Uusia pottuja odotellessa

Törmäsin Food & Wine-sivustolla eri vinkeisiin haitariperunoihin. Reseptin mukaan niiden valmistus on superiisiä, mutta itselleni tuotti jonkin verran hankaluuksia leikata perunoihin tarpeeksi syviä viiltoja, jotka eivät kuitenkaan halkaise pottuja kokonaan. Myönnettäköön, että muutama mukula meni palasiksi.

Suomessa yleisesti tarjolla olevista perunoista originaliohjeessa mainittua fingerling potatoes-lajiketta vastannee Puikula. Itse noukin ruokaan lähihallin laarista pikkuisia perus-Pitoja.

Voit valita, käytätkö lempeämpää vai äksympää savupaprikajauhetta. Minä käytin tällä kertaa kiukkuisempaa, jolloin pippuria ei kyllä olisi enää tarvinnut. Miedomman jauheen kanssa pippurilisäys on varmasti ihan paikallaan.

Haitaripottujen kanssa söin uunissa kypsennettyjä possukyljyksiä. Kuorrutin kyljykset möhnällä, johon laitoin kelta-, kevät- ja valkosipulia, punaista paprikaa, srirachaa, ranskankermaa ja suolaa. Ei ollut pöllömpi kombinaatio.

Haitariperunoihin tarvitset:
400 g pienehköjä perunoita
½ dl oliiviöljyä
1 rkl savupaprikajauhetta
suolaa
(mustapippuria)
laakerinlehtiä

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 190-asteiseksi.

Kuori perunat. Leikkaa perunoihin syviä viiltoja parin millin välein. Älä kuitenkaan leikkaa pottuja palasiksi.

Sekoita kulhossa öljy ja paprikajauhe.

Pyörittele perunat kauttaaltaan paprikaöljyssä ja laita ne uuninkestävään astiaan.

Ripsuttele perunoiden päälle suolaa (ja mustapippuria).

Kypsennä perunoita uunissa 20 minuutin ajan.

Ota perunat uunista ja laita jokaisen potun päälle laakerinlehti.

Kypsennä perunoita uunissa vielä toiset 20 minuuttia.

Poista laakerinlehdet ja pirskottele perunoille paprikaöljyä.

Imeläposset

Korkkasin raparperikauden kiintoisalla raparperivanukkaalla, jonka ohjeen löysin Maistuis varmaan sullekin-blogista. Siitä tuli oikein hyvää, mutta vähemmällä sokerilla possetista olisi tullut vielä parempaa.

Vanukkaan valmistus oli tosi helppoa, joten tätä tulee taatusti kokeiltua uudelleenkin. Seuraavalla kerralla tosin supistan sokerin määrää reippaasti ja jätän huippumakeat lisukeraparperit kokonaan pois. Tai korvaan ne tuoreilla mansikoilla, jahka tämän kesän sato alkaa kypsyä.

Alkuperäisreseptin mukaan tehdystä satsista väitettiin tulevan kaksi annosta. Pariin kippoon jaettuna jälkkäreistä tuli melko tuhteja, mielestäni tästä olisi riittänyt ainakin kolmelle tai jopa neljälle. Kaikki tuli kyllä syötyä, kiitos makealle person illallisvieraan.

Tarvitset:
1½ dl raparperikuutioita
½ dl sokeria (vähempikin riittää)
1½ dl sitruunanmehua
2 dl kermaa
½ dl sokeria (vähempikin riittää)

Tee näin:
Laita raparperikuutiot, sokeri ja sitruunanmehu kattilaan. Keittele seosta hissukseen kunnes raparperit pehmenevät ja hajoavat.

Mittaa toiseen kattilaan kerma ja sokeri. Anna pöhistä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Kaada raparperimuhju kerman joukkoon ja sekoita hyvin.

Lusikoi vanukasmassa annoskulhoihin. Anna hyytyä viileässä muutaman tunnin ajan.

Hyvä seura, parempi mieli

Tarvittiin aikamoista kalenteriakrobatiaa, että saimme sovittua Hannan, Jytiksen ja Merkkarin kanssa brunssitreffit Brasserie Le Havreen (Kaivokatu 12).  Tapasimme viime sunnuntaina entisen Seurahuoneen upeassa miljöössä sekavin odotuksin, sillä paikasta kuulemamme palaute on ollut ristiriitaista, eikä oma ensivisiittinikään ollut ihan kaikin puolin onnistunut.

