31. heinäkuuta 2013

Namikaalimania

Kaltaisillani kaalihulluilla on tähän aikaan vuodesta onnenpäivät, koska tarjontaa on enemmän kuin napa vetäisi. Muutenkin näiden kesävihannesten kanssa meinaa karata kevyt moottoriajoneuvo käsistä, sillä halleissa ja toreilla möllötteleviä papuja, kyssäkaaleja, palsternakkoja, retiisejä, pottuja, kukkakaaleja, porkkanoita, kurkkuja, punajuuria, herneitä, sipuleita ja mitä heitä nyt onkaan ei vaan pysty vastustamaan.
Vaikka varastoni ovat kroonisesti pullollaan edellä mainittuja ihanuuksia, en voinut olla poikkeamatta kaaliostoksilla, kun kafruni vinkkasi minulle Facebookissa tästä mahtavasta Sikke Sumarin reseptistä. Käytin sapuskaan yhden isohkon kesäkaalin ja syötävää syntyi todella paljon. Oletan, että ne alkuperäisen ohjeen kolme (3) kaalinpäätä olivat pienehköjä yksilöitä.
Kaalinamia voisi kuvailla jauhelihasta ja ohrasuurimoista riisutuksia kaalilaatikoksi, mutta määritelmä ei tee herkulle oikeutta, sillä tästä tuli ihan huikean hyvää. Hunajan kanssa kannattaa tosiaan sniiduilla, sillä kaalit makeutuvat vielä reilusti uunituksen aikana. Ja tämä, kuten kaikki muutkin kaaliruoat, vain paranee vanhetessaan (jos ei siis tule syödyksi kertalaakista).
Tarvitset:
pari kesäsipulia
oliiviöljyä
voita
isohkon kesäkaalin
suolaa
mustapippuria
1 rkl dijon-sinappia
½ rkl hunajaa
korppujauhoja

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 185-asteiseksi.

Silppua sipulit varsineen ja freesaa niitä pannulla voi-öljyseoksessa.

Leikkaa kaali neljään osaan ja poista kantaosa. Pilko kaali ohuiksi suikaleiksi ja lisää niitä pannulle sipulin joukkoon pienissä erissä. Sekoittele säännöllisesti.

Kun kaikki kaalit ovat pannulla, mausta kaali-sipuliseos suolalla ja pippurilla. Jatka sekoittelua, kunnes seos on letkeää ja saanut pikkuisen väriä.

Sekoita joukkoon sinappi ja hunaja. Kaada seos uunikestävään vuokaan ja ripottele pinnalle hiukan korppujauhoja sekä voinokareita.

Kypsennä ruokaa uunissa reilun tunnin verran kunnes kaalit ovat karamellisoituneet.

29. heinäkuuta 2013

Kaalimaasta kajahtaa

BREAKING NEWS! Kaikkien kaalisalaattien kantaäiti on löytynyt! Honest Cooking-sivustolta bongaamani ihanuus on niin orgastisen hyvää, että sitä kannattaa tehdä heti kättelyssä iso kattilallinen. Toistan: iso kattilallinen.

Kaali-avocadosalaatin alkuperäisessä ohjeessa normikaalin lisäksi tykötarvelistalla on myös ruusukaaleja, mutta niiden satoa alkaa ilmaantua myyntiin vasta parin viikon sisällä, kertoi Hietsun hallin vihannestäti. Ekaan versioon tuli siis pelkkää kesäkaalia ja siitä huolimatta se on ihan supercalifragilisticexpialidocious!

Tein tätä melko massiivisen annoksen saatuani toisen kaaliruoan uuniin kypsymään, mutta epäilen että huomenna salaatti jo loppuu. Seuraaviin satseihin maltan ehkä pilkkoa karpalot hiukan pienemmiksi. Ja sitä seuraaviin laitan niitä ruusukaalejakin.
Kastikkeeseen tarvitset:
1 dl riisiviinietikkaa
½ dl auringonkukkaöljyä
½ dl hunajaa
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl seesamiöljyä
1 tl srirachaa
suolaa

Lisäksi tarvitset:
3 avocadoa
12 dl kesäkaaliraastetta
kolmen kesäsipulin varret
puskan korianteria
1 dl kuivattuja karpaloita
2 rkl seesaminsiemeniä

Tee näin:
Vispaa kastikeainekset sekaisin isossa kulhossa (tai siinä kattilassa).

Pilko avocadot ensimmäisinä kastikkeen joukkoon, niin ne eivät tummu.

Lisää kulhoon raastettu kaali, silputut sipulinvarret ja korianterit (myös varret) sekä karpalot. Sekoita.

Ripottele tarjoiluvaiheessa salaatin päälle seesaminsiemeniä.

28. heinäkuuta 2013

Kaksihaarainen possunkieli

Parin kuukauden takaiselta sianlihan ostosretkeltä Kiven Säästöpossuun mukaan lähti muiden ruhon osien muassa myös kieli. Viime viikolla sitten otin ja sulatin tuon vakuumipakatun mötkäleen ja valmistin siitä herkkuruokaa.

Keitetty possun kieli on superhyvää sapuskaa, kunhan sitä vaan jaksaa kypsentää tarpeeksi kauan ja mureaksi. Valmiin kielen nylkeminen ei ole lempihommiani, mutta se on lopputuloksen maukkauteen verrattuna varsin pieni vaiva.

Nyt käyttämäni kieli oli melko pieni, vain 300 gramman painoinen. Possun lisäksi myös lehmän kielistä (huomattavasti possua isompia) ja lampaan kielistä (pienempiä ja hankalampia nylkeä) saa keittämällä oivallisen makuisia. Ja jos satut saamaan poronkieliä, niin nepäs vasta mahtavilta maistuvat!
Possun kielestä syntyi kaksi pientä ateriaa. Kielen keskiosan näteimmät viipaleet söin tuoreella piparjuurella ja suolalla maustetun ranskankerman sekä kapristen kanssa. Klassikkokamaa.

