27. kesäkuuta 2012

Balleriinakakku

Miettiessäni loppusijoituspaikkaa jälkkärimöhnään käyttämistäni munista ylijääneille valkuaisille, pullahti ekana mieleen pavlova. Samalla päätin testata raparpericurdin toimivuutta marenkiunelman täytteenä.

Australialaiset ja uusiseelantilaiset vääntävät tämän herkun syntypaikasta kättä suunnilleen samaan tapaan kuin me väittelemme ruotsalaisten kanssa lihapullat keksineen tyypin kansallisuudesta. Olipa tämä Anna Pavlovan mukaan nimetty herkku kotoisin kummasta maasta tahansa, se on aivan älyttömän hyvää.

Marengin, raparperin, kerman ja mansikoiden yhdistelmä toimi niin loistavasti, että kolmen hengen seurueemme tuhosi koko tortun alle tunnissa! Överit piti kyllä vetää ihan käytännön syistäkin, sillä pavlova kostuu täytteistä tosi nopeasti ja menettää ihanan rapeutensa (seliseli, oltiin vaan ahneita).
pavlova
Marenkipohjaan tarvitset:
4 kananmunan valkuaista
2½ dl sokeria
1 tl väkiviinaetikkaa
½ rkl maissijauhoja
½ tl vaniljauutetta

Lisäksi tarvitset:
2½dl raparpericurdia
2 dl kermaa
½ dl sokeria
½ tl vaniljauutetta
mansikoita

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 140-asteiseksi.

Sähkövatkaa huoneenlämpöisiä valkuaisia kulhossa, kunnes vaahtohuiput eivät latistu heti kun vatkaimen nostaa pois.

Jatka vatkaamista ja lisää sokeria noin ruokalusikallisen verran kerrallaan. Sokerin loputtua tuloksena tulisi olla kiiltävää ja tanakkaa tavaraa.

Kääntele etikka, jauhot ja vanilja hellävaroen muovilastalla valkuais-sokeriseoksen joukkoon.

Laita uunipellille pari folioarkkia ja muotoile massasta pyöreä kakkara, joka on reunoiltaan hieman keskustaa korkeampi.

Kypsennä marenkia uunissa tunti ja vartti. Käännä uunista lämmöt pois, avaa luukku hiukan raolleen ja anna pohjan jäähtyä yhdessä uunin kanssa.

Täytä pavlova juuri ennen tarjoilua raparpericurdilla, sokerilla ja vaniljalla maustetulla kermavaahdolla sekä mansikoilla.

25. kesäkuuta 2012

Sadepäivän soppa

Hokasin joku aika sitten Pumpkin Jamissa herkullisen oloisen ohjeen, mutta reseptin kokeilu on jäänyt muiden tohinoiden jalkoihin. Tänään tein vihdoin tomaatti-papusoppaa, koska kosteat kelit ja liemiruoat sopivat hirmu hyvin yhteen.

Ryhdyin hyljeksimään metallisissa säilykepurkeissa myytäviä asioita nähtyäni Canned Dreams-elokuvan (Kulinaarimurula suosittelee!), joten valkoisten tomaattikastikepapujen sijasta käytin ruskeita papuja, sillä niitä saa pahvipakkauksissa Pirkkalandista. Nestekartonkitörppöihin pakattuihin valkoisiin papuihin en ole törmännyt, onkohan niitä edes?

Jääkaapissa sattui lymyämään kuivahtanut parmesaanin kantapala, joten nakkasin senkin mukaan kattilaan makua antamaan. Samalla tavalla voit hyödyntää muitakin parhaat päivänsä nähneiden kovien juustojen jämiä erityisesti tomaattipohjaisissa keitoissa, kastikkeissa ja pataruoissa.

Nälissäni en malttanut lukea Kurpitsa-Marin ohjetta riittävän tarkkaan, joten holautin sekä tomaattimurskan että pavut yksin tein kattilaan. Mutta ei se haitannut! Surrasin sujuvasti koko kattilan sisällön sauvasekoittimella muhjuksi ja pavut suurustivat keiton kätsysti. Maustearsenaaliakin sovelsin paremmin omaan suuhuni sopivaksi.