Le Havren verkkosivuilla brunssia kuvaillaan näin: "Brunssi tarjoaa aamiaisbufeen ja lounaan salaattipöydän sekä muutaman pikkulämpimän vaihtoehdon yhdistelmän."   Itse tulkitsin tuon siten, että osa eväistä haettaisiin buffasta ja näitä "pikkulämpimiä vaihtoehtoja" tilattaisiin erikseen listalta, mutta sitten selvisi, että hela hoito onkin noutopöytäkamaa.

Eikä edes kauhean laadukasta sellaista. Sekä kylmissä että lämpimissä sapuskoissa oli aika paljon tavanomaista purkkitavaraa ja puolivalmisteista työstettyjä syötäviä. Pekoni oli rutikuivaa ja pastasalaatti elähtäneen makuista. Chorizo-fenkolipiirassa oli yritystä, mutta ei siinä tosin fenkoli maistunut. Pikkubratwurstit olivat ihan jees, kuten myös savusimpukka-kananmunasalaatti.

Voisarvet yllättivät positiivisesti lehtevällä rasvaisuudellaan, mutta juustovalikoima oli nolo. Perusbrien ja -sinihomejuuston lisäksi tarjolla oli siivutettua kumijuustoa.

Jälkkäripöydästä valitsin valkosuklaabrownien, joka vaikutti jääneen hivenen raa'aksi sekä oikein kivan makuista tähtianispannacottaa ja vattuja.

Le Havren brunssi ei ole mielestäni hintansa (26,50 euroa) väärti. Brunssikuoharissa (lasillinen 4 euroa) lienevät ainakin katteet kohdallaan, muuta hyvää sanottavaa en siitä keksi. On harmillista, ettei Le Havressa panosteta ruokaan tämän suuremmalla intohimolla. Noin korskeissa puitteissa vähemmän olisi enemmän.

Onneksi seura sentään oli ensiluokkaista ja puheenaiheemmekin superlaadukkaita. Turisimme muiden muassa pojista, pitkämunasta ja Facebook-jatkoilla myös suolen toiminnasta. Mutta eipä siitä sen enempää.

Silläsipulilasta löytyy Merituulin brunssiraportti, myös Hannan sopassa on tarinointia aiheesta.

Unohtunut kääpäsoossi

Tällainenkin herkku on jäänyt tuonne luonnosten joukkoon ähöttämään, vaikka se ansaitsee tulla isoilla kirjaimilla kehutuksi. Ylistyksen kohde on karitsaburgereista ylijääneiden jauhelihapihvien kaveriksi valmistamani lampaankääpäkastike.

Mustatorvisienten ja tattien ohella lampaankäävät ovat lempparisieniäni. Kuivattuna niiden maku (kuten mustisten ja tattienkin) on mielestäni parempi ja intensiivisempi kuin tuoreessa tavarassa. Soossiin käyttämäni lampaankäävät sain kotiintuomisiksi pääsiäisruokavierailuni ehtoiselta emännältä, joka on aikamoinen sienihupsu.

Kuivattujen sienten liotusvettä ei muuten kannata kaataa viemäriin. Se on erittäin käyttökelpoista nestettä vaikkapa risottoon. 

Lampaankääpäkastikkeeseen tarvitset:
kourallisen kuivattuja lampaankääpiä
vettä
salottisipulin
voita
1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Liota kuivatut sienet vedessä letkeiksi. Puristele niistä ylimääräiset vedet pois.

Silppua sienet ja sipuli.

Freesaa sieni- ja sipulisilppua voissa pannulla muutaman minuutin ajan.

Kaada joukkoon kerma ja anna soossiin pöhistä kasaan miedolla lämmöllä.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Hodaripäivä

Viime lauantaina vietettiin jälleen Ravintolapäivää. Tapahtuma on levinnyt maailmalle kuin ne kuuluisat Jokisen eväät ja järjestyksessään yhdeksäntenä Ravintolapäivänä nälkäisiä asiakkaita popsahti ruokkimaan yli 1 700 ravintolaa. Aikamoista!

Helsinkiin ravintoloita syntyi reippaasti yli 500. Tiukilla rajauksilla sain aikaan noin 30 kuppilan pituisen kiinnostavien paikkojen listan, mutta eihän sellaista määrää kukaan kykene a) kiertämään b) syömään yhden päivän aikana. Loppujen lopuksi valitsin teemaksi hodarit ja luetteloon jäi neljä rastia.

Niistä ensimmäinen, Nam Nam Bánh mì, sijaitsi Sinebrychoffin puistossa ja tarjoili vietnamilaisia patonkeja, jollaisen nautin aamupalaksi kera kaverin ja kaverinkaverin.

