2 valkosipulinkynttä
2 linnunsilmächiliä
2 rkl öljyä
½ rkl jeeraa
½ rkl jauhettua korianteria
1½ dl pitkäjyväistä riisiä
3 dl vettä
puoli rasiaa miniluumutomaatteja
avocadon
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Kuori ja pilko sipuli ja valkosipulinkynnet. Halkaise chilit ja poista siemenet sekä sisäpuolen vaaleammat osat. Silppua loppuchilit atomeiksi.

Kuumenna öljy korkeareunaisessa paistinpannusssa. Sekoita jeera ja korianteri kuumaan öljyyn ja anna ässehtiä hetki. Lisää sipulit, valkosipulit ja chilit. Freesaa seosta viitisen minuuttia.

Lisää pannulle riisi ja sekoita hyvin muihin aineksiin. Kun riisit alkavat olla läpikuultavahkoja, kaada vesi pannulle. Anna kypsyä keskilämmöllä noin vartin verran. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Leikkaa tomaatit kahteen osaan ja pilko avocado kuutioiksi. Sekoita puolikkaat ja kuutiot kypsään riisiseokseen ja anna niiden lämmetä hetki. Syö.

26. maaliskuuta 2012

Kuittihaasteen äänestys

Maaliskuun kuittihaasteeseen ilmoittautui kymmenen erittäin mielenkiintoista innovaatiota. Joukossa on mukavasti sekä vanhoja kisakonkareita että ensi kertaa osallistuvia.

Äänestysloota on tällä kertaa tuossa vasemmassa reunassa ja se poistuu siitä 30.3.2012 klo 23:59.

Tutustu kilpailusapuskoihin ja äänestä suosikkiasi!

kuittihaaste
Perinteinen silakkalaatikko

kuittihaaste
Banaani-gorgonzolasouffle

kuittihaaste
Kirsikkainen suklaakeksi-leipävanukas

kuittihaaste
Fish&chips kumijuustosta

kuittihaaste
Pink Lady-palvikinkkupannukakut

kuittihaaste
Pizza Prosciuotto

kuittihaaste
Kampawienerit

kuittihaaste
Kuittifocaccia

kuittihaaste
Mangoiset mämmi-munaleivokset

kuittihaaste
Tartar-pihvit ja perunasalaatti

25. maaliskuuta 2012

Kahden hengen blogimiitti

Alkuviikosta treffasimme silläsipulien Merituulin kanssa - yllätyspyllätys - syömisen merkeissä Luomossa (Vironkatu 8). Edellisen kerran vierailin paikassa ennen sen tähtiaikoja, joten päivitysvisiitti olikin jo paikallaan.
Keittiöstä meitä tervehdittiin mainiolla amuse-bouche-triolla. Hurmaavan hyviä  olivat myös ankankoipiconfit-makupala, vinkeä mustekalatikkari sekä ankanmaksamacaron.

Tarjolla olleista kolmen, viiden ja seitsemän lajin menuista päädyimme viiteen. Täyttä viinipakettia emme ottaneet, vaan toivoimme yhtä tai kahta valittuihin sapuskoihin sopivaa valkoviiniä.

Suositellut Casa de Mourazin Air 2010 Antonio Lopes Ribeiro (luomuviini) sekä Francois Raveneaun Chablis Grand Cru Valmur 2007 toimivatkin oivallisesti. Lisäksi lipittelin tilkan jälkiruokaviiniä, jonka nimeä en kyennyt enää rekisteröimään.
Ensimmäinen varsinainen ruoka "Mozzarella & Passion" hieman säikäytti, sillä se oli meidän molempien mielestä aika pliisu ja mitäänsanomaton.
Onneksi seuraavana tarjoiltu "Hummeria ja rapeaa possua" palautti uskomme. Hummerivaahto kirjaimellisesti suli suuhun ja tuli sellainen fiilis, kuin olisi hengitellyt hummerin makuista ilmaa. Vaahdon alle oli piilotettu makoisia hummerin ja possun palasia. Myös retiisit olivat hyviä.
"Bortch" oli henkilökohtainen suosikkini. Taivaallisen murea lammas toimi täysillä rapeiden kelta- ja raitajuurien sekä punajuurihyytelön ja smetanalumen kanssa. Tätä olisi voinut syödä ämpärillisen!
Ennen pääruokaa saimme suunpuhdistajaksi mustikkagranitaa wasabinökäreillä. Tosi jännä makuyhdistelmä, mutta minun suuhuni granita oli pikkuisen liian kylmää. Tuntui että koko suu puutui ja jäätelöpäänsärky oli lähellä.

Tässä yhteydessä pitänee vielä tunnustaa, että onnistuimme molemmat sotkemaan valkoisen pöytäliinan mustikkatahroilla. Anteeksi luomolaiset!
Pääruoka "Whitefish Umami" oli puolestaan loistavaa. Siika oli pehmoista olematta kuitenkaan muhjua. Myös ensinäkemältä vähän kummastuttanut kalan lötterö nahka maistui ihanalta. Lisukkeena oli erittäin suunmukaista savustettua munakoisoa sekä sieniä.

Ihan parasta annoksessa oli umamiliemi: siihen topattu merileväleipä oli herkkujen herkkua! Luomon leivistä tykkäsin juurikin eniten tästä leväleivästä, mutta myös sitruunafocaccia ja pestosämpylät maistuivat.
Esijälkkäriksi lusikoimme ananassorbettia. Se oli raikasta, mutta sorbetin alla olevaan tahnaan jemmattuja poksurakeita ilman olisin pärjännyt. Suussa ritiseviä rakeita ja minua ei ole luotu ystäviksi.
Varsinainen jälkiruoka "Xococoulant a la minuit" niin sanotusti räjäytti pajatson. Lautasella olevaan kuumaan teräslieriöön kaadettiin löysää taikinamassaa ja munakelloon ajastettiin kolmen minuutin kypsymisaika.
Kellon piipattua lieriö poistettiin ja sieltä paljastui viehättävä löllösuklaakakun ja suklaavanukkaan minikokoinen risteytys. Sen kavereiksi kauhottiin hämmentävää kukkakaalikastiketta ja maitosuklaajätskiä. Kerrassaan erinomaista!

Snadissa ähkyssä ratikkapysäkille kävellessä ihmettelimme Merituulin kanssa niitä harhaluuloja, joiden mukaan Michelin-tähditetyissä paikoissa ei muka saisi vatsaansa täyteen. "Annoksissa on kaksi heinää ristissä ja se maksaakin sitten satasen" lienee yleisin väittämä Luomon kaltaisista paikoista.

Fine dinig-ravintoloiden ideana onkin tarjota elämyksiä, ei aakkosasemilta saatavia tankkausaterioita. Useasta pienestä annoksesta muodostuu kokonaisuus, joka on parhaimmillaan ilotulituksen kaltaista tykitystä kaikille aisteille. Ja kyllä siinä sivussa nälkäkin lähtee.

Luomossa sai tälläkin kertaa kokea samanlaisia hienoja hetkiä kuin syksyllä 2009. GT, ruoat, kaksi lasia viiniä ja tilkka kolmatta maksoivat 106,50 euroa. Ei mitenkään tolkuttoman kallista, mutta ei ihan jokaviikkoista hemmotteluakaan.

Tsekkaa myös Merituulin raportti mukavasta ja maistuvasta dinneritapaamisestamme. Isot kiitokset vielä Luomon väelle loistosapuskoista!

21. maaliskuuta 2012

Ghettopastaa

Viime aikoina on tullut luuhattua normaaliakin enemmän ravintoloissa ruokailemassa, eikä kotikokkailua ole juurikaan ehtinyt harrastaa. Tai no teinhän minä toissa iltana sushia.

Tänään oli kuitenkin riennoista vapaa iltapuhde, ja päätin herkutella uudehkon oululaisen ruokablogin neitsytpostauksen reseptin mukaan valmistetulla pasta puttanescalla eli hutsun spaghetilla.


Spaghetti alla puttanescassa on paljon vahvoja makuja, jotka pyöristyvät ihanasti tomaattien kanssa kypsyessään. Soossi on todellakin enemmän kuin osiensa summa.

Ghettolaisista poiketen käytin sardellifileitä, koska niitä sattui jääkaapista löytymään. Lisäksi korvasin tuoreen punaisen chilin savustetulla Aji Cristal-jauheella onnistunein seurauksin. Oliivitkin olivat vihreitä. Ja persiljalla koristelin, vaikkei käsketty.
Tarvitset:
sipulin
valkosipulinkynnen
oliiviöljyä
½ tl savustettua Aji Cristal-jauhetta
6 sardellifileetä
tölkin luumutomaatteja
2 rkl kapriksia
kourallisen oliiveja
mustapippuria
(suolaa)
150 g täysjyväspaghettia

Tee näin:
Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipulinkynsi.

Kuumenna reippaahko loraus öljyä pannulla. Freesaa sipulit pehmeiksi miedolla lämmöllä.

Lisää joukkoon valkosipuli sekä chilijauhe. Anna muhia hetki.

Pilko joukkoon sardellit ja anna niiden "sulaa" pannulle.

Lisää tölkkitomaatit liemineen sekä oliivit ja kaprikset ilman liemiään. Anna soossin pöhistä hissukseen sen aikaa kun pasta kypsyy.

Keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta kypsä pasta lävikössä.

Mausta kastike mustapippurilla ja tarkista suola.

Sekoita spaghetit kastikkeen joukkoon. Syö ja nauti.

17. maaliskuuta 2012

Syntymäpäivä lieden lämmössä

Vanhenin tällä viikolla vuoden verran, mutta aikuistumiselle en tohtinut antaa vieläkään starttilupaa. Paikka, jossa halusin juhlistaa ikääntymistäni, oli helmikuun alussa avattu Spis (Kasarmikatu 26).

Ravintolan lyhyen olemassaolon ajan olen kuullut siitä vain positiivisia asioita. Pöytävaraus kannattaa tehdä siis ajoissa, sillä asiakaspaikkoja on vain parikymmentä.

Valitsimme seuralaiseni kanssa neljän ruokalajin yllätysmenun. Täyttä viinipakettia emme tohtineet ottaa, sillä ennen Spisin puoli kahdeksalta alkanutta varaustamme kävimme Latvassa tuhoamassa pullollisen kuplivaa. Tyydyimme siis puolikkaisiin lasillisiin.
Ihan ensimmäisenä saimme eteemme paperipussit...
...joista löytyi juuressipsejä. Palsternakkaa, porkkanaa ja punajuurta.
Keittiöstä meitä tervehdittiin lanttupannacottalla ja mantelivaahdolla. Lanttujuttu oli mukavan makuista, mutta vaahdosta ei hirveästi mantelin aromeja löytynyt.

Menun ensimmäinen varsinainen ruokalaji sisälsi pipar-, persilja- ja lakritsijuurta eri muodoissa. Ohuen ohuiden persiljajuurisuikaleiden, piparjuurilumen ja rapsakoiden lakritsimurujen yhdistelmä oli mieletön.
Juurevien juttujen kaverina joimme upean oranssista toscanalaista Daphnè 2008-viiniä, joka oli tehty minulle hiukan vieraammista Trebbiano-rypäleistä.
Makutykitys jatkui tuunatulla lohikukolla. Sous vide-lohi suli oikeasti suuhun ja tillisessä ruisrisotossa oli juuri passeli kypsyysaste. Kalan painikkeena joimme Jean-Paul Brunin Chardonnay Classic 2010-viiniä.
Väliruoaksi saimme mummonkurkkuja. Tummanvihreä aines maistui tilliltä, sorbetti kurkulta, hyytelömäinen vaahto etikalta ja kaikki yhdessä ihan rumpsutuskurkuilta! Yhtään liioittelematta voin sanoa, että tätä lusikoidessamme meinasimme itkeä ilosta.
Menun lihaosastoa edusti lammaskaali. Lautasella oli kolmea eri karitsan osaa, haudutettua kaalia, valkosipulipyreetä sekä todella intensiivisen rosmariinista kastiketta. Että voikin ruoka olla hyvää!

Myös lammaskaalin kanssa tarjoiltu Tire Pé Diem 2010 oli onnistunut valinta.
Ennen jälkkäriä suut putsattiin "minttukaakaolla".
Dramaattisen näköinen jälkiruoka koostui punajuuresta ja turkinpippurista valmistetuista asioista. Juureksen ja salmiakin maut toimivat yllättävän hienosti yhdessä. Kohtalokkaasti oli nimetty myös tälle setille paritettu viini, Maydie 2006, jonka värikin oli verenpunainen.
Loistavan aterian lopuksi nautiskelin vielä espressoa söötistä Nanna Bayerin kupista.

Spis täytti kyllä kaikki ennakko-odotukseni ja enemmänkin. Arvostan selkeitä makuja ja kekseliästä raaka-aineiden käyttöä. Näin laadukkaasta setistä (geetee, ruoat, puolikas viinipaketti ja kahvi) 90 euroa on hyvin kohtuullinen veloitus.

Kauniit kiitokset ja niiaukset Spisin väelle! Jatkakaa edelleen valitsemallanne linjalla, sillä tiedätte selvästi mitä olette tekemässä. Minusta tuli fani kertapuraisulla!

Naapurin rouvan nimikkoruoka

Iloisella 1970-luvulla kävimme aika usein naapureilla kylässä. Parilla heistä olin satunnaisesti hoidossakin ja lapsenlikkoina toimivat naapurin tädit.

Tenavana muiden luona tarjotut syömiset olivat jänniä, koska ne olivat yleensä aina pikkuisen erilaisia kuin kotona. Erään naapurin bravuurista, peruna-jauhelihapaistoksesta, tuli vakiosapuskaa meilläkin ja se nimettiin tekijänsä mukaan irjanruoaksi.

jauheliha_peruna_laatikko
Alkuviikosta mahtipöperö pullahti mieleeni ja siihen tuli akuutti himo. Irjanruokaa oli saatava!

Käytössäni ei ollut täsmällistä ohjetta, mutta sain aikaiseksi makumuistojeni mukaan melko autenttisen oloista tavaraa. Käyttämistäni tykötarpeista kaikki paitsi fondi ja mausteet olivat 1970-luvun hippihengessä luomua.

Mahtava irjanruoka tulee sitten nauttia ehdottomasti (Heinzin luomu)ketsupin kanssa.

jauheliha_peruna_laatikko
Tarvitset:
600 g perunoita
sipulin
nokareen voita
300 g naudan jauhelihaa
1 rkl härkäfondia
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
2 dl kermaa

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Kuori ja kuutioi perunat. Mitä pienempiä kuutioita teet, sitä nopeammin ruoka kypsyy.

Kuori ja silppua myös sipuli.

Sulata voi pannulla ja paista jauheliha siinä.

Sekoita raa'at perunakuutiot ja sipulit sekä jauheliha. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella.

Laita seos uuninkestävään astiaan. Kaada joukkoon myös kerma.

Kypsennä uunissa 45-60 minuutin ajan kunnes perunat ovat pehmenneet.

Anna ruoan vetäytyä noin vartin verran ennen sen syömistä. Muista ketsuppi!

16. maaliskuuta 2012

Meksiko Annankadulla

Pientä ja söpöä Café de Nopalia pyörittänyt porukka sai pari viikkoa sitten vihdoin avattua hiukan suuremman ruokapaikan. Patrona Cocina & Cantina (Annankatu 20) tarjoilee samaa loistavaa meksikolaista ruoka kuin nurkan takana sijaitseva pikkusiskonsakin.

Ravintoloiden yhteystiedot löytyvät niiden FB-sivuilta ja kuppiloiden voittopuolisen ylistäviä arvioita voi lukea eat.fi:n sivuilta. Kulinaarimurulassakin Café de Nopalia tuli kehuttua reilu vuosi sitten.

Viime viikolla kävimme tyyppaamassa uuden, uljaan Patronan kuuden hengen ja yhden pehmokilpikonnan voimin. Kannatti todella tehdä pöytävaraus, sillä paikka oli täynnä ja meidän siellä istuessamme useat sisäänpyrkivät seurueet joutuivat pettymään, kun vapaita paikkoja ei löytynytkään.
patrona_mexican_kitchen
Patronassa on anniskeluoikeudet, joita on kipeästi kaivattu myös Café de Nopaliin. Hartaudella sekoitettu Margarita maistui syntisen hyvältä!
patrona_mexican_kitchen
Alkupalaksi tilaamani Ceviche de Pescado oli ensiluokkaista, juuri sopivan kirpeää ja chilistä. Sen kanssa oli tarjolla pyöreitä tortilla chipsejä, joita menussa kutsuttiin nimellä totopos.
patrona_mexican_kitchen
Pääruoaksi söin (kuten liki kaikki muutkin seurueestamme) orgastista evästä nimeltä Taquitos de Carnitas "Buche, Nana, Cuerito & Nenepil".

