11. syyskuuta 2012

Tää on niin syvältä...

Koska pop-up-ravintolat ovat NIIN viime tiistaita, päättivät murulaiset avata pop-down-ravintolan parin viikon ajaksi Tytyrin kaivokseen. Kattaukset myytiin loppuun hetkessä, mutta onnistuimme Soppa-Hannan kanssa vikkelinä tyttöinä saamaan paikat Muru Pops Down in Tytyrin ensi-iltaan.

Tapahtumapaikalle oli bussikuljetus Helsingistä ja matka kesti tunnin verran. Ennen ruokailua tutustuimme kaivosmuseoon, joka sijaitsee 80 metrin syvyydessä.
Arvaatko kumpaa maan uumeniin laskeutuminen jänskätti enemmän?
Olimme niin syvällä, ettei siellä ollut edes intterveppiä!
Mutta 80 metriä oli alkusoittoa, siitä jatkoimme vieläkin kauemmas päivänvalosta ja piipahdimme viinaryypyllä 350 metrissä. Moisen reissun maanpinnan alapuolelle on tehnyt kuulemma vain 0,1 prosenttia maailman väestöstä.

Samassa syvyydessä museon kanssa sijaitseva pop-down-keittiö on rakennettu vanhaan sepän pajaan, jossa aikoinaan taottiin ja teroitettiin poran teriä, jotka tuppasivat tylsymään jo kymmenen sentin porausurakan jälkeen.
Kalliokyökissä jöötä piti Timo "Sir Lintsi" Linnamäki.
Pöytiin päästyämme ruokahalujamme heräteltiin jännällä laventelimartinilla.
Alkupalat jaettiin pöytäkunnittain. Tarjolla oli jokirapu-perunasalaattia, jääkellarin lohta, maa-artisokkatahnaa...
...Bresaola-härkää ja Mortadella-makkaraa...
...savumuikkuja sitruunaöljyssä, sienipikkelsiä ja marinoitua maissi-papusalaattia.
Omiksi suosikeikseni nousivat muikut sekä kainosti kuminainen lohi sinappi-akvaviittikastikkeella.
Väliruoaksi saimme fenkolirisottoa ja Pernod'lla liekitettyjä etanoita. Annos oli aivan loistavan makuinen, mutta riisit olivat jääneet karvan verran raaoiksi.
Pääruoaksi vadeilta tarjoiltu vasikan sisäfilee sen sijaan oli mennyt aavistuksen liian kypsäksi, mutta yrttisessä liemessä haudutettu hanger steak oli unelmamureaa. Lisukkeet (papu-sienihässäkkä ja paahdetut palsternakat) olivat makoisia ja béarnaise-kastiketta olisi voinut vedellä ihan pelkiltään.
Drinkkilistalla seuraavana oli rosmariininen ja mansikkainen vodkapaukku, johon oli lirautettu myös hunajaa ja limeä. Ei huono.
Jälkkärinä oli ihanaa lohjalaisista ompuista tehtyä crumblea tyrni-calvadoskeiton kanssa. Hyvää!
Poistuessamme ihastuin kaivospäissäni kiehtovaan oranssiin äijäkoneeseen, joka olisi ollut myynnissä nimelliseen euron kilohintaan.

Illallinen kaivoksessa maksoi 128 euroa ja siihen sisältyivät ruokien ja juomien lisäksi museovierailu sekä bussikuljetukset Helsingistä Lohjalla ja takaisin. Mielestäni lysti oli joka euron arvoista - kauniit kiitokset Murun poppoolle mahtisapuskoista sekä hulppeista puitteista!

5 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Voi mä oon kade, mä vielä mietin ketä pyydän mukaan kun kattaukset oli jo täynnä! Pitikö siellä illastaa nuo kypärät päässä? :) Muru on kyllä niin muru.

Nanna kirjoitti...

oon käynyt kyseisessä kaivoksessam ja musta se oli jänskää aivan sinälläänkin...mutta tämä ruokaelämys olisi kyllä vasta ollut jotakin. kiitos tunnelmista!

Jaana kirjoitti...

Anna, kypärät sai kyllä jättää syömisen ajaksi narikkaan :-)

Nanna, ole hyvä vaan! Kaivoksessa oli TOSI jänskää ja ne hissit olivat ihan sairaan nopeita!

Anonyymi kirjoitti...

Heips, kiitos kivasta etiäisestä, oma vierailu edessä ylihuomenna lauantaina. Mitäs tuolla pitää olla päällä ettei palelluta?

Jaana kirjoitti...

Ano, heips itsellesi, sinulla on tiedossa tosi kiva iltapuhde lauantaina :-)

Kaivoskierrokselle saa takkeja talon puolesta. Ruokailutilassa ei omasta mielestäni ollut mitenkään erityisen kylmä, läheisyys lämmittää! Mutta jos sinussa on vilukissan piirteitä, niin suosittelen pienimuotoista kerrospukeutumista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...