19. joulukuuta 2016

Välimerellistä meininkiä Tampereella

Niinkin kauan sitten kuin marraskuun alussa vietin viikonlopun Tampereella, jossa kävin testaamassa muiden muassa Arto Rastaan tuoreimman kuppilan. Vuoden verran toiminut Dining 26 (Aleksanterinkatu 26, Tampere) ilmoittaa tarjoilevansa välimerellisiä makuja. Kyseisen meren rannoilta toki riittääkin ammennettavaksi roppakaupalla maukkaita vaikutteita.
Valittavina on pari valmista menua, mutta ruokia saa napsia listalta myös yksitellen omien mieltymystensä mukaisesti. Dining 26:n viinivalikoimakin on kiintoisa. Mukaan on mahtunut niin txakolia Baskimaalta kuin muhevaa marokkolaista punkkuakin.
Alkumaljaksi imuroin juomasekoituksen, jossa oli tequilaa. verigreippimehua ja agavesiirappia. Namia!
Sekä kylmät että lämpimät asiat kannettiin pöytään samaan aikaan, jolloin olisi tietty kannattanut syödä lämpimät jutut ensin ja palata kylmiin. Itse tein silleen tyhmästi, että haarukoin makrillin ensimmäisenä tuulensuojaan.Sitä komppasivat hienosti pinaatti, fenkoli, pinjansiemenet sekä chermoula-mausteseos. Oma makrillini oli vain pikkuisen räjähtäneen näköinen, kun sitä vertasi vieruskavereille tuotuihin vastaaviin annoksiin, mutta makuun ulkonäöllä tuskin oli vaikutusta.
Hiruztan Getariako Txakolina 2015 oli kuin tehty makrillin kaveriksi.
Paahdettu possunposki kuminaisen sipuliliemen, kastanjapyreen ja aivan ihanien paistettujen sienten kanssa oli niin ikään herkkua....
...mutta pajatson etu- ja takaressut tyhjensivät salvialla maustetut gnocchit vihreiden papujen sekä jumalaisen gruyère-soossin kanssa. Kerrassaan taivaallista!
Jos txakoli passasi makrillille kuin hanska käteen, niin Feudo Principi di Buteran Nero d'Avola oli samettinen mittatilaushansikas gnoccheille.
Päätin aterian juuri sopivan kokoisella satsilla suklaakreemiä, suloista tähtianiksella maustettua kirsikkasorbettia sekä pistaasipähkinäkakkukuutioita.
Kolme sapuskaa, jälkkäri, pari lasia viiniä sekä alkudrinksu maksoivat 68 euroa eli hintataso on varsin kohtuullinen. Erityisen kivaa oli se, ettei viinejä oltu hinnoiteltu pilviin, kuten kovin monissa paikoissa nykyään tehdään. Pienistä tarjoiluteknisistä seikoista huolimatta ravintola oli oikein positiivinen kokemus, jonne tulee varmasti palattua (ja seuraavalla kerralla EN käy tankkaamassa Tillikan pyttipannua lounaaksi ennen dinneröintiä Dining 26:ssa).

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...