Aloitimme illan lasillisilla shampanjaa. Skoolasimme vuosipäiväni lisäksi myös juuri julkaistuille Suomen tähtitiedoille, joiden mukaan Postresin luokitus säilyi ennallaan.
Keittiöstä meitä tervehdittiin pussillisella juureslastuja ja kukkaruukullisella pitkulaisia ruisnaksuja dippeineen.
Settiin kuului myös ilmakuivattua kinkkua, jota on tullut natusteltua kotioloissakin.
Seuraavaksi pöytään tuotiin arsenaali kippoja, joista löytyi peruna-anjoviskroketti, kukkakaalivanukasta sekä pekonilla kruunattua maa-artisokkakeittoa. Ruukussa olevaan tötteröön oli pursotettu lohta ja savustettua tuorejuustoa.
Postres'n saaristolaisleipä oli aivan järjettömän hyvää. Sitä tuli syötyä ehkä pikkuisen liikaa (onneksi emme pyytäneet sitä enää kolmatta kertaa lisää). Kräkkerit ja vaalea leipäkin olivat oikein maukkaita, mutta nuo pienet, tahmeat saaristolaislimput olivat kerrassaan taivaallisia.
Pahaa sanottavaa ei ollut ensimmäisestä alkuruoastakaan, jossa oli pehmoista lohta, tillimarenkia (!) ja perunamysliä. Herkkua!
Kalan kanssa mätsätty Adegas Valmiñorin Valmiñor Albariño sopi minun makuuni mainiosti ja lohen kaveriksikin hienosti.
Lammas grönlantilaisten katkarapujen ja sipulin kera jakoi mielipiteitä. Itse tykkäsin ohuen ohuista riimilampaan siivuista, mutta seuralaiset kaipasivat omiin annoksiinsa suolaa. Lammas maistui lampaalle ja tilli toimi yllättävän hyvin sen kanssa.
Alsace Willm'n Riesling 2009 oli epäilyttävä valinta lammasviiniksi, mutta ne olivatkin hämmästyttävän toimiva makupari.
Ennen pääruokaa saimme imailtaviksemme pillimehut, jotka maistuivat puolukalle ja inkiväärille. Raikasta ja mukavan kirpeää.
Suolaisten ruokien kunkkuja olivat ehdottomasti possunpalat Perigord-tryffelin ja fenkolin kanssa. Niitä haarukoidessa mieleeni muistuivat erään Homer J. Simpsonin tilanteeseen (kuin tilanteeseen) passelit sanat "Pig is a wonderful, magical animal!"
Pääruoalle paritettu Malviran San Michele Barbera d'Alba suli suuhun kilpaa sian kanssa.
Esijälkkärinä oli "jäämuna", joka maistui vahvasti tyrnille. Ja kyllä, hiilihappojäällä saa viilennyksen sivutuotteena aikaiseksi ihan jännän usvaefektin, mutta onkse jo passé?
Loppuhuipennukseksi nautiskelimme Postres'n Tarte Tatinia, jota uskallan tituleerata lajissaan ehdottomasti Suomen parhaaksi. Taikina on sisältä lehtevää ja pinnaltaan sitkaaksi karamellisoitunutta, omenalohkot pehmeännapakoita, kinuskikastike huulet yhteenliimaavan imelää ja jätski kermaista ja supervaniljaista. Pa-ras-ta!
Listalla torttua tosin ei enää ole, mutta etukäteen tilaten sitä kyllä saa. Annokset ovat yhtä isoja kuin ennekin, enkä jaksanut taaskaan syödä ihanuutta loppuun saakka.
Piiraan kanssa tarjoiltu itävaltalaisen Nittnausin Zweigelt Pinot Noir Beerenauslese oli omaan makuuni ehkä snadisti liian makeaa. Olisi pitänyt sittenkin ottaa calvadosta.
Jälkimakeista en kyennyt syömään kuin suklaakuorrutetun vaahtonamun. Rajat ne olivat Neuvostostoliitollakin.
Maitosuklaalla osittain kuorrutettu omenasorbetti ei ollut paras mahdollinen päätös ruokaorgioillemme, sillä sorbetin rakenne oli hassun jauhoinen.
Neljän ruokalajin menu ja juomat (viinipaketti plus alkukuplajuoma) maksoivat noin 130 euroa. Ei mikään älytön hinta, varsinkin kun Postres'n annoskoot ovat aika isoja. Neljän "oikean" ruoan sekä varsin runsaan amuse-bouche- ja väliruokavalikoiman jälkeen olo oli todella täysi. Että löpölöpölöpö, se on ihan höpö, joka väittää ettei tähtipaikoissa saa vatsaansa täyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti