Tai uutuuttaan ja uutuuttaan, brasserien hulppeat puitteet lienevät perua samoissa tiloissa toimineelta ravintola Seurahuoneelta. Siellä ja viereisessä Bar Sociksessa ei ole aiemmin tullut käytyä, vaikka ne sijaitsevat erittäin keskeisellä paikalla. Tai ehkä juuri siksi niihin ei ole tullut eksyttyä.
Vaikka Le Havre onkin osa Restel-ketjua, vaikutti keittiömestari Henrik Poulsenin laatima menu paperilla varsin mielenkiintoiselta.
Alkuun valitsin paistettuja kampasimpukoita, jotka olivatkin kypsennetty optimaalisen napakoiksi. Niiden kaverina tarjoiltu rapuvaahto oli maistuvaa, mutta valkoiset pavut ja mantelilastut ehkä hiukan turhia.
Simpukoiden kanssa siemailin rapsakkaa Farmer Dominiquen Grenache Blancia. Le Havren listalla sitä kuvailtiin "100-prosenttisesti kestävän kehityksen viiniksi", jonka rypäleet on kasvatettu Agriculture Raisonnée-periaatteiden mukaisesti.
Pääruokasi söin paahdettua possunkylkeä. Liha oli hyvää, mutta sian pintaläskeihin kaipasin enemmän rapeutta. Sipulihilloke oli vähän tylsää peruskamaa, pikkelöidyt sipulit ja porkkanat sen sijaan yllättivät positiivisesti pirteydellään.
Tämän ravintolareissun kirkkain tähti oli Grimaux'n aivan ihanan omenainen Cidre Fermier, joka toimi possun kyytipoikana paremmin kuin sata jänistä. Kertakaikkiaan loistavaa juomaa!
Sikabiitit eivät olisi kaivanneet mitään erilliseltä lisukelistalta, mutta tulin tilanneeksi valkosipuli-tikkuperunoiden nimellä myytyjä äitien tekemiä normipakasteranskalaisia. Valkosipulia niissä tosin oli melkoisesti.
Jälkiruoaksi otin Tarte Tatinia vaniljajätskillä. Oikein maukas annos lukuunottamatta lautasen reunalle nakattuja mauttomia marjoja.
Syömiseni ja juomiseni (Tom Collins Sociksen puolella, pieni lasi valkoviiniä, iso lasi siideriä ynnä liraus Calvadosta) maksoivat 75 euroa. Omiin ruokiini oli pääosin ihan tyytyväinen, mutta joidenkin seurueemme jäsenten sapuskoissa oli erilaisia puutteita (esmes salaatista puuttui keskeisiä tykötarpeita ja kalasoppa oli haaleaa).
Keittiön heilahtelevaa laatua ehkä helpommin korjattavissa oleva puute oli todella hidas palvelu, jonka voinee vielä ensimmäisellä viikolla laittaa alkukankeuden piikkiin. Saapas nähdä, millaista brunssia Le Havre alkaa tarjoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti