Sairaspasta, osa 2

Eilen piti nauttia juustofonduesta ja hyvästä seurasta, mutta tyyppeihin iskeneet eritasoiset pöpöt pakottivat siirtämään kekkerit otollisempaan ajankohtaan. Oma taudinkuvani pitää sisällään kipeän kurkun sekä ryskäyskän. Ja äänialani on tavattoman seksikäs basso.

Vajaakuntoisena on tullut vietettyä laatuaikaa Ihmeellisessä Interwebissä muiden muassa Lostin viidennen kauden kahta ensimmäistä jaksoa hämmästellen. Loistavia takaumia ja uusia kytköksiä!

Lisäksi tein valloittavan videolöydön, jossa "nuori Gordon Ramsay" antaa esimakua tavaramerkiksi muodostuneesta asenteestaan. Ihana pikkukundi on mielestäni tavoittanut olennaisimman isosta Geestä, katso vaikka itse :-)

Vaikka makuaistini ei ole terävimmillään, pitää jotain kuitenkin syödä. Päätin jatkaa sairaspastalinjalla ja hyödyntää sitä mitä kaapeissa on tai lähikaupasta saa.

Kaapeista löytyi spaghettia, ruokakermauutuutta, kaprispurkin jämät ja nestemäistä savua, Siwassa oli tyrkyllä tuoreita herkkusieniä.

Tykötarpeista syntyi herkkusieni-savujuustopastaa. Helposti nieltävä eväs maistui mukavan savuiselle, vaikka aistit eivät täysillä toimikaan. Tätä(kin) täytynee koekokata uudemman kerran, kun olen taas terveen kirjoissa.


Tarvitset:
rasian herkkusieniä
oliiviöljyä
2½ dl Kippari-ruokakermaa
½ tl nestemäistä savua
125 g spaghettia
½ dl kapriksia
mustapippuria
(suolaa)

Tee näin:
Viipaloi herkkusienet ja freesaa niitä pannulla öljyssä. Lisää noin puolitoista desiä ruokakermaa sekä savuaromi. Anna porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Keitä spaghetit pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää keitetty ja valutettu pasta sieni-kermaseokseen, nakkaa mukaan myös kaprikset.

Lorota joukkoon loput ruokakermasta. Sekoita ja mausta mustapippurilla sekä tarvittaessa suolalla.

Siunatuksi lopuksi vielä muistutus haasteäänestyksestä. Valitse paras puuro ja anna äänesi kuulua!

Coco Kanel

Kun tammikuun ruokahasteen aiheena on puuro, ovat variointimahdollisuudet lähes rajattomat. Tuokion teemaa tuumailtuani askelmerkit loksahtivat vaivatta paikoilleen: haastehuttuni olisi makeaa ja siihen tulisi jossain muodossa kookosta.

Ideanpoikasesta kehkeytyi hurmaava kookosmannapuuro. Sen tekeminen oli helppoa kuin hengittäminen ja maku mitä mainioin.

Uuden ystäväni Coco Kanelin kanssa voisi tarjoilla myös tuoreita etelän hetelmiä, mutta nyt pärjättiin ilmankin. Ja käytössä olivat isoisoäidin perintöjälkkärimaljat :-)


Tarvitset:
4 dl kookosmaitoa
½ dl mannasuurimoita
2 rkl sokeria
kanelia

Tee näin:
Kiehauta kookosmaito kattilassa. Ripottele joukkoon mannasuurimot ja sokeri.

Anna porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Hämmentele välillä, ettei puuro kärtsää pohjaan.

Sähkövatkaa jäähtynyt puuro kuohkeanilmavaksi unelmaksi. Ripottele päälle Reilun kaupan kanelia ja nauti.

Taloudenhoitajan patenttiratkaisu

Kummityttöni sai minut muutama viikko sitten sanattomaksi kysymällä ihan ilman ennakkovaroitusta, että olenko koskaan tehnyt perunalastuista lettuja. No en ollut tehnyt, mutta aihe kiinnosti ensikuulemalta!

