22. lokakuuta 2012

Eläköön kaalikääryle!

Kaaliruoat ovat hurmaavia, koska ne niin sanotusti paranevat vanhetessaan. Nämä Mysi Lahtisen isoäidin reseptillä valmistetut kaalikääryleet ovat sananmukaisesti slow foodia, sillä niiden työstäminen aloitetaan jo syömistä edellisenä päivänä. Ohje löytyy Lahtisen vuonna 2002 julkaistusta keittokirjasta Intohimot hellallani.
Minulla on onni omistaa kyseinen opus tekijän signeeraamana. Kansilehdelle oli tarkoitus ikuistaa teksti "Eläköön kaalikääryleet!", mutta lavealla kädellä kirjoittavalta Mysiltä loppui tila ja herkkuruoka tuli ylistetyksi yksikössä. Mutta ei se haittaa ♥

Sen verran uskalsin kapinoida ihailemaani keittokirjailijarta vastaan, että korvasin riisit emmer-viljariisillä. Minusta niiden maku on jotenkin riisiä juurevampi. Toinen hyvä vaihtoehto on käyttää riisin sijasta ohrasuurimoita.

Puolitin tykötarpeiden alkuperäisen määrän, mutta silti oheisen ohjeen mukaisesta satsista syntyy parisenkymmentä jumalaista käärylettä. Näiden tekeminen pikkuisen kestää, mutta Mysiä lainatakseni ne "ovat sellainen nautinto, että vaivannäkö ei ole siihen verrattuna mitään. Päinvastoin suuri ilo."
Tarvitset:
keskikokoisen kaalin
vettä
härkäfondia
1½ dl emmer-viljariisiä
voita
400 g naudan jauhelihaa
munan
suolaa
valkopippuria
siirappia
3 dl kermaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 225-asteiseksi.

Tee kaalinpään kantaan ristikkäisviilto. Keitä kaalia suolattomassa vedessä isossa kattilassa, kunnes lehdet vähän laiskistuvat. Nosta kaali siivilään. Älä heitä keitinvettä pois!

Ota 3 dl kaalin keitinvettä pienempään kattilaan ja mausta se fondilla. Kypsennä emmer-viljariisi fondilla maustetussa keitinvedessä.

Sulata paistinpannulla nokare voita ja ruskista jauheliha siinä.

Lehdi kaali. Ohenna paksuimmat lehtiruodit. Silppua sisimmät lehdet.

Yhdistä kaalisilppu, emmer-viljariisi ja jauheliha keskenään. Lisää joukkoon muna ja mausta seos suolalla, pippurilla, lorauksella siirappia sekä tilkalla kermaa. Sekoita hyvin.

Kuumenna korkealaitainen pelti tai iso vuoka uunissa. Ota pelti pois uunista ja sulata siinä kimpale voita.

Jaa täyte kaalinlehdille ja käännä kantaosa täytteen päälle. Käännä lehtien reunat kantaosan päälle ja rullaa kääryleeksi. Asettele kääryleet pellille tiiviisiin riveihin saumapuolet alaspäin.

Laita pelti uuniin ja paista kääryleitä niin kauan, että ne ovat kärähtämäisillään. Ota pelti uunista ja ja valele kääryleitä ohuella siirappinorolla sekä kermalorauksella. Käännä kääryleet nurinniskoin ja pane pelti takaisin uuniin.

Paista kääryleitä kymmenisen minuuttia ja ota pelti uunista. Valele kääryleitä jälleen niukasti siirapilla ja reilummin kermalla. Käännä kääryleet ja työnnä pelti takaisin uuniin. Alenna samalla lämpö 175 asteeseen.

Kiehauta loput kaalin keitinvedestä ja mausta se fondilla.

Valele kääryleitä vartin välein pellillä olevalla nesteellä sekä keitinveteen tehdyllä lihaliemellä. Käännä lämpö uunista kokonaan pois parin tunnin paistamisen ja valelemisen jälkeen. Kääryleet saavat jäädä uuniin hautumaan ja jäähtymään omia aikojaan.

