30. marraskuuta 2010

Kulinaariset kokoontumisajot

Viime viikon perjantaina minulla oli ilo ja kunnia osallistua SRE:n (Suomalaisen ruokakulttuurinen edistämisohjelma) järjestämään illanviettoon. Lisäkseni mukana oli muitakin ohjelman tänä vuonna palkitsemia kuukauden ruokabloggaajia.
Kokoonnuimme ravintola Sundmansin viinikellarissa (Eteläranta 16). Siellä siemailimme kuplajuomaa ja natustelimme sieviä sormiruokia.
Sundmansiin saapui myös presidentin keittiömestari, ihana Sirkka-Liisa Ruottinen. Hänen mielenkiintoisia tarinoitaan olisi voinut kuunnella vaikka koko illan.

Siirryimme kuitenkin seuraavalle rastille ravintola Chef & Sommelieriin (Huvilakatu 28). Vaikka paikka on ollut auki vasta muutaman viikon, on sana vierailun väärtistä paikasta kiirinyt kaupungilla.

Positiiviset huhut luomuun ja reilun kaupan tuotteisiin satsaavasta ravintolasta osoittautuivat paikkansa pitäviksi. Kaverit hyppäsivätkin ensi töikseen Portaat luomuun-ohjelman ylimmälle rappuselle.
Ruokamaraton aloitettiin friteeratuilla ja sormisuolatuilla juuresten kuorilla, jotka yleensä heitetään kompostiin tai hyvällä tsägällä liemen pohjiksi kiehumaan. Tällaisesta meiningistä minä tykkään!

Varsinaisten ruokalajien ohessa pöytään kannettiin muiden muassa valkosipulisia munakoisosuupaloja, hirmuisen hyvää rosmariinilla maustettua ruisleipää, pieniä ohrasämpylöitä ja tietenkin oikeeta voita.
Tässä kuvassa on Chef & Sommelierin keittiömestari Sasu Laukkonen ja järjetön kimpale kirnuvoita. Menin massiivisesta maitotaloustuotteesta sen verran sekaisin, että kädet vispasivat ja kuvasta tuli jännä. Chez Jasun postauksesta voi käydä katsomassa, miltä Sasu näyttää ilman vauhtiviivoja.

Keittiön ja salin välinen matka on muutaman askeleen pituinen, joten saimme välillä nuuhkuteltavaksemme milloin mitäkin kattilassa kihisevää evästä. Artisokkakeiton kanssa tarjoiltujen gnocchien maustamiseen käytettävä mystinen vihreä sitruuna annettiin pöytään saakka rapsuteltavaksi.

Illan ikimuistoisin makukokemus syntyi minilihiksistä, joiden täytteenä oli karitsan munuaisia. Eläköön uppopaistaminen!

Savukalaa ja selleriä-annoksen savukalat olivat loistavia, varsinkin tuo keskellä oleva lahnakääretorttu. Pidin myös appelsiinimajoneesin ja sellerin sekoituksesta, vaikka vieruskaveri sitä hiukan kritisoikin. Itse asiassa se sopi suuhuni sen verran hyvin, että aion hyödyntää ideaa joulupöydän antimia väsätessäni.

Lihalautaselta löytyi karitsaa ja kaalia. Karitsan palasia oli kypsennetty pitkään ja hartaasti, minkä ansiosta maut olivat tiivistyneet äärimmäisen herkullisiksi. Tässä annoksessa ihastuin erityisesti lähestulkoon läpikuultavaksi haudutettuun rintapalaan, jonka kanssa toimi mainiosti parsakaalin nupuista tehty risotto.

Juustojen (kuttucheddar, intensiivisen makuinen Sinitähti ja Kyyttö-Armas) kera tarjoiltiin tomaatti-vaniljahilloketta ja näkkäriä.

Jälkkäriksi saimme suklaata ja chaita kahdella tavalla. Hyvää, mutta pikkuisen pienempi satsi olisi riittänyt. Toisaalta, voiko suklaata koskaan olla liikaa?

Kaiken kaikkiaan Chef & Sommelier oli miellyttävä kokemus: ravintola, jonne takuuvarmasti palaan uudelleen. Mukavaa oli myös tutustua uusiin lajitovereihin, kiitos rennosta illasta ja jatkakaa hyvinsyömistä!

3 kommenttia:

Hannele/Omenaminttu kirjoitti...

Kivasti kerroit ruoista! Oli oikein mukava ilta :)
Minä jouduin jättämään suuren osan jälkiruoasta, vaikka hyvää olikin. Tuli vain kertakaikkinen stoppi.

hanna kirjoitti...

Siinä se sitruunakin on :-)

Jaana kirjoitti...

Omenaminttu, kiitos itsellesi, oli mukava tavata. Minä pätistin makean jälkkärin tuulensuojaan puoliväkisin. Pienempikin annos olisi tosiaan riittänyt, vaikka suklaasta tykkäänkin.

hanna, siinähän se :-) Ja kaiffarit hääräävät taustalla kyökin puolella.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...