Lempipimuni oli bongannut perunalastulettujen ohjeen hevosaiheisen Jessy-sarjakuvalehden numerosta 11/2008 ja ajatellut, että kyllähän syntymähöperön kummitustädin on oltava tietoinen tällaisestä ruokakeksinnöstä. Liikuttavaa näin tätivinkkelistä :-)


Kupletin juoni on lyhykäisesti se, että virkeät kaksoset ovat raastaneet auki koko lastuvaraston ja perheen huushollerska keksii hyötykäyttää pussinpohjia lettujen raaka-aineeksi. Tarina ei kerro, syötiinkö letut lettuina vai jonkin muun syömän lisukkeina.

Yllättävintä kokeilussa oli se, että perunalastut luovuttivat liotusveteen kaiken suolansa (ja rasvansa). Nestevapaaseen massaan pitikin rouhaista useampi kierros suolaa. Lisäksi sotkin mukaan vain mustapippuria eli lettujen maku jäi aika lempeäksi.

Kakkaroiden kera nautiskelin rucolasta, oliiviöljystä ja suolasta surrattua soossia. Letut olivat hyviä ja niiden rakenne sijoittui paistetun pottumuusin ja röstiperunoiden välimaastoon.

Kiitokset vinkistä ja paljon pusuhaleja Roosalle!


Tarvitset:
100 g perunalastuja
vettä
2 salottisipulia
munan
suolaa
mustapippuria
öljyä paistamiseen

Tee näin:
Laita perunalastut likoamaan puoleksi tunniksi kulholliseen haaleaa vettä. Kaada laiskistuneet lastut pyyheliinaan ja puristele ylimääräiset vedet pois.

Pilko salottisipulit niin pieniksi palasiksi kuin pystyt ja sekoita silppu perunamassaan. Sekoita joukkoon myös yksi muna. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Taputtele massassa pyöreitä lettusia ja paista ne pannulla öljyssä rapeiksi.

Sus scrofa domestica

Kuluva vuosi on jo sen verran pitkällä, että ruoanlaitossa on korkea aika palata normaaliin päiväjärjestykseen. Hiljaisuus Kulinaarimurulassa päättyy upouuden New Chinese Cuisine-kirjan ohjeella koeponnistettuun possuun ja purjoon beijingiläisittäin.

Alkuperäisreseptissä sapuskaan ohjeistettiin lusikoimaan Sweet Bean-soossia, jota en kuitenkaan toivioretkelläni Hakaniemen etnokaupoista löytänyt. Sen sijasta käytin Hoisin-kastiketta, joka on niin ikään pavuista tehtyä ja kohtalaisen makeaa.

Shao Shing-viinin voit huoletta korvata sherryllä. Ruoan koristeeksi ripoteltavat seesaminsiemenet olivat New Chinese Cuisine-kirjan kuvassa vaaleita, mutta minä käytin tällä kertaa tummempia, koska niitä sattui kaapissa olemaan.

Vaaleat siemenet olisivat kyllä olleet nätimmän näköisiä, mutta makuun niillä ei ollut suurta vaikutusta. Beijingin possusta tuli nimittäin tuunailuista huolimatta aivan mielettömän hyvää! Kyllä tähän evääseen kelpasi korkata uudet tuliaispuikotkin :-)


Tarvitset:
puolikkaan isosta purjosta
4 dl auringonkukkaöljyä
200 g possun jauhelihaa
munanvalkuaisen
1 tl perunajauhoja
suolaa
3 tl Hoisin-kastiketta
2 tl (vaaleaa) soijaa
1 tl sokeria
1 tl seesamiöljyä
1 tl Shao Shing-viiniä
seesaminsiemeniä

Tee näin:
Halkaise purjo pitkittäin ja paloittele toinen puolisko neljään osaan. Leikkaa purjo mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.

Kuumenna öljy kattilassa ja uppopaista purjosuikaleet muutamassa erässä rapeiksi. Nostele ruskettuneet purjot kattilasta reikäkauhalla ja imeytä ylimääräiset öljyt keittiöpyyhkeeseen, talouspaperiin tai vastaavaan.

Vatkaa munanvalkuainen, perunajauho ja suola tasaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon possunliha. Sekoita Hoisin-kastike, soija, sokeri, seesamiöljy ja viini keskenään.

Kuumenna pannu ja lorauta sille tilkka öljyä. Lusikoi pannulle pienehköjä possunlihapalleroita ja anna niiden kypsyä. Kaada joukkoon mausteseos ja sekoita kunnolla.