Peitä haaleat kääryleet foliolla ja nosta pelti jääkaappiin. Laita myös loput fondilla maustetusta keitinvedestä kylmään.

Ota kääryleet huoneenlämpöön seuraavana päivänä hyvissä ajoin ennen ruokailua. Valele kääryleitä lihaliemellä ja lämmitä ne noin 100-asteisessa uunissa.

Nauti kääryleet kuoriperunoiden, puolukoiden sekä valeluliemestä ja kermatilkasta kokoon keitetyn kastikkeen kanssa.

9 kommenttia:

Kotiharmi kirjoitti...

Mysi on aivan oikeassa puhuessaan nautinnosta ja kaalikääryleistä samassa lauseessa! Jos kaalikääryleet olisivat hitusenkin nopeampaa valmistettavaa, tekisin niitä tosi usein. Nyt kerta vuodessa on saavutus...

Jaana kirjoitti...

Sama juttu. Viimeksi olen tehnyt kaalikääryleitä varmaan kolmisen vuotta sitten. Mutta voi herranen aika että ne osaavat olla hyviä!

sauvajyvänen kirjoitti...

Nyt on pakko tunnustaa että olen NIIIN kateellinen tuosta kirja-aarteestasi! Minä kirjoitan pari kertaa vuodessa Tammelle että siitä (ja muista Mysin kirjoista) pitäisi saada uusintapainos, mutta eihän se mitään auta. Asuin silloin jenkeissä kun kirja ilmestyi, ja eihän sitä palattuani ollut enää missään saatavilla. Minulla on kirjastosta lainassa tuo ja mietin että mitä jos se "häviää"?

Kaalikääryleet on niin hyviä. Minäkin käytän Mysin reseptiä suunnilleen, paitsi käytän aina ohraa, aivan kuten kaalilaatikossakin. Kiva postaus muuten!

Jaana kirjoitti...

sauvajyvänen, tuo keittokirja on kyllä aarre. Sain omistuskirjoituksen, kun Mysi Lahtinen oli Akateemisessa kertomassa kirjan ohjeista. Nehän ovat pitkälti samoja, joita hän kirjoittele Hesarin Kuukausiliitteeseen silloin aikoinaan. Akateemisen tilaisuudessa eräs herrahenkilö kysyi, että mikähän siinä on, kun häneltä ei koskaan onnistu makkarakastike Lahtisen ohjeen mukaan tehtynä. Se kuulemma palaa aina. Ihana Mysi vastasi, että "sulla ei vaan kestä hermot!" :-D

Jaana kirjoitti...

Niin ja kiitos kiittämisestä :-)

Nora kirjoitti...

Kuulostavatpa ihanilta! Olen aina rakastanut kaalikääryleitä, mutta en ole tainnut tehdä niitä itse kertaakaan. Pitää kyllä ehdottomasti kokeilla, kiitos reseptistä! :)

Jaana kirjoitti...

Nora, näiden tekemiseen suttaankuu kyllä aikaa, mutta joka sekunti on sen lopulta saapuvan kaalikäärylekokemuksen arvoinen.

Kiitokset reseptistä kuuluvat Mysille, minä olen tässä vaan tämmöinen välivouhka :-)

Anonyymi kirjoitti...

Ihmettelen sitä jauhelihan paistoa ennen käärimistä, en ole koskaan ennen tehnyt niin, vaan laitan sen raakana täytteeseen. Eikö se vaikeuta käärimistä ja kuiva lihaa?

Jaana kirjoitti...

Anonyymi, paistetusta jauhelihasta ja kaalisilpusta, keitetyistä suurimoista, kermasta sekä munasta sekoitetun täytteen kääriminen kaalilehtiin on ainakin itseltäni onnistunut ihan hyvin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...