Kielen tyvi- ja kärkipalat pilkoin pieniksi kuutioiksi ja maustoin ne kalakastikkeella, limellä, srirachalla sekä silputulla korianterilla. Siitäkin tuli ihan kipeän hyvää.
Tarvitset:
300 g possun kieltä
2  l vettä
1 rkl suolaa
porkkanan
pätkän palsternakkaa
pienen sipulin
2 laakerinlehteä
3 maustepippuria
3 mustapippuria
3 valkopippuria

Tee näin:
Putsaa kieli harjaamalla sitä juoksevan veden alla.

Pese porkkana ja palsternakan pala. Paloittele juurekset muutamaan osaan. Kuori ja paloittele sipuli niin ikään muutamaan osaan.

Keitä vesi kattilassa. Lisää joukkoon muut ainekset ja anna niiden kiehua hissukseen kannen alla 2-3 tuntia. Veden pinnalle mahdollisesti kertyvä vaahto kannattaa kerätä pois.

Nylje kieli heti keittämisen jälkeen. Siivilöi keitinliemi ja anna nyljetyn kielen jäähtyä liemessä (lihaliemen voi jatkohyödyntää vaikkapa kastikkeisiin tai risoton liemeksi).

25. heinäkuuta 2013

Herne kurkussa

Viime viikkoina mansikoiden ohella myös herneitä on tullut natusteltua litratolkulla. Ne maistuvat parhaalta ihan pelkiltään, mutta suloisista vihreistä kuulista saa maailman helpoimman lisukkeen lämmittämällä herneet vesitilkassa ja maustamalla ne voilla, suolalla ja pippurilla. Toimii melkein sapuskan kuin sapuskan kyljessä.
Herneistä saa myös loistavaa risottoa ja niitä voi nakata salaatteihin. Tässä Food & Wine-sivustolta bongaamassani mahtiohjeessa herneet näyttelevät pääosaa kurkun kanssa. Kurkku-hernesalaatin originaalireseptissä käytetään tosin pakastettuja herneitä, mutta kuluvana vuodenaikana kannattaa ilman muuta hyödyntää tuoretta tavaraa.

Tästä tuli ihan himohyvää! Pienensin ainesmääriä reippaasti, mutta siitä huolimatta salaattia syntyi kohtuullisen kokoinen satsi. Salaatin kaveriksi paistelin tasavaltalaisia possumakkaroita, joita sain tuliaisiksi Irlannissa lomailleilta kafruiltani.
Tarvitset:
150 g herneitä
2 avomaankurkkua
1 dl partaäijää
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunanmehua
kourallisen lehtipersiljaa
kourallisen basilikaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Riivi herneet paloistaan.

Kuori kurkut ja halkaise ne pitkittäin. Poista kurkunpuolikkaista siemenet pienellä lusikalla. Pilko kurkut noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.

Sekoita kulhossa jogurtti, öljy ja sitruunanmehu.

Silppua lehtipersiIja ja basilika. Sekoita silppu jogurttiseokseen.

Mauste seos suolalla ja pippurilla.

Sekoita joukkoon herneet ja kurkut. Syö.

22. heinäkuuta 2013

Ei kai nää mittä tamperelaisii piffei o?

Piipahdin minilomallani pikavisiitillä Suomen Turussa, missä nautin ihanan illallisen ravintola Smörissä (Läntinen Rantakatu 3). 
Olen käynyt siellä kerran aiemmin lounaalla, mutta sen lisäksi olen päässyt parina kesänä herkuttelemaan Smörin Taste of Helsinki-kojulla, jonka tämänvuotisista tarjoomuksista huikea graavikuha-annos oli mielestäni festareiden parasta antia.
Kaltaiselleni sudeettisavolaiselle länsimurteiden ymmärtäminen on tuuripeliä, joten ilahduin kovasti Turun Sanomien kesäliitteessä olleesta paikalliskielestä suomeksi käännetystä ravintolasanastokoosteesta. Harjoittelin erityisesti tuota lihan alkuperään liittyvää kysymyslausetta uutterasti, mutta smöriläisten puheesta sai onneksi selvää ilman opastakin.
Ennen varsinaisia sapuskoita natustelin keittiön tervehdyksenä naudanlihatartaria ja sipulia jännällä amarantin lehdellä. 
Alkuruoaksi valitsin luomukaritsasta tehtyä makkaraa ja kesäkaalia. Kokonaisuus oli maukas ja karitsan kaveriksi suositeltu Vallaromin Pinot Nero 2007 oli täysosuma.
Ravintolan ulkopuolella olleen kyltin mukaan päivän kala oli ahventa, mutta ahvenille persot turkulaiset olivat syöneet ne loppuun ja minun "piti tyytyä" siikaan, joka oli kyllä todella namia. Myös perunoissa, kukkakaaleissa ja broccolineissä sekä maut että kypsyysasteet olivat täydellisiä. Annoksen kruunasivat kesäinen tilli-voikastike ja Weingut Ökonomierat Rebholzin Riesling Kabinett Trocken 2011.
Jälkkäriksi otttamani raikkaat mesiangervo- ja ruususorbetit olivat aivan emähyviä. Mustikat, vadelmat ja valkoherukat komppasivat sorbetteja onnistuneesti. 

Syömiset ja juomiset (alkudrinksu, pari lasia viiniä ja espresso) maksoivat 76 euroa. Yhtään liioittelematta voisi sanoa, että Smörissä hinta ja laatu ovat kertakaikkiaan loistavassa balanssissa. Kulinaarimuruja  Smör. 