Asettele öljyistään luopuneet purjot lautasen reunoille ja kumoa possunlihat sipulireunuksen keskiöön. Koristele seesaminsiemenillä ja syö hyvällä ruokahalulla.

Muistathan, että uusi vuosi on tuonut mukanaan uusia haasteita. Laita siis puuropata porisemaan ja osallistu Uneliaan Annan järkkäilemäänpärkkäilemään tammikuun ruokahaasteeseen!

Torilla Honkajoella

Vielä yhden postauksen verran kuvallisia muisteloita Hong Kongin Reclamation Streetin vihannestorilta. Torin liepeillä on myös mukavia reikä seinässä-tyyppisiä syömäpaikkoja, joissa kannattaa maistella paikallisia pöperöitä.


Suhteellisen kattava vihnesvalikoima. Taustalla sen seitsemää sorttia vihreitä asioita sekä jänniä pitkulaisia munakoisoja, etualalla kotoisia pottuja.


Kai lan-pyramideja. Rakkaalla raaka-aineella on monta nimeä, yleisnimi ruokalistojen englanninkielisissä versioissa lienee Chinese greens. Ihania valkosipulin ja inkiväärin kanssa paistettuina!


Sokeriherneitä ja minivihanneksia. Hinnat eivät päätä huimaa.


Kuvasta voi bongata ainakin vesikastanjoita (kuorimattomina ja kuorittuina), jamssia, sokeriruokoa ja galangalia.


Mandariineja ja litsejä, jotka ovat tuoreina aivan ylihyviä.


Pitaya-pino. Räväkän värisen palleron suomenkielinen nimi taitaa olla lohikäärmehedelmä.


Edustalla kuivattuja kampasimpukoita. Taka-alalla jotain kiinnostavan näköisiä mustia juttuja, mitähän lienevät?


Kuivattua suolakalaa valmiiksi paketoituina...


...ja ilman kääreitä.


Lisää kuivatavaraa. Roikkuvien makkaroiden takana pötköttelee kokonaisia mustekaloja.


Lihakauppias ja neljä pientä possua. Tai ainakin niiden naamat.

Made in Hong Kong

Yksi taannoisen lomareissuni keskeisistä tavoitteista oli syödä paljon kiinalaista ruokaa. Ruokalistoja lukiessa piti palauttaa mieleen se fakta, että saman raaka-aineen voi todellakin paistaa usealla erilaisella tavalla.

Lisäksi missiosta teki hiukan haasteellisen se, että minun ja ystäväni makumieltymykset eivät ole aivan sataprosenttisesti yhteensopivat. Kafru fanittaa kokonaisina kypsennettyjä kaloja, minä en niistä juuri piittaa. Itse rakastan sikaa muodossa missä tahansa, toverille kelpaavat vain tietyllä tavalla valmistetut possunpalat. Onneksi me molemmat pidämme äyriäisistä. Ja pinaatista. Ja pavuista.

Hakka Yé Yé (Parekh House, 2. kerros, 63 Wyndham Street, Central) on nimensä mukaisesti erikoistunut Hakka-heimolle tyypillisiin ruokiin. Paikka mainitaan myös Michelinin oppaassa, jossa sille on suotu yhdet ristissä olevat lusikat ("Quite Comfortable")


Tofukuutiot olivat päältä rapeita ja sisältä samettisen pehmeitä. Mausteina oli käytetty vain suolaa ja pippuria, joten kokonaisuus jäi hiukan pliisuksi.


Tässä parsakaalia ja katkarapuja XO-soossissa sekä Emperor's Chicken inkiväärillä ja kevätsipulilla. Ravut olivat napakoita ja äyriäissoossi toimi ruoassa mainiosti. Kana oli suussasulavan mureaa ja nahka maukasta.


Paistetuista vermiselleistä teki mielenkiintoisen mausteena käytetty Hakka-riisiviini. Mukana myös punaista riisiä, possunlihaa ja kevätsipulia.

Bistro Manchu (33 Elgin Street, Central) puolestaan tarjoilee koilliskiinalaisen keittiön herkkuja. Tämän tyyppiset ruoat ovat vahvoine makuineen meikäläisen suuhun mainiosti sopivia.


Erityisesti tykkään jiaozi-nyyteistä, jotka nimesimme Kiinan aikoina tekareiksi (usko pois, ne näyttävät ihan oikeasti tekohampailta). Kuvassa kaalilla ja possunlihalla täytettyjä paistettuja tekareita, dippikupissa soijaa ja etikkaa.

Nyssäkät ovat käsittämättömän hyviä, mutta doggie bagiin niitä ei kannata ottaa. Dunkkaavat nimittäin mielenkiintoisilta seuraavana päivänä jääkaapissa...


Muita manchumurkinoita olivat valkosipulinen pinaatti, possunjauheliha Hoisin-kastikkeen tyyppisessä soossissa, kevätsipulipannukakut sekä uppopaistetut, kevätsipulilla täytetyt jättikatkaravut. Äärimmäisen herkullisia, mutta erittäin täyttäviä eväitä!

Ren Bai (59 Caine Road, Mid-level, Central) on piilossa 800-metristen rullaportaiden alla oleva viehättävä pikku ravintola, jonka menu on sekoitus Sichuanin and Beijingin alueen keittiöitä.


Viehkoja olivat myös pöperöt. Taustalla vasemmalla muheva annos naudanlihaa ja kurpitsaa mustapapukastikkeessa sekä vihreitä papuja oliivien ja possunlihamurusten kanssa. Etualalla kulhollinen loistavaa paistettua mustekalaa sekä mielenkiintoista kuivattua vihersilppua, jonka koostumus muistutti palasteltua noriarkkia mutta maku oli jotain ihan muuta. Nannaa!

Myös Heaven on Earth (6 Knutsford Terrace, Tsim Sha Tsui, Kowloon) vannoo beijingiläisen keittotaidon nimeen. Sapuskat olivat maukkaita, mutta palveluun jäi pikkuisen toivomisen varaa. Yksi tilaamamme ruokalaji unohdettiin tehdä kokonaan. Ketutti, koska purjolammas olisi varmasti ollut kokeilemisen arvoista.


Pöytään saakka päätyneistä kipoista löytyi vesipinaattia, mustekalaa ja vermisellejä taiwanilaiseen tapaan sekä ankanjauhelihaa, vihannespikkelsiä ja seesamitaskuja. Ihan OK, mutta sitä päkäpäätä jäimme kyllä vähän kaipaamaan.

Joulunpyhinä piipahdimme pikavisiitillä manner-Kiinan puolella Guangzhoussa. Siellä vakaana tarkoituksenamme oli mennä syömään vaihtarivuoden aikaiseen vakiolounastamoomme. Ananaspaikka ei enää kuitenkaan ollut siellä, minne sen jätimme 14 vuotta sitten.

Harmitti eläimellisesti. Onneksi lohdutukseksi kuitenkin löytyi Long Island Ice Tea-kannullisia tarjoileva soittoruokala, joka oli auki klo 26 saakka :-)

Guangzhoussa ruokahuolto hoitui junaeväillä, hotelliaamiaisella ja päivällisellä Lan Kwai Fong Salon-nimisessa valtavassa ulkoilmaravintolassa Shamian-saarella.


Takavasemmalla kerrassaan jumalaisen makuista munakoisoa mustapapusoossissa (jämät otettiin mukaan ja mahdutettiin hotellihuoneessa minibaariin), kai lania valkosipulilla sekä uppopaistettuja katkarapuja ja taroa. Edustalla kookkaahko annos paistettuja nuudeleita ja vihanneksia. Yksinkertaista ja hyvää.


Megalomaanista annoskokoa edusti myös inkiväärinen ankka-abalonepata, jonka makua on mahdotonta kuvailla. Termipari taivahan manna antanee osviittaa kulinaarisen elämyksen tasosta.

Takaisin Honkkariin. Korkean paikan dim sumia natustelin näköalaravintolassa nimeltä Tien Yi (The Peak Tower, Level 2). Näistäkään syömistä ystäväni ei paljoa perusta, joten tein keikan Victoria Peakille keskenäni.


Maistelin höyrytettyjä possunlihapalleroita ja läpikuultavia katkarapumöykkyjä sekä lehteviä taropasteijoita, joiden täytteenä oli niin ikään katkoja ynnä vihneksiä. En pystynyt millään syömään koko settiä, mutta vika ei todellakaan ollut mauissa. Dim sumit ovat ikilemppareita!

Retken lähetessä loppuaan teimme syrjähypyn kiinalaisista ravintoloista vietnamilaiseen keittiöön. Kohteenamme oli mukava Saigon at Stanley (Murray House, Stanley).


Lauantailounaan aluksi mutustelimme aivan törkeän hyviä riisipaperirullia, joihin oli kääritty friteerattuja jättikatkarapuja ja avocadoa. Killerikamaa!


Kulinaaripirskeet jatkuivat Beijingin ankan tyylin kypsennetyllä kanalla, jonka nahka oli ritisevän rapeaa ja ihanaa. Lisäksi söimme paistettuja vermisellejä ja vihanneksia.

Sokeriksi pohjalle säästimme yhden tähden ("A Very Good Restaurant in its Gategory") kiinalaisen ravintolan. Hutong (1 Peking Road, 28. kerros, Tsim Sha Tsui, Kowloon) lienee saanut tähtensä osin paikan mielettömästä sisustuksesta sekä ikkunoiden takaa levittyvistä henkeäsalpaavista maisemista.


Alkunapoiksi ottamamme "Jade"-vihannekset inkivääripuréen kanssa olivat positiivisella tavalla tajuttomia. Epäselväksi kuitenkin jäi, mistä ihmeestä rapsakat palaset oli tehty...?


Varsinaisiksi sapuskoiksi onnistuimme tilaamaan kolme enemmän kuin vähemmän kipakkaa ruokalajia. Vihreissä pavuissa oli possunjauhelihaa ja minun makuuni aivan liian paljon chiliä. Sian kylkipalat hapanimelässä soossissa olivat myös melko ärtsyjä, mutta siitä huolimatta pääruokatriomme lempein jäsen. Grillatut scampit oli peitetty äkeällä chilillä sekä kevät- ja punasipulisilpulla. Uuuh!

Jälkiviisaasti ajatellen olisi kannattanut valita joukkoon jotain lempeämpääkin syötävää. Ensi kerralla olemme fiksumpia.

Kaikkea kiukkua emme edes jaksaneet niellä, joten jämät otettiin mukaan. Huvittuneina huomioimme, että myös Hutongin kotiinkuljetusastiat olivat yhden tähden tasoa.


Hutong oli kiertueen ainoa kiinalainen ravintola, jossa sorruimme jälkkäreihin. Itse otin makeaksi lopuksi huumaavaa kastanjajäätelöä, jonka lisukkeina oli rusinoita ja kuivatun säilöluumun palasia. Jätski helpottikin oloa tulisen ruoan jälkeen.

Ennen tähdellistä illallista kävimme parilla lasillisella samassa rakennuksessa kerrosta ylempänä sijaitsevassa Aquassa. Paikka on arvioitu ravintolaraamatussa kahden lusikkasymbolin ("Comfortable") arvoiseksi.

Piipahtelimme drinksuilla muissakin kippoloissa, joissa olisi ollut myös ruokaa tarjolla. Drinkkipaikat valittiin lähinnä näköalojen perusteella, paitsi baariparatiisialue Lan Kwai Fongilla oleva F.I.N.D.S (LKF Tower, 2. kerros, 33 Wyndham Street, Central).

Sinne mentiin, koska ravintolan nimi muodostuu Pohjoismaiden englanninkielisten nimien alkukirjaimista: Finland, Iceland, Norway, Denmark ja Sweden. Paikan skandinaavinen menu ei ole luotettavien lähteiden mukaan ns. kaksinen, mutta kyllä sieltä ihan kelvollista puolalaista vodkaa sai :-)

Muita vakiojuomapisteitämme olivat Misukan paikallisoppaassa kahdella lusikalla siunattu House of Jasmine (5 Canton Rd, 4. kerros, Ocean Terminal, Tsim Sha Tsui, Kowloon) sekä tyylikäs Sevva (Princes Building, 25. kerros, Central).

Tällaisia makumuistoja tällä kertaa. Postausta kirjoittaessa tuli muuten useaan otteeseen nälkäinen olo...

Lusikoita ja iltapäiväteetä

Reissun rasitukset alkavat olla pois nukutut. Sisäisen kelloni epänormaalin käyntitahdin vuoksi en ole edes muistanut toivotella täällä hyvää uutta vuotta, joten mallikasta alkanutta vuotta nyt sitten vaan :-)

Tajusin myös, että joulunpyhien jälkeen ruokapolkkaamiseni aloittamisesta tuli kuluneeksi kaksi vuotta. Koska juhlakalun äitee oli kulinaarispainotteisilla matkoillaan, vietettiin blogin vuosipäivää erittäin asianmukaisessa hengessä.