Syömisvaiheessa lorottelin soppaan avocadoöljyä ja jestas että olikin onnistunut makukombinaatio! Kurpitsansiemenöljy voisi myös toimia keiton höysteenä oivallisesti.

tomaattipapukeitto
Tarvitset:
pienen sipulin
valkosipulinkynnen
1 rkl oliiviöljyä
1 tl paprikajauhetta
1 tl kuivattua chiliä
500 g tomaattimurskaa
380 g ruskeita papuja suolaliemessä (joista papuja 230 g)
(kuivahtaneen parmesaanipalan)
desin kermaa
suolaa
ripauksen (ruskeaa ruoko)sokeria

Tee näin:
Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipuli.

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipuleita, paprikajauhetta sekä chiliä muutaman minuutin ajan öljyssä.

Lisää joukkoon tomaatit ja pavut liemineen (sekä kuivahtanut juustopala). Anna kiehua miedolla lämmöllä vartin verran.

Sauvasekoita soppa tasaiseksi (nouki juusto pois kattilasta ennen surraamista) ja lisää joukkoon kerma.

Anna sopan vielä kiehahtaa. Mausta suolalla ja sokerilla.

Potkupallopöperöitä

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Englanti ei taaskaan pötkinyt tarpeeksi pitkälle käynnissä olevissa jalkapallon EM-kisoissa.Rangaistuspotkukilpailu ei ole mielestäni oikea tapa ratkaista voittajaa ja kaikki mikä ei tapa, sattuu helvetisti.

Ikisuosikkini jatkopeleistä putoamisen myötä Kulinaarimurulan kisastudiosessioiden ruokahuollosta meni ikään kuin maku. Onneksi niitä ehdittiin kuitenkin järjestää muutama tämänkin turnauksen tiimoilta.

gin_tonic_geetee
Englannin peli-iltoina gin & tonic (tahi pari) kuului ilman muuta asiaan. Geeteellä sai kivasti avattua äänen God Save the Queenin täysillä laulamista varten plus että siitä tuli mukava olo ja asiat tuntuivat luistavan. Kannustuspäähineenä toimi jo vuosia hyvin palvellut jalkapallohattu.

pekonivoikkari
Pekonivoikkaria brittiläisempää haukkapalaa saa hakea. Leipäviipaleiden välissä oli peksun lisäksi sipaisu majoneesia sekä HP-soossia. Ja kyytipoikana Spitfire Premium Kentish Alea - perfect!

muna_anjovis_voileipä
Tanskan pelatessa mussutin tillillä kyllästettyä muna-anjovissmørreä ja hörpin Tuborgin Grøniä.

guacamole
Alkuerien aikoihin meinasi joskus tulle töistä kiire katsomaan seitsemältä alkavia matseja. Tosi nopea kisakatsomoeväs muodostui tortilla chipseistä ja pika-guacamolesta (avocado, pari tomaattia, valkosipulin kynsi, sitruunan mehua, vihreää Tabascoa ja suolaa).

possulettu
Vikkelästi syntyi syötävää myös ylikypsästä possunkyljestä, jota riivin ostoletulle kera kirpeän kaalisalaatin.

angry_birds_karkit
Potkupallokilpailut saavat yksilön tekemään harkitsemattomia asioita. Kuten heräteostamaan pussillisen sataprosenttisen luontaisista esansseista tehtyjä Angry Birds-karkkeja. Hyh hyh.

24. kesäkuuta 2012

Koukuttava herkku

Tänä suvena ei ole tarvinnut turvautua toriraparpereihin, sillä olen saanut hurmaavia pinkkejä pötköjä jopa kolmen kotipuutarhurikaverini tontinkulmilta. Valtaosan niistä pakastin, mutta yhdestä nipusta keittelin raparpericurdia.

Tämän kiintoisan curd-variaation löysin ihanaisesta Herkku ja koukku-blogista. Töhnää hämmentäessäni ihmettelin sen kovin vaaleaa väriä. Herkkukoukkujen curd oli paljon tummempaa, vaikka käyttämäni sokerikin oli ruskeaa ruokosokrua.

Kävi ilmi, että Herkkukoukkulassa raparpereja ei oltu kuorittu. Itse poistin varsista punervimman ulkokuoren ennen paloittelua ja keittämistä, siksi lopputulokseni oli blondimpi.

Raparpericurd maistuu mahdottoman hyvältä jogurtin kanssa ja paahtoleivän päällä. Sillä voisi myös täyttää kakkuja tai syödä lettujen kaverina. Mahtitahdasta!
rhubarb_curd_raparpericurd
Tarvitset:
400 g raparperia
½ dl vettä
4 keltuaista
1 dl ruskeaa ruokosokeria
1 tl vaniljauutetta
30 g voita

Tee näin:
Kuori ja pilko raparperit. Keitä palat vedessä muhjuksi.

Sauvasekoita mössö tasaiseksi ja anna sen jäähtyä.

Vispaa keltuaiset ja sokeri kuohkeiksi vesihauteessa.

Lisää raparperisosetta vähän kerrallaan keltuaisvaahdon joukkoon koko ajan sekoittaen, kunnes seos on paksuhkoa tahnaa. Mausta seos vaniljauutteella.

Sekoita joukkoon voi ja purkita curd.

23. kesäkuuta 2012

Parlamenttisilli ja muita juhannusmuonia

Uusia perunoita, silliä ynnä muuta kalaa sekä makkaraa on varmasti tarjolla monessa ruokapöydässä tänä viikonloppuna. Nälkä on karkoitettu samoilla eväillä myös Kulinaarimurulassa, vaikka täällä ei muita perinteisiä juhannusriittejä (esimerkiksi ruuhkassa ajamista mökille hyttysten syötiksi rentoutumaan) harjoitetakaan.

savusiikasalaatti
Savustetusta kalasta saa oivallista salaattia, joka maistuu kesälle. Tämän juhannussalaatin sekoitin varhaiskaalista, jääsalaatista, tillistä, varrellisista kapriksista, keitetystä kananmunasta ja savusiiasta. Kastikkeenä käytin ihanaista tervalöökiä.

savusiikatahna
Napakasta puolikiloisesta savusiiasta riitti tarpeita reiluihin salaattiannoksiin kahdelle hengelle sekä kipolliseen tahnaa, joka maistui taivaalliselta Kanniston maalaisleivän päällä. Siian lisäksi hämmensin möhnään majoneesia, älyttömästi tilliä, sitruunanmehua, suolaa ja pippuria.

karhunlaukkabratwurst
Eat & Joy Maatilatorin makkarahyllystä löysin karhunlaukalla maustettua ja jännästi vihertävää bratwurstia. Hippikyrsää ♥

karhunlaukkabratwurst
Kaalisalaatin kanssa nautittu laukkamakkara osoittautui ihan törkeän hyväksi heräteostokseksi.

Täällä on herkuteltu myös kotimaisilla uuden sadon potuilla. Ensimmäinen satsi tuli vedeltyä pelkiltään tillin ja voin kanssa. Seuraavat perunat saivat kaverikseen rymättyläläistä parlamenttisilliä.

Bongasin sillireseptin kesäkuun Kantrista ja innostuin siitä tykötarvelistalla olevan HP-kastikkeen vuoksi. Soossista tuli oikein mukavan makuista, vaikka korvasin originaaliohjeessa mainitun (mutta kauppaan unohtuneen) sinappijauheen (1 tl) tuplamäärällä valmista Dijonia.

parlamenttisilli
Tarvitset:
4 matjessillifileetä
½ dl kermaa
4 tl sokeria
2 tl Dijon-sinappia
½ dl majoneesia
5 tl HP-kastiketta
reilusti tilliä

Tee näin:
Huuhtele ja paloittele sillifileet.

Sekoita kerma ja sokeri pienessä kattilassa. Kuumenna seosta sen verran, että sokeri sulaa.

Sekoita sinappi, majoneesi ja HP-soossi kerman joukkoon. Silppua joukkoon reilusti tilliä.

Lisää joukkoon sillit. Anna seoksen maustua muutaman tunnin ajan jääkaapissa.

18. kesäkuuta 2012

Vielä vähän makufestarimakuja...

Tänään oli todella outo olo, kun töiden jälkeen ei voinutkaan enää suunnata kulkuaan Taste of Helsinkiin, vaan ruokaa piti etsiä vallan muualta.

Taste_of_Helsinki
Sunnuntaisesta sadesäästä huolimatta tapahtuma oli huikea menestys: festareilla vieraili reilusti yli 10 000 herkkusuuta.

Myönnettäköön, että suhtauduin ensin pienoisella varauksella siihen, että lippuja myytiin tiettyihin kattauksiin. Käytäntö kuitenkin osoitti rajoitetun määrän väkeä serviisiä kohden toimivaksi systeemiksi. Jonoja toki syntyi, mutta ne etenivät yllättävänkin nopeasti.

Tulevina vuosina voisi varmasti harkita useamman session kattavien lippupakettien myyntiä, sillä yhdellä käynnillä ei millään jaksa maistella kaikkia kiinnostavia ruokia.