21. heinäkuuta 2013

Liukasta mustekalapannua

Muutama torstai sitten Hesarin ruokasivuilla oli hyvä juttu, jossa vantaalaistunut katalaanidaami valmisti fideuàa. Kiinnostuin tästä spaghettipaellaksikin kutsutusta herkkureseptistä kovasti ja viime viikonloppuna sain vihdoin aikaiseksi valmistaa sitä syömäkylään saapuneelle kafrulleni.
Kalaliemen keittelin pelkästään hauen perkeistä jättäen originaaliohjeessa mainitut katkaravut pois. En käyttänyt WWF:n Harkitse-ja Vältä-luokittelemia jättikatkarapuja myöskään varsinaiseen ruokaan, vaan korvasin ne pakastimen kätköistä löytyneillä (todennäköisesti ihan yhtä epäeettisillä) mustekaloilla.
Ensimaistamisella spaghettipaellan koostumus pikkuisen säpsähdytti, sillä se tuntui lähes epämiellyttävän öljyiseltä. Makeaa makealle- ja hapanta happamalle-tyyppinen käytäntö toimii näköjään myös rasvan kohdalla, sillä aiolin lisääminen muutti fideuàn rakennetta ja ennen kaikkea sen makua monta piirua parempaan suuntaan.

Öljyisyyteen saattoi vaikuttaa myös se, etten noviisina uskaltanut ruskistaa raakoja spaghetin pätkiä tarpeeksi tummiksi. Paistoksen pohjalla olleet pastat rapsakoituivat kyllä tosi kivasti ja toivat letkeähköön evääseen vaihtelevaa tekstuuria.

Ruokajuomamme, Peter Lehmannin Art 'n' Soul Riesling 2012, oli mukavan kukkea ja raikas kaveri raskaahkolle sapuskalle. Jälkkäriksi vetäisimme mansikkakakkuöverit.
Kalaliemeen tarvitset:
sipulin
valkosipulinkynnen
oliiviöljyä
1 tl savustettua paprikajauhetta
kalan pään ja selkärangan
2½ l vettä
1 rkl suolaa

Valkosipulimajoneesiin tarvitset:
valkosipulinkynnen
suolaa
3 rkl sitruunanmehua
munan
2½ dl öljyä

Lisäksi tarvitset:
3 sipulia
valkosipulinkynnen
oliiviöljyä
300 g mustekalaa
500 g spaghettia
sitruunoita

Tee näin:
Valmista ensin kalaliemi. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljyä kattilassa. Lisää savupaprikajauhe ja anna pöhistä tovi. Lisää sipulit ja kuullota niitä hetkinen paprikaöljyssä. Lisää joukkoon kalan perkeet (poista kidukset), vesi ja suola. Anna kiehua miedolla lämmöllä puolisen tuntia ja siivilöi valmis liemi.

Valmista seuraavaksi valkosipulimajoeesi. Laita kuorittu valkosipulinkynsi, suola, sitruunanmehu ja muna korkeareunaiseen astiaan. Sauvasekoita ainekset sekaisin . Lisää joukkoon öljyä ensin tipoittain ja seoksen paksuunnuttua ohuena nauhana koko ajan sauvasekoittaen. Tarkista majoneesin maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Pilko kuoritut sipulit ja valkosipuli pieniksi kuutioiksi. Kuumenna paistinpannussa desin verran oliiviöljyä ja kuullota sipulisilppu siinä kullanruskeaksi. Lisää paloitellut mustekalat ja kypsennä niitä hetken verran. Nosta sipulit ja mustekalat sivuun, jätä öljy pannulle.

Lisää pannulle pätkitty spaghetti ja paista pätkiä jatkuvasti käännellen, kunnes ne ruskistuvat. Nostele paistetut sipulit ja mustekalat pastan päälle. Kauho pannulle sen verran kalalientä, että ainekset peittyvät. Anna pastan kypsyä 15-20 minuuttia.

Tarjoa spaghettipaella sitruunalohkojen ja valkosipulimajoneesin kanssa.

19. heinäkuuta 2013

Kesä kakussa

Kerran kesässä on ihan pakko tehdä perinteistä mansikkakakkua, jossa ei saa olla mitään ylimääräisiä kotkotuksia. Tämän kakun täytteeseen tosin lipsahti snadisti tuoretta minttua, kun sitä sattui käsillä olemaan. Mansikat ja minttu ovat herkullinen makupari, mutta kakun voi toki leipaista mintuttakin.
Pohjan tein hyväksi havaitulla prinsessakakun ohjeella ainesten määrän puolittaen. Kahden munan mansikkakakusta riitti santsipaloineen spaghettipaellan jälkkäriksi kahdelle ja yksi muhkea viipale jäi vielä ehtoisalle emännälle seuraavan päivän iltapalaksi. 
Kakkupohjaan tarvitset:
2 munaa
1 dl sokeria
½ dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
voita
korppujauhoja

Lisäksi tarvitset:
4 dl mansikoita
½ dl sokeria
tuoretta minttua
2 dl kermaa
1 rkl tomusokeria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnä- ja perunajauhot, leivinjauhe sekä vaniljasokeri keskenään. Lisää jauhot varovasti käännellen muna-sokerivaahtoon.

Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan 18 senttimetrin kakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan.

Paista kakkua ritilällä uunin alaosassa noin 40 minuuttia. Anna levätä vuoassa 5 minuuttia. Kumoa kakku ja anna sen jäähtyä.

Putsaa ja pilko mansikat. Jätä jonkin verran kokonaisia marjoja koristeeksi.

Laita mansikat kulhoon ja lisää mukaan sokeri sekä silputtuja mintunlehtiä makusi mukaan. Sekoita hyvin ja anna mehustua, kunnes kakku on kypsynyt ja jäähtynyt.

Siivilöi mansikat, mutta älä valuta niistä irronnutta lientä viemäriin.

Halkaise jäähtynyt kakku ja kostuta alaosaa mansikkaliemellä. Lusikoi täytteeksi reilusti mansikoita ja laita kakun yläosa niiden päälle. Kostuta myös yläosaa hieman mansikkaliemellä.

Mausta kerma tomusokerilla ja vatkaa se vaahdoksi. Kuorruta kakku kermavaahdolla ja koristele kokonaisilla mansikoilla.

15. heinäkuuta 2013

Persian prinssi twistaa hitaasti

Olen kesälomalla! Tosin vain viikon pituisella, mutta lomalla kutenkin. Vapaaviikko käynnistyi viime perjantaina karfuporukalla Jalla Jallassa (Lönnrotinkatu 27), joka kertoo "tarjoavansa Lähi-Idän ruokaa länsimaisella twistillä." Samassa tilassa toimi aiemmin muutaman kuukauden ajan St. Andre, jossa oli kyllä aikomus käydä, mutta enpäs sinne nyt sitten ehtinytkään.
Päätimme testata kaikki tarjolla olevat 13 dippiä. Pöytäämme kannettiin hummusta, tzatzikia, muhammaraa, pico de galloa, paprikasalsaa, erinomaista baba ganoushia, tabboulehia, oliivi-pähkinätahnaa, mangosalsaa, pinaatti-feta-jogurttisoossia, kurkku-tomaatti-sipulssalaattia sekä punajuuri-jogurttikastiketta.

Kolmannentoista mysteerikupin piti ruokalistan mukaan sisältää  kashk-e bademjan-nimistä systeemiä, johon guuglailun perustella laitetaan munakoisoa, karamellisoitua sipulia ja kashkia, joka meidän suissamme se maistui aurinkokuivatuilta tomaateilta.
Dippien seuraksi tilasimme vuoren verran falafeleja sekä pitaleipää. Falafel-pallerot olivat päältä rapeita ja sisältä pehmeitä niin kuin niiden kuuluukin olla, mutta omaan makuuni ne olivat hiukan liian kuivia. Pitaleivät olivat vakuumipakkauksissa myytävää markettikamaa, joita oli tuunattu holvaamalla niiden päälle öljyä.
Soossien jälkeen ei oikeasti ollut enää yhtään nälkä, mutta teki mieli maistaa octopus escabechea. Nilviäiset olivat oikein hyviä. Niiden lisukkeena ollut vihanneshässäkkä oli niin ikään makoisaa, mutta sitä oli tolkuttoman paljon suhteessa mustiksiin. Tämä ruoka olisi myös kaivannut leipää, johon lautasen pohjalle jäänyttä lientä olisi voinut imeyttää.

Jälkiruokia listalla ei ollut lainkaan, mikä suretti seurueemme herkkupeppuja. Heidän haaveissaan kangastelleet baklava-orgiat jäivät siis tällä kertaa pitämättä.

Hinnoittelu Jalla Jallassa on maltillista. Kesäjuoma Camparista, kaksi pulloa olutta, neljäsosa möhnäsetistä plus falafeleistä ja leivistä sekä mustekala maksoivat 42 euroa. Ruoassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta ajoittain hyvin "siltasmainen" palvelumentaliteetti nostatti hieman kulmakarvoja ja verenpainetta. Hipsterikyyppari ei tosin ollut ihan yhtä pihalla kuin Siltasen henkilökunta, mutta kiireisellä aikataululla Jalla Jallaan ei kannata mennä.

14. heinäkuuta 2013

Epähedelmäsalaatti

Joko mansikoiden syönti alkaa kyllästyttää? Ei minuakaan! En harrasta mansikoiden pakastamista tai muunkaanlaista säilömistä, mutta näin sesongin ollessa päällä yritän vedellä niitä tuoreeltaan koko vuoden tarpeiksi.

Aika hyvin se on tänä vuonna onnistunutkin. Hellepäivänä litra mansikoita on mitä parhain lounasvaihtoehto ja jogurtilla, rahkalla, jätskillä tai kermavaahdolla tuunaten punaisista mollukoista saa kielen mennessään vieviä herkkuja. Se kesän pakollinen mansikkakakku on vielä tekemättä, mutta ei pitkään.

Mansikka sopii mukavasti myös suolaisiin salaatteihin ja viihtyy monien juustojen (brie, chèvre, feta, halloumi sekä sinihomejuustot) kaverina. Tässä Honest Cooking-sivuilta löytämässäni feta-mansikkasalaatissa juustona toimii siis feta.

Salaattina ohjeistettiin käyttämään lehtikaalia. Sitä ei vielä tunnu olevan saatavilla missään, joten korvasin sen mukavan rapsakalla romaine-salaatilla. Hienosti pelitti sekin.
Tarvitset:
pari kourallista romaine-salaatin lehtiä
1 rkl tuoretta minttua
2 dl mansikoita
70 g fetaa

Kastikkeeseen tarvitset:
1 rkl oliiviöljyä
½ rkl riisiviinietikkaa

Tee näin:
Revi salaatti ja silppua minttu. Putsaa ja puolita mansikat.

Sekoita salaatti, minttu ja mansikat. Murustele mukaan feta.

Sekoita öljy ja etikka keskenään. Kaada kastike salaattiin ja syö.

13. heinäkuuta 2013

Haukiburgeri 2.0

Hauki on hienon makuinen kala. Monet pelkäävät hauen ruotoisuutta, mutta se ei ole ongelma jos kalan tehosekoittaa tai blenderöi mössöksi, josta voi valmistaa pihvejä, pullia tai mureketta.

Olen blogannut pari vuotta sitten yhdesorttisesta haukihampurilaisesta, mutta tällä kertaa yritin saada aikaan samanlaisia haukiburgereita, joita kirkkonummelainen Bistro O mat tarjoili taannoisessa Taste of Helsingissä.

En tavoittanut ruokafestareiden burgerista fenkolin makua, vaikka se menun mukaan olikin yksi evään tykötarpeista. Jätin siis omasta kokeilustani fenkolin kokonaan pois.

Pihvit työstin reseptillä, johon pöllin ideoita niin silläsipuleilta (vaahdotettu valkuainen) kuin Soul Kitchenistäkin (valkopippuri). Sämpylät paistelin Pumpkin Jamin ohjeella (tein tosin vain kuuden sämpylän taikinan).

Tuli ihan törkeen hyviä burgereita.
Sämpylöihin tarvitset:
2 dl maitoa
25 g hiivaa
250 g vehnäjauhoja
20 g huoneenlämpöistä voita
suolaa
seesaminsiemeniä

Sitruunamajoneesiin tarvitset:
munankeltuaisen
1 tl Dijon-sinappia
1 rkl sitruunanmehua
lirauksen (riisiviini)etikkaa
suolaa
valkopippuria
noin desin öljyä
puolikkaan struunan raastetun kuoren

Haukipihveihin tarvitset:
300 g haukea
desin kermaa
munanvalkuaisen
suolaa
valkopippuria
voita paistamiseen

Lisäksi tarvitset:
salaattia
ruohosipulia
perunalastuja

Tee näin:
Sekoita sämpylöiden ainekset seesaminsiemeniä lukuunottamatta kulhossa. Vaivaa taikinaa parisenkymmentä minuuttia ja anna sen levätä puolisen tuntia.

Pyörittele taikinasta kuusi sämpylää ja laita ne leivinpaperoidulle uunipellille. Anna kohota puolitoista tuntia.

Voitele sämpylät maidolla ja ripottele niiden päälle seesaminsiemeniä.

Paista sämpylöitä 225-asteisessa uunissa noin 10 minuutin ajan.

Tee majoneesi sauvasekoittamalla keltuainen, sinappi, sitruunanmehu, etikka, suola ja pippuri. Lisää joukkoon öljyä ensin tippa kerrallaan koko ajan sekoittaen. Kun seos alkaa jämäköityä, liruta öljyä astiaan ohuena nauhana edelleen sauvasekoittaen.

Mausta majoneesi raastetulla sitruunankuorella ja tarkista suola. Laita valmis majo jääkaappiin ässehtimään siksi aikaa, kun teet pihvit.

Pilko hauki pienehköiksi kuutioiksi ja laita palat blenderiin. Lisää joukkoon kerma ja surraa tykötarpeet tasaiseksi tahnaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sähkövatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi. Kaavi haukitahna vaahdon joukkoon ja sekoita varovasti. Paista massasta pieni koepala ja lisää mausteita tarvittaessa.

Muotoile haukimassasta kuusi pihviä. Sulata paistinpannulla reilusti voita ja paista pihvit miedolla lämmöllä molemmilta puoliltaan kullanruskeiksi.

Kokoa haukiburgeri sipaisemalla halkaistun sämpylän alaosalle majoneesia sekä silputtua ruohosipulia ja salaattia. Laita salaatin päälle haukipihvi, knölli majoneesia ja sämpylän kansi. Koristele silputulla ruohosipulilla ja tarjoile perunalastujen kanssa.

9. heinäkuuta 2013

Elämäni parhaat makkaraperunat

Helsinkiin avataan koko ajan uusia paikkoja, joiden testaushingussa jo erinomaisiksi todetut ravintolat tuppaavat jäämään vähän lapsipuolen asemaan. Kuten esimerkiksi Juuri (Korkeavuorenkatu 27), jossa tuli käytyä pitkästä aikaa viime viikolla.
Alkudrinkkinä imailin muikeaa Kuusenkerkkä Souria, joka oli sekoitettu Hendrick's-ginistä, sitruunanmehusta, kuusenkerkkäsiirapista ja munanvalkuaisesta. Parempaa kuin Tom Collins!
Kyökin puolelta minua ja seuralaistani-jota-ei-voi-ainakaan-vielä-linkittää tervehdittiin porkkanaisella lohisuupalalla.
Sapaslistalta valitsin alkuun kahta eri syötävää. Optimaalisesti suolatut ahvenkuutiot ja savustetuista ahvenista tehty möhnä maistuivat älyttömän hyviltä ja ihan kesältä.
Jännä silli-savukylkipannukakku tarjoiltiin villivihreiden kanssa. Tuntui ihan kuin olisi syönyt pekonilla terästettyä janssoninkiusausta apilapellossa.
Loimer Grüner Veltliner Kamptal oli luonteva kaveri sapaksille. Tämä, kuten monet muutkin viinit Juuren (ja Latvan) listalla, oli biodynaamista kamaa. Olen kyllä pitänyt kaikista muistakin kokeilemistani Loimerin viineistä ja erityisesti tykkään etiketeissä kekkuloivasta polynesialaisesta hedelmällisyyden jumalhahmosta.
Pääruoaksi otin mukavankuuloiset kasvimakkaraperunat kaikilla mausteilla ja jestas sentään minkälaisen herkkuruoan eteeni sainkaan! "Makkarat" oli tehty rullaamalla erilaisia kasvis- ja juuressoseita pötkylän muotoon, jonka jälkeen nämä hämäävästi makkaramaiset tekeleet oli kypsennetty ja lopuksi niihin oli paistettu rapsakka pinta. Aivan huikean hieno keksintö! Juuren kasvismakkara voittaa soijanakin 6-0!

Perunoita lautasella oli sekä pyreenä että paistoskuutioina ja pähkinävoihollandaise oli erittäin suunmukaista. Koko komeuden kruunasivat päivänkakkara ja kyytipoikana toiminut Malmgårdin Dinkel.
Maailman kauneimmat makkaraperunat 
Kaikki mausteet (tujuhko ryytisinappi, vinkeä punajuuriketsuppi ja pirteät pikkelöidyt kurkkusuikaleet) serveerattiin erilliseltä lautaselta.

Jälkiruoaksi tilasin koivusorbettia, rosmariinimarenkia ja seljamarinoitua omenaa. Intensiivisen höpöttelyn tuoksinassa jälkkärin kuvaaminen unohtui, mutta sen suuhun jättämää makua voisi kuvata termillä saunanraikas.

Syömiset ja juomiset (alkudrinksu, lasi viiniä ja pullo olutta) maksoivat 66 euroa eli tosi vähän edellä kuvatun kaltaisista elämyksistä. Kulinaarimurula suosittelee Juurta jaksaen!

8. heinäkuuta 2013

Ihmiskoe

Osallistuin jo aikoja sitten eli toukokuussa Poppamiehen organiseeraamaan jännään ihmiskokeeseen, jossa 50 nopeinta ilmoittautunutta sai kokeiltavakseen uutta chili con carne-mausteseosta. Tykkään yleensä maustaa chilini omin päin, mutta tämä sekoite kiinnosti, koska kiukkumausteet ovat poppatyypeillä tunnetusti hanskassa ja chilissä täytyy olla tietynlaista tanakkaa takapotkua.
Maustepussi saapui postitse. Kirjekuoren avaaminen vapautti ilmaan lupaavan äkäisiä aromeja ja pussin perusteellisempi nuuhkaisu kirvoitti liki vedet silmiin. Lähetyksen mukana oli myös resepti, jota noudatin muilta osin melko orjallisesti, mutta suositellun sika-naudan (700 g) sijasta käytin puoli kiloa pelkkää luomupossun jauhelihaa.

Käyttämäni tomaattimurska ja maissit olivat GoGreeniltä tuotenäytteinä saamaani luomukamaa. Tai tarkemmin sanottuna toinen tomaattimurskapaketti oli, sillä toisen hommasin ihan perinteisesti kaupasta ostamalla. Mielestäni on todella hienoa, että peltipurkkitomaateille ja -maisseille on kartonkipakkausvaihtoehtoja! 

Chili con carnesta tuli omaan makuuni hivenen liian ärtsyä, vaikka ranskankerma ja riisi tulisuutta pikkuisen liudensivatkin. Kokeeseen lisäkseni osallistunut herrahenkilö sen sijaan väitti vienosti punoittava kalju hiestä kimallellen nauttivansa ruoasta. Ja uskottavahan se oli, kun evästä upposi tuulensuojaan pari santsilautasellistakin.    

En ole varma, joko kokeilemaani mausteseosta saa Poppamiehen verkkokaupasta ja jälleenmyyntipisteistä. Itse voisin kuvitella hankkivani sitä "erityisolosuhteisiin" (kuten mökille), joissa normaalia oman kodin maustevarastoa ei olisi käytettävissä.
Tarvitset:
500 g possun jauhelihaa
ison sipulin
punaisen paprikan
2 rkl tomaattipyreetä
390 g tomaattimurskaa
80 g Poppamies Chili Con Carne-jauhetta
4 dl olutta (käytin Keisari Året Runtia)
280 g maissia
285 g kidneypapuja
(suolaa)

Tee näin:
Ruskista jauheliha kasarissa.

Leikkaa sipuli ja paprika melko pieniksi kuutioiksi. Lisää ne ruskistetun lihan joukkoon ja paistele hetken verran.

Lisää kasariin tomaattipyree ja -murska sekä mausteseos. Sekoita hyvin.

Kaada joukkoon olut. Anna hautua välillä sekoittaen 45 minuutin ajan.

Valuta maissit ja pavut. Lisää ne kasariin ja sekoita hyvin.

Käännä liesi pois päältä ja laita kasariin kansi. Anna muhia vielä puolisen tuntia.

Tarkista lopuksi suolaisuus ja lisää suolaa tarvittaessa.

Tarjoa keitetyn riisin ja ranskankerman kanssa.

SOS

Tein toissaviikonloppuna pikavierailun Tukholmaan, missä pääkohteenani oli ABBA The Museum. Ihan mahtava paikka, suosittelen museovisiittiä kaikille ruotsalaisen populaarimusiikin ystäville.
ABBA-kauppakassi, vähänkö magee!
Matkasin lahden yli MS Silja Serenadalle ja totesin jälleen, että risteilyt eivät oikein sovi meikäläiselle. Paatilla ei ole kaltaiselleni lapsettomalle tanssin rytkeestä tahi karaokesta piittaamattomalle varhaiskeski-ikäiselle naisihmiselle oikeastaan muuta mielekästä tekemistä kuin ostosten tekeminen ja syöminen. Ostettavaa ei kuitenkaan kauheasti löydy ja sapuskatkin ovat aikamoista huttua.
Vadelmaveneitä onneksi vielä löytyi, mutta nekin oli pakattu lakuveneiden pusseihin. Vad i helvete?
Tukholman suuntaan seilatessa illastin Happy Lobsterissa, jossa otin aluksi pienen vanerilaatikollisen ihan kelvollisia savustettuja katkarapuja. Pääruoaksi valitsemani paistettu kuha oli ylikypsää ja parsatkin oli keitetty huolella ällöpehmeäksi muhjuksi. Listalla annokseen kirjattu "kampasimpukkaa" osoittautui yhdeksi simpukaksi. Uudet perunat olivat sentään ihan hyviä.
Aamiaista söin Bistro Maximessa, koska siellä hintaan kuuluu lasillinen kuplajuomaa. Brekubuffasta valikoin lautaselleni eläkeläissuolattua pekonia, pieniä bratwursteja, muna-perunapaistosta, einespiirakan muna-kasvirasvaseoksella (munavoita se ei ollut) sekä hedelmiä.
Aamiaisen voimin jaksoin viettää liki kolme tuntia ABBA-museossa. Matkalla takaisin Värtahamneniin pysähdyin ihanassa Östermalmin kauppahallissa, missä vetäisin maksapasteijasmörgarin ja ison lasillisen starköliä.