Bánh mì oli sinänsä oikein maukas, vaikkakin possu oli pienoinen pettymys. Olisin toivonut siivuille enemmän paksuutta ja sikamaista makua. Erehdyin luulemaan niitä kalkkunaleikkeeksi ravintolanpitäjien täyttäessä sämpylääni...

Koffarista jatkoin Ruttopuistoon, missä oli tarjolla nyhtöpossuhodareita. Pulled pork tuntui muuten olevan tämän Ravintolapäivän hitti, sitä oli nimittäin tyrkyllä todella monessa paikassa.

Ruttiksen hodaripuodin nyhtöpossu oli kypsennetty portviinissä pienen ikuisuuden verran ja se oli herkullista. Sämpylä oli vähän höttöinen, mutta lisukesalaatista ei löytynyt moitteen sijaa.

Seuraavaksi suuntasin askeleeni Musiikki- ja Sanomatalojen sekä Kiasman keskiössä sijaitsevalle Kansalaistorille, jonne pystytetystä Amores Perros-kojusta innostuin sen mahtavaan leffaan viittaavan nimen perusteella.

Hodarikioskin takaa paljastui Ruoto Catering-niminen yritys, jonka palveluja harkitsen taatusti käyttäväni, mikäli isompia kestitystarpeita ilmenee. Tyypeillä oli kerrassaan loistava sapuskavalikoima.

Testasin Nippon Dogin, johon tuli mielenkiintoista kalkkuna-misomakkara, kimchiä, wasabimajoneesia, daikonia ja norilevää. Erinomaista! Ison plussan kaverit saavat itse leivotusta leivästä. Levät tosin meinasivat lennellä matkoihinsa tuulen mukana, mutta niiden ponteva myttäys muiden täytteiden sekaan pelasti tilanteen.

Kansalaisia Kansalaistorilla.

Kolmannen kuuman koiran jälkeen ei todellakaan ollut enää nälkä, mutta vielä oli yksi paikka kokematta. Tässä välissä kiritin itseäni nauttimalla ison lasillisen geeteetä ihan oikeassa ravintolassa.

Viimeinen etappi oli punavuorelaisen designkaupan yhteyteen avattu Lords of the Hot Dogtown, jonne seurakseni suoriutui Aleksi.

Tähän ravintolaan kiinnostukseni heräsi hervottomasti nimettyjen hodareiden vuoksi. Menulla oli aikamoinen valikoima sexual dogeja...

...joista valitsin Tijuana Ladyboyn alaviitteellä salchicha caliente en los pantalones. Ihan levällään olevaan annokseen lastattiin chorizonakki, erilaisia soosseja sekä jalopenis (kyllä, tuo ei ole kirjoitusvirhe). Aleksi tilasi Bootie Call from the Hoodin eli Mature Ebonyn. Pornomätöt syötyämme tunsimme itsemme likaisiksi ja menimme Merirosvobaariin perinteisille ravintolapäiväkaljoille.

Munaklassikko pinaatilla

Rakastan uppomunia! Mielestäni kaikkein paras tapa nauttia niistä on parittaa munat pekonin kanssa ja hukuttaa herkut hollandaise-kastikkeeseen. Tämä klassinen Eggs Benedict-annos on ihan täydellistä brunssiruokaa.

Benediktiiniläismunista on olemassa hirmu monta muunnelmaa. Yksi lemppareistani on Eggs Florentine, jossa peksun tilalle laitetaan tuoretta pinaattia. Koska pinaatti on toukokuun ruokahaasteteema, päätin osallistua kisaan pinaattimunilla.

Erityisen haasteelliseksi homman teki se, että upomunien tekeminen on ollut minulle lähinnä salatiedettä. En ole koskaan onnistunut saamaan niistä edes seminättejä. Oheisen videon opeilla uppomunistani ei tullut vieläkään aivan täydellisiä, mutta ihan salonkikelpoisia kuitenkin. Jatkan harjoittelua.

Hollandaise-kastikkeeseen tarvitset:

70 g voita

2 keltuaista
1 rkl sitruunanmehua

suolaa
valkopippuria

Lisäksi tarvitset:

2 uppomunaa

pari reilua kourallista tuoretta pinaattia
sämpylän

Tee näin:
Aloita kastikkeen tekeminen sulattamalla 50 grammaa voita pienessä kattilassa.

Ota isompi kattila ja kulho, joka mahtuu kattilaan. Kiehauta kattilassa vettä ja sovita kulho kattilaan. Veden ei kannata kiehua kiivaasti, kepeä poreilu riittää. Kulhon ja veden väliin olisi hyvä jäädä kohtalainen ilmatila.