Taste_of_Helsinki
Järjestävän seuran puolesta sain "neljän päivän rannekkeen", jonka ansiosta minun ei tarvinnut huolehtia pääsymaksuista. Tästä isot kiitokset asianosaisille!

Ruokiin ja juomiin käyttämäni markat vaihdoin ihan omasta pussista. Rahaa kului päivää kohti keskimäärin 45 euroa, mikä ei mielestäni ole paljon laadukkaista eväistä. Jotkut voivat vetää esmes Provinssirockissa pelkkää bisseä tuolla summalla päivässä eli kukin tuhlaa siihen mistä tykkää (no kyllä minä oluestakin pidän).

Aluksi rahanvaihto- ja lasipisteissä oli tungosta, mutta parin päivän harjoittelun jälkeen homma sujui kuin valssi kesällä. Myös pystypöytiä roudattiin paikalle lisää lauantaina, mutta olisi niitä voinut ehkä vieläkin enemmän olla.

Sateella pystypöytiä siirrettiin ravintolakatosten alle ja se teki tunnelmasta jotenkin kotoisampaa. Ensi vuonna teltoista voisi jo lähtökohtaisesti tehdä suurempia, että pöytiä ja viininmyyntipisteitä voisi ripotella lähemmäs ravintoloita.

Torstain ja perjantain makuorgioista kerroin jo aiemmassa postauksessa, joten tässä fiiliksiä lauantaina ja sunnuntaina nautiskelemistani sapuskoista.

Taste_of_Helsinki
Aloitin lauantailounaani Smörin ylikypsällä karitsalla, joka tarjoiltiin uusien pottujen kanssa. Frittitaikina ei ollut lainkaan niin paksua kuin pelkäsin, vaan kokonaisuus oli ilmavanrapea.

Taste_of_Helsinki
Demon vasikanposki ja kateenkorvaragout maistuivat samalla jyhkeiltä ja pehmeiltä. Jyrki Sukulan 2007 Barolo Cuoco Pazzo sopi paremmin yhteen Smörin karitsan kanssa, mutta kyllä se ihan kohtuullisesti poskenkin kanssa toimi.

Taste_of_Helsinki
Aiton mallasvanukas oli festareiden ehdottomasti paras jälkkäri. Tämä on myös toinen niistä ruoista, joista santsasin Taste of Helsingissä (se toinen oli Carelian grillipossu).

Keittiömestari Kimmo Ylisuvanto paljasti mahtivanukkaan valmistuksen salat kokkiteatterissa lauantaina, joten osaan siis periaatteessa valmistaa sitä itsekin. Käytännössä taidan kuitenkin odottaa, että se tulee taas Aiton listalle.

Tässä välissä kävin hetken verran huilaamassa Musiikkitalon terassilla ja palasin tapahtuma-alueelle varhaiselle illalliselle...

Taste_of_Helsinki
...jonka käynnistivät Farangin vihersimpukat nahm jim-kastikkeella, korianterilla ja rapealla sipulilla. Kung Fu Girl Riesling oli oivaa seuraa nilviäisille.

Taste_of_Helsinki
Sama viini passasi kivasti myös Murun Sir Lintsin patélle, marinoiduille sienille ja punasipulihillokkeelle...

Taste_of_Helsinki
...kuin myös Juuren mielettömälle kukkakaalivanukkaalle.

Taste_of_Helsinki
Sunnuntaina lusikoin ravintolakierrokselta tuttua Juuren kylmää savusärkikeittoa ja kurkkutartaria. Yksi ehdottomista lemppareistani näissä bileissä!

Taste_of_Helsinki
Pahaksi ei voi haukkua myöskään Aiton poron ulkofilettä katajanmarjakastikkeella, joka kerrankin maistui kunnolla katajaiselta. Kyytipoikana Pétalosia, joka oli älyttömän hyvä makupari porolle.

Taste_of_Helsinki
Maukasta oli Bistro O Matissa grillattu luomuhärän kylkikin. Liha, BBQ-soossi ja coleslaw muodostivat aikamoisen pyhän kolminaisuuden.

Taste_of_Helsinki
Siunatuksi lopuksi natustelin vielä Farangin hola holaa eli marinoituja hedelmiä sekä vanilja-kookoskermalientä.

Ilmiömäisten ruokien ja juomien lisäksi Taste of Helsingissä oli jotenkin ihan sairaan hieno yleistunnelma, joka näkyi niin yleisön, ravintoloiden edustajien, myyntikojuporukoiden kuin muunkin talkooväen hymyilevinä kasvoina.

Taste_of_Helsinki
Kaikkein riehakkaimmiksi äityivät murulaiset, jotka kiipesivät tapahtuman päätteeksi myyntitiskille vatkaamaan lanteitaan Paula Koivuniemi-medleyn tahdissa.

Taskun pohjalle jäi polttelemaan vielä kaksi makumarkkaa, toivottavasti ne ovat käypää valuuttaa myös ensi kesän tapahtumassa.

Kiitos, kiitos, kiitos Barry ja kumppanit! Tällaista tapahtumaa Helsinkiin on kaivattu!

16. kesäkuuta 2012

Helsinki maistuu hyvältä

Kauan odottamani Taste of Helsinki-festivaali käynnistyi vihdoin torstaina. Musiikkitalon kupeeseen neljäksi päiväksi pystytetyssä sapuskataivaassa on mahdollisuus nauttia mahtavista ruoista ja viineistä, kokkausnäytöksistä ynnä muusta oheisohjelmasta.

Taste_of_Helsinki
Tapahtumaa varten tilattu aurinkoinen sää saapui Helsinkiin juuri oikeaan aikaan. Ja pollajukeboksissa soi täysillä Martti Servo ja Napander.

Taste_of_Helsinki
Avajaisissa Chef’s Theatren täytti vaikuttava kokkiletka, kun menossa mukana olevat ravintolat esittäytyivät. Lavalla nähtiin itseoikeutetusti myös Taste of Helsingin pääarkkitehti Barry MacNamara, jonka tapahtuman puolesta tekemä työ on useammankin hatunnoston arvoinen. Go raibh maith agat, Barry!

Taste_of_Helsinki
Näytöskeittiön korkkasi ravintola Murun Timo "Sir Lintsi" Linnamäki, jonka haastavana hommana oli saada Kimmo Vehviläinen tekemään parsaa hollandaise-kastikkeella ja uppomunalla.

Kaikissa Taste of-tapahtumissa on käytössä oma valuutta, Dublinissa esimerkiksi maksetaan florinteilla ja Sydneyssä käytetään kruunuja. Taste of Helsingissä valuutta on markka ja yhdellä eurolla saa yhden markan.

Taste_of_Helsinki
Markka-pankin lisäksi valuuttaa voi kätsysti vaihtaa alueella maksukorttipäätteen kanssa liikkuvilta vihreäpaitaisilta henkilöilä. Pankin vieressä sijaitsee lasipiste, josta saa lunastaa käyttöönsä Riedelin lasin 7 markalla. Palauttaessasi lasin saat 5 euroa takaisin.

Taste_of_Helsinki
Festarivaluutta on käytössä sen vuoksi, että ravintoloiden ei tarvitse käsitellä rahaa, vaan ne voivat keskittyä olennaiseen eli kokkaamaan.

Taste of Helsingin ydinajatuksena on siis koota joukko huippuravintoloita hetkiseksi samaan paikkaan valmistamaan nimikkoannoksiaan, joista festarikansa voi sitten valita omat suosikkinsa ja muodostaa niistä itsensänäköisen menun.

Olen käynyt tutkimassa Taste of Helsingin tarjontaa kahtena päivänä kolmeen eri otteeseen ja joka kerralla olen testannut noin neljää eri herkkua. "Maistelukokoisista" annoksista saa kyllä vatsansa täyteen. Ruoat maksavat 4, 5 tai 6 markkaa.

Taste_of_Helsinki
Ravintolarivistön äärimmäisessä takanurkassa sijaitsee Demon kenttäkeittiö.

Taste_of_Helsinki
Demon kylmäsavulohen alla piileskeli suussasulavaa tryffeliperunapyreetä, jonka kaveriksi lirpin Funky Wine Importsin maahantuomaa Becker Landgrafin rapsakkaa rieslingiä.

Taste_of_Helsinki
Myös mustaherukkateellä maustettu maitosuklaamousse oli namia.

Taste_of_Helsinki
Toscaninin tiskiltä ruoanodotteluruoaksi sai napostella Parmesania.

Taste_of_Helsinki
Toscaninin tuoreen parsan kanssa tarjoillut parsatäytteiset raviolit maistuivat kesältä.

Taste_of_Helsinki
Juuren maastokeittiössä kätkeydyttiin havuverhon taakse...

Taste_of_Helsinki
...ja siellä syntyi yksi Taste of Helsingin suosikkiannoksistani: grillattua luomukaritsan kylkeä, lämmintä varhaiskaalisalaattia ja tajunnan räjäyttävän hyvää savuomenavoita. Myös Juuren savusärkikeitto on maukkaaksi todettu.

Taste_of_Helsinki
Careliassa on varauduttu tiukkoihinkin tilanteisiin...

Taste_of_Helsinki
...ja grilli on mallia ÄIJÄ. Siinä sai pintaväriä sian osa nimeltä secreto, joka löytyy lavan alta ja jossa on riittävästi rasvaa.

Taste_of_Helsinki
Salaisuuspossu maistui törkeän hyvältä romesco-soossin kanssa.

Taste_of_Helsinki
Ravintolakierrokselta tutut Carelian kampasimpukat houkuttivat meikäläistä myös festariolosuhteissa.

Taste_of_Helsinki
Aiton poroisaa versiota aiemmin testatusta peuraruosta en ole vielä ehtinyt kokeilla...

Taste_of_Helsinki
...mutta paikan koivunsilmuilla savustettu lohipastrami oli viedä kielen mennessään.

Taste_of_Helsinki
Murulaiset rakensivat festareille miniversion ravintolassaan roikkuvasta pullovalaisimesta. Nyt on kyllä pakko myöntää, että viime päivinä luontevin Muru-assosiaatio ei ole ollut lamppu vaan kalsarit :-)

Taste_of_Helsinki
Murun punaviinirisotto oli mukavan hapokasta ja possun bavette-biitit meheviä.

Taste_of_Helsinki
Kirkkonummelainen Bistro O Mat oli festivaaliravintoloista minulle kaikkein tuntemattomin...

Taste_of_Helsinki
...mutta heidän mansikkamarenkijälkkärinsä oli hirmu hyvää.

Taste_of_Helsinki
Turkulainen Smör sen sijaan on tutumpi paikka ja heidän listansa oli kokonaisuutena minua ehkä eniten kiinnostava.

Taste_of_Helsinki
Kuha-chevice parsan, tomaatin ja herneenversopyreen kanssa maistui ihan tolkuttoman herkulliselta Tampereen Viinitukun trokaaman australialaisen Logan Sauvignon Blancin kanssa.

Taste_of_Helsinki
Ja Smörin mustaherukkainen panna cotta raparperilla ja herukanlehtisorbetilla - se se vasta oli parhautta!

Taste_of_Helsinki
Tamperelaisen ravintola C:n somistepihlajat ovat peräisin Lauttasaaresta.

Taste_of_Helsinki
C:n kylmäsavustetut kampasimpukat porkkanapyreellä oli oikein toimiva kombinaatio. Herkkääkin herkemmän makuiset simpukat olivat rakenteeltaan niin pehmoisia, että niiden paloittelu sujui liki ajatuksen voimalla.

Taste_of_Helsinki
Hetkeä ennen porttien avaamista Farangin väki miettii, kuinka pitkäksi aikaa 12 lihalaatikollista karkkipossukuutioita riittää.

Taste_of_Helsinki
Ei välttämättä kovin pitkään, sillä ne ovat niiiiin ihania! Yllätyksekseni löysin karkkipossulle passelin viinin Vindirektin valikoimista. Alkosta Kung Fu Girl Rieslingia alkaa saada syksymmällä.

Taste_of_Helsinki
Jälkiruokaa oli tarjolla myös Petri's Chocolate Roomin kojulla.

Taste_of_Helsinki
Vadelma-valkosuklaasysteemi toimi kivasti Taittinger Brut Réserven kanssa.

Mielettömien makuelämysten lisäksi Taste of Helsingistä on jäänyt jumalattoman hyvä meininki. Ravintoloiden väki sekä muut näytteilleasettajat ovat tapahtumasta vilpittömästi innostuneita ja positiivinen pöhinä välittyy vierailijoihinkin. Meitsi diggaa.

Omista Taste of Helsinki-kokemuksistaan ovat kertoneet jo ainakin Hannan soppa, Sillä sipuli, Prinsessakeittiö, Suolaa ja hunajaa sekä Soul Kitchen. Käykää lukemassa ja ennen kaikkea käykää kokemassa Taste of Helsinki, sillä se on äärimmäisen hieno tapahtuma (josta puuttuu vain futiksen EM-kisastudio).

Taste_of_Helsinki
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...