29. tammikuuta 2011

HEL YES!

Viimevuotisen London Design Festivalin yhteydessä esiteltiin menestyksekkäästi suomalaista kulttuuria HEL YES!-konseptin puitteissa. Itälontoolaiseen entiseen tehdastilaan rakennetun tilapäisravintolan ruokahuoltovastaavana toimi Kuurnasta ja Ateljé Finnestä tuttu Antto Melasniemi.

Konsepti päästiin kokemaan myös koto-Suomessa, kun yksi Kalasataman teollisuushalleista muuttui ravintolaksi 22.1.-5.2.2011 väliseksi ajaksi. Onneksi älysin varata pöydän heti kun se oli mahdollista, sillä paikka myytiin hetkessä loppuun.

Laadukas ravintolatoiminta Kalasatamassa tuskin jäänee pelkkään pariviikkoiseen HEL YES!-piipahdukseen. Samoilla huudeilla sijaitsevan Tukkutorin yhteyteen ollaan nimittäin virittelemässä hyvän ruoan palvelukeskusta, kertoi Helsingin Uutiset.
Eräänä tammikuisena perjantaina viiden hengen seurueemme sitten taivalsi jalkapatikalla hyvin kätkettyyn salakapakkaan ohiajavia takseja kateina mulkoillen. Havaitsimme, että paikan päälle olisi päässyt kätevästi myös hiihtäen.

Ovat avautuivat tasan seitsemältä ja samanaikaisesta ämyreistä alkoi raikua Patakakkosen tunnari! Tykkäsin!
Yllärimenu oli kaikille asiakkaille samanlainen. Alkuun saimme kuhacevichen. Kalanpalojen joukkoon oli ovelasti kätketty saaristolaisleivästä tehtyjä krutonkeja, jotka oli marinoitu megamaukkaiksi.
Pääruokana oli kokonainen lampaanviulu. Sitä oli kypsytetty yrttien ja kapristen kanssa niin hartaasti, että liha irtosi luista pelkän ajatuksen voimalla. Lisukkeina toimivat nikottelematta kermaiset anjovisperunat ja hunajaiset uunijuurekset. Oi nam!
Lampaanjalan painikkeeksi lirppimämme kreikkalainen Ramnista Kir-Yianni tuoksui mustaherukoille ja maussakin oli vahvaa marjaisuutta. Mukava kaveri päkäpäälle.
Illan yllätyksellisin elementti oli lakritsivodkapirtelö nimeltään Lassi Viren. Tätä aikuisten herkkua aion ehdottomasti kokeilla kotioloissakin.
Jälkkäriksi tarjoiltiin mustikkapiiraan ja -muffinsin mehevä välimuoto vaniljakastikkeen kera.

Ruoat, osuus alkushampanjasta ja lammasviinistä sekä yksi vireeni maksoivat noin 70 euroa.

Jatkossa voisin yrittää raportoida ravintoloista hetimiten niissä vierailtuani. Näiden maratonrapsojen työstäminen pistää nimittäin varhaiskeski-ikäisen naisihmisen muistin koetukselle.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...