Vispaa keltuaisia kattilassa olevassa kulhossa, kunnes seos vaalenee ja paksunee hiukan. Lisää sitruunanmehu, suola ja pippuri. Sekoita ainekset hyvin.

Lisää keltuaiskulhoon 20 grammaa sulattamatonta voita ja vatkaa kunnes seos alkaa paksuuntua. Ota vesihaudekattila pois liedeltä.

Kaada sulatettua voita hissukseen keltuaisten joukkoon koko ajan seosta vispaten. Valmiin kastikkeen koostumuksen tulisi olla löysähkön kermavaahdon kaltaista.

Tarkista mausteet ja jäte kastikekulho vesihauteeseen odottelemaan.

Valmista uppomunat. Esimerkiksi tuosta ylläolevasta videosta löytyvät ohjeet niiden tekemiseen.

Ryöppää pinaatit nopeasti ja valuta niistä ylimääräiset vedet pois.

Halkaise sämpylä ja voitele molemmat puoliskot.  Voit myös halutessasi paahtaa ne ennen voitelua.

Asettele pinaatit sämpylöille ja laita munat pinaattien päälle. Peitä pinaattimunat hollandaisella ja nauti.

Kesämökkimakuja Töölössä

Illastimme ystäväni Tuulan kanssa pitkästä aikaa ravintola Aitossa (Museokatu 29), jossa on aina mukava käydä. Erityisen kivaa siellä oli tällä vierailukerralla, koska Aito on mukana parhaillaan käynnissä olevilla Riesling-teemaviikoilla. Rypäleen ympärille on Aitossa rakennettu menu, mutta meillä ei ollut neljän ruokalajin kokoinen nälkä.

Ennen varsinaisia ruokia keittiö terkutti meitä maukkaalla riimihärällä ja marinoidulla punasipulilla.

Alkuruoaksi tilasin savulahnaa ja salaattia, jossa oli porkkanaa, kurpitsaa, parsaa, retiisejä, friseetä ja tomaatteja. Hirmu hyvää! Erityiskiitokset ansaitsee paikan päällä savustettu kala. Kafru söi kalkkunanmaksabruleetä, jota Aito tarjoilee myös Taste of Helsingissä.

Aperitiivinä ja lahnaviininä toimi oivallisesti Weingut Faubelin Riesling 2012.

Otimme molemmat pääruoaksi grillattuja ahvenia. Jos niitä söi silmät kiinni, tuli ihan semmoinen olo, kuin olisi istunut ilta-auringossa mökkirannassa nauttimassa juuri äsken mato-onkimistaan kaloista. Ahventen kavereina lautasilla oli ihanan voisia herkkusieniä, uusia pottuja ja kevätsipulia. Kesäruokaa parhaimmillaan! 

Ahvenille valitsin Weingut Geheimer Rat Dr. von Basserman-Jordanin Deidesheimer Paradiesgarten Kabinettia vuodelta 2011, joka oli hirviömäisen pitkästä nimestään huolimatta aivan taivaallista. 

Ahvenannos oli sen verran täyttävä, että jälkkäriksi riittivät kahvit ja pikkumakeat. Inkiväärinen tumma suklaa oli oma suosikkini, Tuula taas tykkäsi eniten valkosuklaa-limestä.

Aitossa on meiningin lisäksi reilua myös hinnoittelu. Syömiset ja juomiset (kolme lasia rieslingiä ja espresso) maksoivat karvan verran yli 60 euroa per daami. Sapuskoiden ja viinien laatuun nähden hinta on todella kohtuullinen. 

Tyhjästä nyhjäystä

Hiilarikammoiset tekevät spaghetin korviketta muiden muassa kaaleista, kurpitsoista ynnä muista vihneksistä, mutta kaltaiseni korvikekammoinen väsää valkokaalista ja spaghetista kaalispaghettia. 

Sapuska syntyi akuutista pastanhimosta tilanteessa, jossa perinteisiä pastasoossien tykötarpeita ei ollut käytettävissä, mutta valon ja juustopalan seurana jääkaapissa retkotti hiukan nahistunut kimpale kaalia. Lopputulos oli hämmentävän herkullinen.  

Tämä ruoka onnistuu mainiosti sekä talvi- että varhaiskaalista. Tai mistä tahansa kaalista. Oikeastaan kaikki juureksetkin toimivat, mutta sitten safka on jotain muuta kuin kaalipastaa. 

Varhaiskaaliversion valmistaminen on hintsusti nopeampaa, sillä kaalisuikaleita ei tarvitse juurikaan pehmitellä. Hetkisen pyöräytys öljyn ja valkosipulin kanssa riittää ihanaisen kevätkaalin letkeytykseen. 

Tarvitset:
spaghettia
kaalia
valkosipulia
oliiviöljyä
spaghetin keitinvettä
suolaa
mustapippria
parmesania

Tee näin:
Laita spaghetti kypsymään reippaasti suolattuun veteen.

Leikkaa kaali ohuenohuiksi suikaleiksi ja silppua valkosipuli atomeiksi.

Kuumenna öljy pannulla ja kippaa valkosipulit hetkiseksi öljyyn tirisemään.

Lisää joukkoon kaali ja hämmentele suikaleita kunnes ne pikkuisen laiskistuvat.

Lorauta hiukan pastan keitinvettä kaalin joukkoon pöhisemään.

Sekoita valutetut spaghetit kaalisuikaleiden joukkoon.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Viimeistele annokset raastetulla parmesanilla.

"Picnic with the difference"

Tuo otsikoksi päätynyt lainaus on peräisin Barry MacNamaran suusta. Noilla sanoilla tämä irlantilainen hyvän ruoan ystävä kuvailee osuvasti Suomeen tuomaansa Taste of Helsinki-tapahtumaa, jonka alkuun on 30 päivää. Millään ei malttaisi enää odottaa, mutta kitukuukausi kulunee joutuisasti ensimmäisten kekkereiden fiiliksiä muistellen.

Helsingissä järjestettävät Taste-festarit ovat siis järjestyksessään toiset. Ravintoloita on tänä vuonna mukana täysi tusina ja viimekesäisten tuttujen lisäksi joukkoon on saatu muutama uusikin paikka, joista itseäni eniten ilahdutti Ask.

Pääsin viime viikolla osallistumaan toimittajille ja bloggaajille järjestetylle kierrokselle, jolla saimme maistiaisia Olon, Murun ja Luomon Taste of Helsinki-menuista. Kaikkiin tarjolla oleviin ruokiin voit käydä tutustumassa Taste of Helsingin sivuilla.

Makumatkamme alkoi ravintola Olosta, jossa nautimme Rørvikin lohesta ja uusista perunoista. Ihan järkkyhyvää! Setti asemoi itsensä ensipuraisulla tämän vuoden santsattavien annosten kategoriaan.

Ravintola Murun herkkupala sisälsi paistettua karitsamakkaraa kesäkasvissalaatin ja ryytisinappikastikkeen kanssa. Erittäin toimiva kokonaisuus, mutta lautasen tähti oli ehdottomasti mahtimakkara, joka svengasi kuin hirvi. 

Ravintolakierroksen lopuksi saimme esimakua jälkkäreistä ravintola Luomossa, jossa eteemme kannettiin hempeän pinkkejä asioita. Söpö ”Pavlova” koostui raparperista ja marengista ja oli viedä kielen mennessään.

Samalle rundille kanssani osui Avaruusaseman bloggarikollega, joka laillani tykkäsi tarjoiluista kovasti. Soppa-Hanna puolestaan kierteli vähän eri ravintoloissa, mutta ei niissäkään kuulemma huonoja sapuskoita tarjoiltu.

Lippuja ruokafestareille myydään jo täyttä häkää, osta omasi Tiketistä ennen kuin loppuvat. Taste of Helsingin Facebook-sivulla on myös käynnissä skaba, josta voit voittaa kahden hengen lippupaketin tapahtumaan.

Tulisipa jo kesäkuu!

Petokalaa ja hevosmyrkkyä

Nappasin jo tammikuussa to do-listalleni ihan mahtavan oloisen haukireseptin, johon törmäsin Kärähtäneet-blogissa. Aika rientää kuin hirvi, joten ehdin koekokkaamaan paperissa kypsennettyä piparjuurihaukea vasta eilen. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, sillä tästä tuli mielettömän hyvää!

Fish and chips.

Pienensin originaaliohjeen annoskokoa kolmasosaan, mutta silti siitä olisi mielestäni riittänyt vaikkapa lisukesalaatin kanssa kevyeksi lounaaksi kahdelle. Tällä kertaa tosin söin hauen kaverina mielikuvituksettomasti pakasteranskalaisia.

Olen ihmetellyt, miksi piparjuuren lontoonkielinen nimi on horseradish, hevosretiisi. Jos uskotaan Wikipediaa, niin nimi juontaa juurensa horse-sanan alkuperäisestä merkityksestä, joka tarkoitti vahvaa. Vahva retiisi onkin ihan järkeenkäypä selitys. Ihmettelyn määrä taitaa kuitenkin olla vakio, sillä nyt pähkäilen, miksi piparjuuri on hevosille myrkyllinen.