Pehmolettusilla oli hullunhyviä possun paloja sekä silputttua sipulia ja korianteria. Herkun päälle lusikoitiin salsa verdeä, jonka jälkeen lettu otettiin käteen ja haukattiin. Parasta!
patrona_mexican_kitchen
Possulettujen kanssa hörpin Chelada-nimistä juomaa, jossa oli olutta, limen mehua ja suolaa. Se maistui hyvältä kiljulta ja oli oivallinen palanpainike pääruoalle.
patrona_mexican_kitchen
Jälkkäri oli syömisteni heikoin lenkki. Flan Caseron munamassa oli kypsynyt liikaa ja maistui makealle munakkaalle. Tunsin siis hiukan annoskateutta vieruskaverin limetortusta, josta sain maistiaisen.

Patronaan ei kannata tulla pikaruokailemaan, sillä tarjoilun ja muunkin meiningin tempo on verkkaisehko. Mutta se jotenkin sopii sinne. Myöskään suomenkielisiä ruokalistoja ei ole.

Paikan hintataso on laatuun nähden oikein kohtuullinen. Kolmen ruokalajin dinneri normaaleine ruokajuomineen maksoi vain 43 euroa.

En ole vieläkään päässyt käymään Meksikossa, joten ruokien autenttisuudesta on paha mennä sanomaan juuta tahi jaata. Joka tapauksessa suolaiset sapuskat olivat tajuttoman maukkaita. Kaikenkarvaisten cantinawestien pöperöt eivät kyllä pääse lähellekään Patronan tarjoomuksia. Muchas gracias!

11. maaliskuuta 2012

Herneet rokkaa!

Minulle tulee BBC Good Foodin uutiskirje ja joka kerta siinä on linkkejä mitä houkuttelevimpiin resepteihin. Viimeisimmässä newsletterissä mainittiin ihanan oloinen hernerisotto, jota innostuin tekemään eilen ison satsin.

Muilta osin noudatin originaaliohjetta perin orjallisesti, mutta juustoraasteen määrää pyöristin reippaasti yläkanttiin. Voiko risotossa muka olla liikaa Parmesania?

Käyttämäni valkoviini oli itävaltalaista Leth Duett Riesling & Veltlineriä. Se oli myös oiva juomavalinta valmiille ruoalle.

Tämä risotto oli juuri niin loistavaa kuin oletinkin sen olevan. Se maistui kesälle ja jopa herneenversot toimivat siinä! Ne kun ovat olleet täällä Kulinaarimurulassa hiukan ei-toivottuja vieraita, sillä versomitta täyttyi viime vuosituhannen lopulla, jolloin niitä oli valehtelematta joka paikassa.

hernerisotto
Tarvitset:
300 g pakasteherneitä
1,7 l kasvislientä
sipulin
50 g voita
350 g risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
75 g Parmesania
mustapippuria
(suolaa)
herneenversoja
oliiviöljyä

Tee näin:
Sulata pakasteherneet ja lämmitä kasviliemi.

Sauvasekoita kolmasosa herneistä ja desin verran kasvislientä tasaiseksi muhjuksi.

Pilko sipuli pieniksi palasiksi.

Sulata voi kattilassa ja freesaa sipulisilppu läpikuultavaksi. Sekoita joukkoon riisit ja anna niidenkin imaista hiukan rasvaa itseensä.

Lisää viini ja anna sen imeytyä sipuli-riisiseokseen.

Lisää kattilaan lämmintä kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Anna nesteen imeytyä ennen kuin lisäät uuden kauhallisen. Sekoita risottoa koko ajan.

Jatka nesteen lisäämistä kunnes riisit ovat kypsyneet ja risoton koostumus on kermainen. Kypsyminen kestää 20-30 minuuttia. Et välttämättä tarvitse kaikkea kasvislientä.

Sekoita risoton joukkoon hernemuhju, loput kokonaiset herneet sekä raastettu juusto. Mausta mustapippurilla ja tarkista suola.

Anna risoton hengähtää hetki ennen tarjoilua. Tarjoa risotto syviltä lautasilta. Koristele annokset herneenversoilla ja pirskottele halutessasi koko komeuden ylle oliiviöljyä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...