Ostin hallista kotiinviemisiksi myös läjän ruotsalaisia juustoja, jotka laitoin laivalle päästyäni turvaan kylmäsäilytyslokeroon. Tai niinhän minä luulin. 
Parasta retkessä olivat aurinkoiset Tukholman saariston maisemat, joita ihailin kera kesäjuoman (rutikuivaa vermuttia, soodavettä ja jäitä). Edes ankea muovituoppi ei onnistunut pilaamaan tunnelmaa.
Toiseksi parasta puolestaan olivat täksfriistä löytämäni öölantilaiset papusnäksit. Suomalaiset papufarmarit, tehkää tekin tällaisia! Ostajia löytyy taatusti!  
Paluumatkan dinnerin söin Bistro Maximessa. Alkupalaskagen oli vallan maukasta, mutta pääruoka aiheutti taas ristiriitaisia fiiliksiä. Haukiquenellejä tilatessani oletin saavani pehmoisia kalapuikuloita, mutta "quenellit" näyttivät kalamurekepötköstä leikatuilta viipaleilta. Onneksi murekemassan maku oli ihan kohdillaan. Parsatkin oli uskallettu jättää mukavan napakoiksi ja perunat olivat jees, mutta sekä gratinoidut meriravunpyrstöt että hummerikastike maistuivat todella tunkkaisilta.

Hyttiin palatessa huomasin "OUT OF ORDER"-lapun siinä kylmäkaapissa, johon olin jemmannut tuliaisjuustot. Kun avasin lokeron, niin sieltä lehahti kauniisti sanottuna mykistävä haju. Vein dunkkaavan muovipussin laivan infoon ja löyhkä puhui sen verran puolestaan, että sain juustoihin hukkaamiani kruunuja vastaavan summan euroja pahoittelujen saattelemana. Tyylikkäästi hoidettu juttu, mutta silti harmitti. Ne olisivat olleet mainioita juustoja.
Suomeensaapumisaamiaisen natustelin samassa paikassa kuin edellisenä aamuna. Tällä kertaa keskityin kalapöytään, josta ongin graavilohta, skagenrörää (samaa, jota söin illallisella), savulohitäytteistä munakasrullaa, raputerriiniä sekä mätiä. Jälkkäriksi pätistin vielä pannarin mansikoilla ja vaahterasiirapilla.

Vaikka laivamatkasta länsinaapuriin syntyy (vai syntyykö?) lentämistä pienempi hiilijalanjälki, taidan tehdä seuraavan retken Tukholmaan mennen tullen lennellen. Syödä ja shoppailla voi sitten perillä - ja todennäköisesti paremmin kuin merellä.

7. heinäkuuta 2013

Silikonivohvelit

Törmäsin vähän aikaa sitten epätrendikkäässä ruokablogissa todella kiintoisaan postaukseen, jossa vohveleita oli tehty silikonimuoteissa. Muotit jäivät vaivaamaan mieltä sen verran vahvasti, että kun näin niitä Stockan keittiöhärpäkeosastolla, niin heräteostin yhden paketin vaikka ihan vaan uutta hiilihappopatruunaa olin mennyt sieltä hakemaan.  
Silikonimuoteissa minua kiehtoi ehkä eniten ajatus valmistaa belgialaisina vohveleina tunnettuja herkkuja uunissa ilman käryä. Se kyllä pikkuisen mietitytti, että tuleekohan vohveleihin tällä tavoin rapea pinta. Huoli osoittautui aikalailla turhaksi, sillä taikinan rasvamäärä sekä loppupaisto ilman vuokaa edesauttoivat kivasti rapsakan pinnan muodostumista.  

Tein vohveleiden taikinan muottien mukana olleen brosyyrin ohjeella. Hurjasta määrästä taikinaa olisi syntynyt 8 vohvelia eli juuri paketissa olleiden kahden muotin verran tavaraa. Paistoin kuitenkin vain puolet taikinasta ja jätin jämät jääkaappiin odottelemaan seuraavaa vohvelinhimohetkeä (joka tuli jo seuraavana päivänä).

Kulinaarimurulan ensimmäiset silikonivohvelit tarjoiltiin Ben & Jerry's Strawberry Cheesecake-jätskin ja tuoreiden mansikoiden kanssa. Aika onnistunut kombinaatio.
Tarvitset:
110 g voita
3 munaa
4 dl maitoa
240 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 rkl sokeria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 220-asteiseksi.

Sulata voi.

Vatkaa kulhossa munien rakenne rikki. Lisää joukkoon maito ja sulatettu voi.

Sekoita kuivat ainekset ja lisää ne munien, maidon ja voin joukkoon. Sähkövatkaa taikina tasaiseksi.

Kaada taikina muotteihin ja kypsennä vohveleita uunissa 10-15 minuutin ajan. Poista vohvelit muoteista ja kypsennä niitä leivinpaperoidulla uunipellillä kuviopuoli ylöspäin vielä 5-10 minuuttia.

4. heinäkuuta 2013

Kukkakaaliklassikko

Kukkakaali on herkkua missä muodossa tahansa, mutta juustokuorrutettuna se on ihan emähyvää! Jos käytät kuorrutettuun kukkakaaliin isoja kukkiksia, kukinnot kannattaa lohkoa hiukan pienemmiksi ennen keittämistä. Itse tykkään tehdä tämän sapuskan söpöistä pikkukukkakaaleista, jolloin ne on helppo kypsentää kokonaisina. 

Kastikkeeseen voit laittaa omaa suosikkijuustoasi. Pähkinäinen emmental toimii tosi hyvin, samoin leppoisammat sinihomejuustot. Tällä kertaa raastoin soossin joukkoon vuohenmaitogoudaa ja lopputulos oli aivan älyttömän maukas.

Pilkoin kastikkeeseen mukaan myös kukkisten lehdet ja kannat, joten bioroskikseen heitettäviksi eivät jääneet kuin kananmunan kuoret. Jei!
Kukkikset ennen ja jälkeen uunituksen.
Tarvitset:
noin 500 g kukkakaalia
vettä
1 rkl voita
1½ rkl vehnäjauhoja
2½ dl maitoa
keltuaisen
50 g juustoa
suolaa
valkopippuria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 225-asteiseksi.

Keitä kukkakaaleja vedessä viitisen minuuttia.

Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon vehnäjauhot. Anna jauhojen kypsyä hetken verran. Lisää maitoa pienissä erissä koko ajan sekoittaen.

Anna kastikkeen kiehua hetki miedolla lämmöllä. Sekoita välillä, ettei soossi kärtsää pohjaan. Ota kattila pois liedeltä ja anna kastikkeen jäähtyä hieman.

Sekoita hieman jäähtyneeseen kastikkeeseen keltuainen ja raastettu juusto. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita kukkakaalit uuninkestävään astiaan. Kaada kastike kukkakaalien päälle ja kuorruta uunissa noin 15 minuutin ajan.

2. heinäkuuta 2013

Parasta mitä voi tehdä housut jalassa

Pari viikkoa sitten treffasimme piiiitkästä aikaa teemalla Ladies Who Dine Herkku ja Koukku-Jytiksen sekä Annukan-jota-ei-voi-linkittää kanssa. Illastamispaikaksi olimme valinneet (puolitoista kuukautta aiemmin tapahtuneen kalenteriemme synkronoinnin yhteydessä) ravintola Askin (Vironkatu 8).

Leiditoverit vierailivat tässä ihanassa luomu- ja lähiruokaa tarjoilevassa paikassa ensi kertaa. Itse tein neitsytvisiittini Askiin viime syksynä ja ihastuin meininkiin heti, sillä ravintoloitsijapariskunnan ruokafilosofiasta on löytyy tosi paljon samoja aatoksia kuin Chef & Sommelierien kavereilta. Askin antimia pääsi maistelemaan tänä kesänä myös Taste of Helsinki-festareilla.
Valitsimme pienen pähkäilyn jälkeen kahdeksan lajin menut puolikkailla viineillä. Nauttimamme kokonaisuus oli mietitty siten, että maut "kasvoivat" koko ajan. Ja ne todella nousivat sellaisiin mittasuhteisiin, että olimme Askissa syömisestä vahvasti otsikon mukaista mieltä.
Alkulämmittelyiksi saimme kräkkereitä ja riisinaksuja.
Viinipaketin puolikkaan lisäksi meille saatiin helposti myytyä pullollinen Mas Bertránin Balma Brut Nature Reserve-cavaa kolmeen leidiin.
Amuse-bouchena lusikoimme naurista, omenamehua ja ranskankermaa.
Ensimmäinen varsinainen ruokalaji oli sokerisuolattua ahventa ja salaattia. Salaatin joukossa oli ylläreinä jänniä siitepölypalleroita.
Ahvenviininä siemailimme Lundén & Cien Rüdesheimeria.  
Seuraavaksi saimme parsaa, kurkkua ja nokkosta hollandaisella. Tämä oli herkkua ja äimistelimme ääneen, kuinka keitetty kurkku VOI olla näin hyvää!
Ollenkaan pöllömpää ei ollut myöskään parsa-annokselle paritettu Weingut Stadt Kremsin Grüner Veltliner Lössterrassen 2011.
Kylmien ruokien setin päätti lammastartar retiiseillä ja vuohenmaitojogurtilla.
Portugalilaisen Aphros Winesin Aphros Ten-valkoviini sopi yllättävän kivasti lampaan kaveriksi.
Ensimmäinen lämmin annos oli korvasieniohratto. Se oli niin loistavaa, että meinasi pikkuisen itkettää.
Edelliseltä Ask-visiitiltä tuttu Laurent Barthin A.O.C Alsace Pinot Gris 2011 maistui mainiolta tälläkin kertaa.
Savustettua kuhaa, sipulipyrettä, karhunlaukkaa (myös sen marjoja), valkosipulia ja voikastiketta. Olisi tehnyt mieli nuolla lautanen.
Kuhaviini DSG Vineyardsin Rebelde Riesling Spätlese oli juomapaketin valikoimasta suosikkini. Se oli vähän semmoinen Riesling-fanin märkä uni.
Pääruokaosuuden kunkku oli Skogsjön possu omenoilla, briossikrutongeilla (iik!) ja varhaiskaalilla. Täydellinen yhdistelmä! Sen kanssa lirpimme sikahyvää baroloa, joka kaadettiin laseihimme dekanterista, joten viinin nimi ei jäänyt mieleen. Mutta maku jäi!
Esijälkkäriksi saimme viinipehmistä, vuohenjuustoa ja ruusunlehtiä. Mmmmmm.
Varsinaisen jälkiruokaosion aloitti mielettömän onnistunut satsi raparperia, lakritsia, ranskankermaa ja kakunmuruja...
...joiden kyytipoikana G.D. Vajran Moscato d'Asti toimi paremmin kuin hyvin.Tämä kesäviini oli kukkean pirskahtelevaa olematta kuitenkaan liian makeaa.
Toisen jälkkärin keskeiset tykötarpeet olivat suolaheinä ja valkosuklaa. Kuulostaa hullulta, mutta oli jotain ihan muuta.
Bioweingut Lorenzin Huxelrebe Auslese Bio Lorenz 2012 oli oikein passeli kumppani vinkeänvihreälle suolaheinäsysteemille.
Siunatuksi lopuksi hörpin kahvia, jossa oli todella marjainen jälkimaku.
Mahtavan dinnerin siunatuksi lopuksi vetäisimme vielä suut makeiksi minikokoisilla mutakakuilla, sitruunapiirailla ja mustaherukkamarengeilla.

Kahdeksan ruokalajia, osuuteni cavapullosta, viinit ja kahvi kustansivat 160 euroa, minkä maksoin ilolla. Suosittelen mitä lämpimimmin tutustumaan Askiin, jos et sitä ole vielä tehnyt. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...