Laitoin piparjuurta pakettiin aika reippaasti, sillä pidän sen kirpeästä mausta kovasti. Nenäkin avautui juurta raastaessa varsin tehokkaasti.

Hauki ennen uunitusta.

Tarvitset:
200 g haukifileetä
suolaa
mustapippuria
voita
parin sentin pätkän tuoretta piparjuurta
lehtipersiljaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Laita hauki leivinpaperiarkille. Suolaa ja pippuroi filee kummaltakin puolelta.

Asettele kalan päälle voinokareita ja raasta niiden päälle reilusti tuoretta piparjuurta.

Taittele leivinpaperi paketiksi ja kypsennä pakettia uunissa 20-30 minuutin ajan.

Tarjoa hauki runsaan lehtipersijasilpun kanssa.

Puskapestoa

Pääsin ilokseni osalliseksi Aleksin taannoisesta vuohenputkien suurjaosta. Onnea on puskaseikkaileva kafru!

Vuohenputkien hyödyntämisestä syntyikin sitten pienimuotoinen tenkkapoo, koska vaihtoehtoja oli enemmän kuin mihin rehuja riittäisi. Milla oli paistanut omansa sipulin ja valkosipulin kanssa, Hayley puolestaan oli tehnyt putkistaan piirasta.

Tovin pähkäilyn jälkeen päätin pistää homman täysin ranttaliksi ja surautin saaliistani vuohenputkipestoa. Kaapissa sattui olemaan parmesania, mutta joku muu kova juusto voisi toimia tässä ihan yhtä hyvin. Vuohenputkien maku sopii kyllä tosi kivasti yhteen parmesanin ja pähkinöiden kanssa. 

Vuohenputkipesto toimii loistavasti pastan maustajana. Testasin sitä myös pizzassa (pestoa, Käserebellenin luomu-olutjuustoa, mustapippuria ja parmesania lastuina) ja voi herranen aika miten hyvää siitä tuli!

Vuohenputkipestoon tarvitset:
pari kourallista vuohenputkia
50 g parmesania
50 g cashewpähkinöitä
½-1 dl oliiviöljyä
(suolaa)

Tee näin:
Laita vuohenputket, juusto, pähkinät sekä puolisen desiä öljyä kulhoon.

Sauvasekoita ainekset tasaiseksi muhjuksi.

Lisää öljyä sen mukaan, kuinka löysää kamaa pestostasi haluat.

Mausta pesto tarvittaessa suolalla.

Hyvä bore... eikun core

Sain Ben & Jerry's Finlandilta maisteltavaksi kevään uutuusjäätelöitä. Näiden core-jätskien taustalta löytyy kilpailu, jossa etsitään yhdeksää vastuullista yrittäjää, jotka uskovat Ben & Jerry's-ydinarvoihin ja "haluavat vaikuttaa maailmanmenoon." Kisan palkintoina on muiden muassa rahaa ja mentorointia sekä yrityksen nimikkomakuja ensi vuoden B&J-jätskeissä.  

Lahjusjäätelöt toimitettiin minulle superhienossa lehmäkuvioidussa kylmälaukussa, jossa myös kannoin purnukat koleahkoon Ruttopuistoon viime sunnuntaina. Olimme sopineet sinne Soppa-Hannan ja Marin-Jota-Ei-Voi-Linkittää kanssa jätskiraadin tapaamisen, koska olihan jo melkein kesä! Kiitokset uhrautumisestanne, Hanna ja Mari.

Arvioitavana oli siis kolme eri herkkua: Blondie Brownie (suklaa- ja vaniljajäätelöä, suklaabrownie- ja kakkupaloja sekä suolainen kinuskikaramellisydän), Peanut Butter Me Up (maapähkinä- ja vaniljajäätelöä, kaakaokuorrutettuja maapähkinävoipaloja sekä vadelmahillosydän) ja Karamel Sutra (karamelli- ja suklaajäätelöä, suklaapaloja sekä karamellisydän). Oma ennakkosuosikkini oli Peanut Butter Me Up, jota olin jo testannut aiemmin omalla rahalla ostetun törpön verran.

Kanssamaistelijat eivät innostuneet Peanut Butter Me Upin vadelmahillosydämestä ("se on jotenkin kiisselimäinen"), mutta muuten hekin pitivät jädestä kovasti. 

Karamel Sutran suklaapaloista ei oikein tykännyt kukaan ("ne suklaat on aina jotain tosi huonoo suklaata") ja omaan suuhuni myös B&J-suklaajätskit ovat vähän äklöjä. 

