1. lokakuuta 2016

Pimeen hyvä Volt

Siis ihan kirjaimellisesti, sillä tukholmalaisessa Voltissa (Kommendörsgatan 16) oli pimeää kuin mörön pyllyssä, mutta siellä tarjoillut syömät ja juomat olivat kerrassaan erinomaisia. Vähäisestä valosta johtuen tämän postauksen kuvat ovat hämärämpiä kuin kännykkäkameroimani otokset yleensä.

Illastin Voltissa elokuisella Tukholman viikonloppuvisiitilläni. Volt on pieni, noin 30-paikkainen ravintola Östermalmin sydämessä. Siellä kokataan tutuilta tuottajilta hankituista sesongin raaka-aineista "far from industrially produced food as one can get", which is nice.
Valittavina olevista neljän ja kuuden ruokalajin menuista päädyin suppeampaan, koska kateenkorva. Otin myös juomapaketin, jota pohjustin tavoilleni uskollisena geeteellä. Drinksun alkoholi oli tällä kertaa ruotsalaista luomukamaa, mukavan mausteista Tärnö Giniä.
Amusena olleet tyrnillä ja ruskistetulla voilla penslatut porkkannpuolikkaat nostivat jo ennakkoon korkealla olleita odotuksia vieläkin ylemmäs. Miten näin yksinkertainen yhdistelmä voi maistua ihan älyttömän herkulliselta?
Paahdetusta rukiista tehdyistä jauhoista leivottu hapanleipä oli myös tosi maukasta.
Menun aloittivat grillatut pavut ostereiden ja muhkean umamisen merileväpyreen kanssa. Herkut oli peitelty oikein rapeaksi friteeratulla lehdellä, jonka tarkempi lajimääritelmä ei jäänyt mieleeni.
Kaikki Voltissa kaadettavat viinit ovat luomutavaraa ja tosi monet niistä ovat myös niin sanottuja alkuviinejä. Papuviini, Originel 2014, oli näitä molempia. Se tuli Julien Courtois & Heidi Kukan tilalta ja oli alkuviiniksi varsin hyvänmakuista ilman ruokaakin.
Seuraava annos, fenkolia suolatun laardin, mantelimaidon ja manteleiden kanssa, oli ehdoton suosikkini. Kalvakan näköinen setti oli tulvillaan yllättäviä, vahvoja makuja. Kaikkein hämmentävintä oli kokea ihana kavasmantelinen jälkimaku, joka syntyi ruoan tykötarpeiden ja makeahkon viinin yhteisvaikutuksena. Päänsekoitussafkaa parhaimmillaan!
Fenkolille paritettu ihmeviinii oli Anne-Marie & Pierre Lavaysse'n  Le Petit Gimios Vin de Table Muscat Sec des Roumanis. All hail to that wine!
Ilahduttavan reilu satsi paistettua kateenkorvaa oli peitelty lehtikaalilla. Kastikkeesta löytyi muiden muassa pikkelöityjä vihreitä mansikoita, valkosipulia sekä  ja pinaattia. Nuorisokielellä tykkihyvää.
Kateenkorvan kaverina loisti pehmeääkin pehmeämpi Le Pianen Mimmo 2010.
Jälkkäriksi lusikoin piimäpohjaista moussea kera pikkelöityjen seljankukkien ja mantelitahnasta tehdyn murun. Se maistui ihan yhtä nätiltä miltä näyttikin.
Jälkiruoan kyytipoikana olleessa Eric Bordelet'in Poiré Authentique-päärynäsiiderissä tuoksui toffeekarkki, mutta maku oli raikas ilman liiallista makeutta,
Karamellikuorrutteisen kirsikan viereen tilasin digestiiviksi vielä moukun kiintoisaa, ymmärrykseni mukaan oluesta tislattua (onkohan se mahdollista?) belgialaista Gin Belet "nr6" giniä.

Illan kustannukset olivat yhteensä 1 450 kruunua eli noin 155 euroa. Mielestäni jokaisen äyrin ja sentin arvoista.

Eksölentin ruumiin ravinnon lisäksi Voltissa hivellään myös sielua soittolistan vähintäänkin mielenkiintoisilla biisivalinnoilla. Illan aikana taustamuzakina pyöri meikäläisen makuun sopiva sekoitus kaikkea mahdollista Beatlesista Kraftwerkin kautta Joy Divisioniin. Moneksi päiväksi pollajukeboksiin jäi looppaamaan Nina Perssonin suomeksi vetämä Itämaista rakkautta.

2 kommenttia:

aleksi kirjoitti...

Taitaa viljapohjaset viinat olla aina tehty "oluesta". One pintistähän saa sahdista tislattua sahdin henkeä. Porkkana kiinnostaa!

Jaana kirjoitti...

Ootko tosissasi? Tuon teorian mukaan kossu on ollut ensin bisseä? ;-)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...