Saavuttuani Hong Kongiin varasimme ystäväni kanssa lähes ensitöiksemme paikat sunnuntaibrunssille ranskalaiskokki Alain Ducassen perustamaan Spoon-ravintolaan. Samalla istumalla teimme myös listan muista ravintoloista, joissa olisi ehdittävä käymään eli soittelimme pöytävarauksia ihan urakalla.

Varauksien tekemisessä ongelmallisinta oli saada oma nimensä oikeassa muodossa edeskäypien kirjoihin. Perusteellisesta ta-vaa-mi-ses-ta huolimatta Spoonissa etunimeni alkukirjain oli muuttunut jiistä kooksi ja sukunimestäni oli noteerattu vain neljä ensimmäistä kirjainta...


Spoon sijaitsee aivan Kowloonin niemen kärjessä ja sen ikkunoista on näkymä Hong Kongin saarelle. Kelpo puitteet siis. Ravintolan kattoon on ripustettu satoja lusikoita, ilmeisesti tyypillinen piirre kaikille ketjun paikoille.

Ja ruoka, se oli taivaallista! Alkupalabuffasta löytyi herkkuja ankanmaksaterriinistä, purjo-perunasosesoppashoteista ja savulohesta Caesar-salaattiin, jokirapumousseen ja ohuen ohuisiin siipaleisiin pata negraa sekä paljon muuta.


Pääruoaksi tilasin keskikokoisen banaanin muotoisen ja kokoisen haukiknöllin, joka suorastaan suli suuhun. Tehtyäni selvää hauesta sosialisoin juustopöydästä kattavan koosteen kaikkein haisevimmista ja kypsimmistä kavereista. Juustot olivat ylimaallisen ihania!

Jälkkärivalikoima oli katettu keittiön puolelle, mutta tässä vaiheessa en enää kyennyt maistelemaan koko repertuaaria. Närpin vain pieniä nokareita vastustamattomimmista suklaaluomuksista, mutta silmilläni söin kaikkia tarjolla olleita ihanuuksia marjatartaleteista ja macarooneista tikkareihin ja marenkeihin. Aamen.

Spoonissa mässäily ei ollut jumalattoman kallista, vajaat 60 euroa per nuppi. Hintaan muuten sisältyi free flow viinejä ja hedelmämehuja läpi koko aterian. Ei huono.

Jouluna heittäydyimme häpeämättömän siirtomaahenkisiksi ja jonotimme jonkun tovin hotelli Peninsulassa päästäksemme sen Lobbyyn legendaariselle afternoon tealle. Miljöössä ei ollut siis valittamista tälläkään kertaa.


Kattaus oli kuin britti-imperiumin parhaina päivinä. Tee tuotiin tarjolle hopeakannuissa, myös ruokailuvälineet olivat hopeaa. Kupit ja lautaset olivat astetta parempaa porsliinia ja kyyppareilla oli valkoiset hansikkaat. Pikkusormi nousi siis pakottamatta sojoon, kun vein teekuppia huulilleni. So very Brideshead Revisited!

Syömätkin olivat kertakaikkisen hurmaavia. Parin haukkapalan kokoisia sandwicheja, kanelisia shortbread-keksejä, mince pie-piiraita, pikkuruisia leivoksia (mm. yltiösöpö vadelmainen minijouluhalko) ja tietenkin skonsseja, korinteilla ja ilman. Plus mansikkahilloa ja clotted creamia. Lanttulaatikkoa ehtii syömään taas ensi vuonna!


Jouluista tunnelmaa helteisen nihkeään päivään toivat Peninsulan koristelut, naapuripöydän poropukuun puettu kiinalaisvauva sekä hongkongilaisista tontuista koottu kuoro, joka lauloi joululauluklassikoita Oxfordin aksentilla. On kai sitä pöhkömpiäkin tapoja viettää aattoiltapäivää?

Ai harrastinko retkelläni lainkaan kiinalaista ruokaa? Totta maar! Niistä lisää seuraavassa postauksessa ;-)