Trion parhaaksi jäätelöksi raatimme arvioi Blondie Brownien ("täs on kaikki osaset balanssissa"). Itse en tosin ole jätskin sekaan kätkettyjen kakkupalojen suuri ystävä.

Karamel Sutrassa oli mielestämme ihan paras core. Jos Peanut Butter Me Upissa olisi ollut vattuhillon sijasta tämä ydin, niin silloin olisi kuulkaas puhuttu todellisesta K18-jäätelöpornosta!

Vatsat täynnä jätskiä taapersimme Black Dooriin (joka muuten valittiin ihan äskettäin vuoden olutravintolaksi) lämmittelyolusille. Ja pollajukeboksissa soi Clifters.

Sampea salaatissa

Toissaviikkoiselta Varkauden reissultani toin muassani tänne pikitien päähän ihanaa savustettua sampea, jonka ostin paikalliselta Sepon Lihatorilta. Siellä sain osakseni extrapriimaa palvelua, kun kala vakumoitiin junamatkan kestävästi. Kiitos kaunis!

Savusampi muistuttaa maultaan jonkin verran savustettua lahnaa ja on niin herkkua, että olisin voinut vedellä reilun neljänsadan gramman tuliaispalan ihan sellaisenaan. Hillitsin kuitenkin himoni ja työstin kalasta vappuna emähyvää savusampisalaattia.

Jos et satu savusampiapajille, niin tuo mainitsemani savulahna on oiva korvike. Voit toki käyttää salaattiin sitä savukalaa, jota saatavilla sattuu olemaan. Mutta jos joskus törmäät savusampeen, niin suosittelen lämpimästi sitä kokeilemaan - mainiota kalaa on se!

Kastikkeeseen tarvitset:
limen mehun
½ dl oliiviöljyä
reilusti tilliä
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
puskan jääsalaattia
reilun 10 sentin pätkän kurkkua
puolikkaan vihreän paprikan
pari kevätsipulia
200 g savustettu sampea (tai muuta savukalaa)

Tee näin:
Purista limen mehu isoon kulhoon. Lorauta joukkoon öljy ja sekoita hyvin. Silppua mukaan tilli ja mausta kastike suolalla sekä pippurilla. Hämmentele ainekset sekaisin.

Revi salaatti, suikaloi kurkku sekä paprika ja pilko kevätsipulit. Laita salaatit, kurkut, paprikat ja kevätsipulit kastikekulhoon. Sekoita ainekset varovasti siten, että kaikki kasvikset saavat osansa soossista.

Levittele salaatti tarjoiluastiaan ja palastele savukala sen päälle.

Sarvikypäräperseet

Meidän ravintolakerho päätti järjestää toukokuisen kokouksensa ja riipaista otsikon mukaiset pleksit Viikinkiravintola Haraldissa (Aleksanterinkatu 21, Citykäytävä 2. krs) jäsen Millan poikimisen kunniaksi.

Haraldiin päädyimme samanlaisin perustein kuin aikoinaan Hard Rock Cafe Helsinkiin eli kummalliset puitteet kiinnostivat ruokaa enemmän. Siinä mielessä visiittimme ei siis tuottanut pettymystä, koska viikinkikitschiin oli panostettu huolella.

Menut oli kirjoitettu tosi rasittavalla hassukielellä, joka on yksi konseptiin kuuluvista viikinkiasioista. Juomapuolelta löytyi kaikenmoisia voimajuomia ja viisaudenviinejä, joista itse siemailin oivallista ruispontikkaa sekä Laitilan tummaa pohjahiivaolutta. Ahvenanmaalaisen Stallhagenin pikkupanimon valmistamaa Haraldin nimikko-olutta lirppineet seuralaiset kehuivat senkin makua mukavaksi. 

Ruokalista vaikutti paperilla ihan kivalta, kunhan ensin selvisi erilaisten aatelointien, lepyttelyjen ja raikastusten kirjallisten karikoiden ohi selvemmille vesille.

Alkuhyvä-osiosta valitsin annoksen nimeltä KALAKIVI MERTENJUMALA AEGIRIN TYRSKYISTÄ. Isoilla kirjaimilla, koska viikingit olivat vissiin aika äänekkäitä. 

Kivellä oli mustaherukoilla marinoitua kylmäsavulohta (syömäkelvotonta), yrteillä marinoituja jokirapuja (maistuivat vanhoilta, yrteistä ei hajuakaan), savusärkeä (perushyvää purkkikamaa), tervasilakkaa (sen verran reippaasti tervaesanssinen, että sillin oma maku peittyi), metsäsienimoussea saaristolaisleivällä (tykkäsin) sekä "salaattimaan raikkaita viheriäisiä" (no eivät olleet raikkaita), marinoitua tomaattia (niin tymäkän etikkaista, että vedet valuivat silmistä), juureslastuja (niitä oli kaksi, joten monikkomuoto ei ollut puijausta) ja mustikoilla höystettyä sipulihilloketta (OK). 

LISÄYS: vieruskaverini Hayley on myös raportoinut käynnistämme Haraldissa. Hänen kalakivellään juureslastuja oli ainoastaan yksi ja sitäkään ei olisi ilman tarjoilijan apua löytynyt.

"Päähyväksi" tilasin 150-grammaisen KASKENPOLTTAJAN HÄRÄNPIHVIN medium miinuksena. Tuhkajuustomoussella (sinänsä ihan maukasta) kuorrutetun ("kuorrute" oli lihan päälle töräytetty soiro kylmää juustomassaa) härän ulkofileepihvi (kypsyys OK reunoja lukuunottamatta) sekä "viikinkien kilpiperunaa" (rapeita uppopaistettuja perunaviipaleita), hunajaisia juureksia (napakoita, pidin), raparperihilloketta (ei kyllä sopinut yhteen muiden tykötarpeiden kanssa) sekä "kastia Viisauden viinistä" (lirua ja vaisua punaviinisoossia). Ruokajuomani, Rosemountin Founders Selection Shiraz, ei maistunut ihan itseltään keraamisesta mukista hörpittynä.

"Jälkihyväksi" otin yhden pallon BESTLAN JÄÄMEREN UNELMAA tyrnimarjasorbetin muodossa. Listalla sen väitettiin olevan "suunmukaista" ja tämä väite todellakin piti paikkansa. 

Annoin pallautetta kalakiven luokattomista ravuista ja kylmäsavulohesta. Saliviikinki (kuitin mukaan meitä palveli Tilda Tulisielu) kiitti siitä, mutta anonyymeiksi jääneiden keittiöviikinkien mielestä kummassakaan tuotteessa ei ollut mitään vikaa. Että voi voi, väärässä olin taas!

Sapuskat sekä humalahakuiset ruokajuomat (pontikkasnapsi, pikarillinen punkkua ja kolme olutta) maksoivat karvan verran alle 70 euroa. Varmasti ihan kohtuullinen hinta viikinkiravintolakonseptin kohderyhmälle. Itse en tunne siihen joukkoon kuuluvani.

Viikinkijatkot pidimme U.Kalevassa, jossa avasimme terassikauden minun Lontoosta sekä Soppa-Hannan Barcelonasta roudaamia tuliaissuklaita maistellen.

Nakista asiaa

Yksi yhden hengen huushollin suurimmista haasteista on valmistaa tarpeeksi vähän ruokaa. Jämiä ei pysty pakastamaan loputtomiin ja saman safkan syöminen useana päivänä peräkkäin maistuu puulta. Onnistuakseen pienten satsien kokkaus vaatii siis hieman harjoittelua. 

Viimeksi treenasin pienimuotoista kokkailua viiden noin parikymmensenttisen nakin paketilla. Tai makkaroina ne taidettiin minulle Roslundilta myydä, mutta slaikkareiden habitus on kovasti nakkimainen. Joka tapauksessa ne on tehty lampaasta ja ne ovat hurjan hyviä.

Puolitoista nakkia käytin makkarakastikkeeseen, johon tuli viipaloitujen lihapötköjen lisäksi salottisipuli, desi kermaa sekä suolaa ja pippuria. Optimaalinen yhden hengen annos! Perunamuussia sen sijaan tuli tehtyä pikkuisen liikaa, joten tuunasin tähteistä perunarieskoja.

Toiset puolitoista kyrsää työstin pasta-ateriaksi kera pennen, valkosipulin, vihreän paprikan, kapristen, kerman, lehtipersiljan sekä suolan ja pippurin. Rakenteeseen sain kivaa vaihtelua suikaloimalla nakit perinteisen lanttipaloittelun sijasta. Ja perin riittoisaakin tämä oli: söin nakkipastaa illalliseksi ja seuraavan päivän duunilounaaksi.

Viimeiset kaksi nakkia paistoin pannulla ritisevän rapeiksi ja nautin ne kurkkusalaatin (Myrttisen valkosipulikurkkuja, rutkasti valkosipulia, sinappia ja partaäijää) kanssa. Kurkkujuttuakin tuli tolkuton määrä, joten pimppasin siitä pottusalaattia sotkemalla sekaan pari isoa keitettyä, kuutioitua perunaa.