12. marraskuuta 2017

Erinomaisen hyvä Olo

Viimekesäisellä Mänttäviivavilppulan retkellä sovimme seuralaiseni kanssa, että sitten kun kesä on lusittu, niin illastamme ravintola Olossa (Pohjoisesplanadi 5). Edellisen kerran vierailin Olossa pari vuotta sitten, joten uusintavisiitti olikin jo aika tehdä.  
Allakoiden synkronointi onnistui jo elokuun alkupuoleksi. Kesäisten ruokatreffiemme alkajaisiksi meidät istutettiin Olo Gardenin puolelle, jossa saimme eteemme niin sievät drinksut, että niitä ei melkein raaskinut juoda. Omassa superraikkaassa cocktailissani maistuivat tilliakvaviitti, kurkku ja etikka.
Fenkolia
Jo pöytävarauksen yhteydessä olimme tehneet menuvalinnan pidemmän Matkan ja lyhyemmän Retken välillä. Kun pääsimme Olon puolelle, niin Matkamme käynnistyi amuseparaatilla, jonka tarjonnasta omaan suuhuni parhaiten sopivat lohimöhnällä täytetyt krassinkukat sekä upean osteriset herkkupalat.
Lohta ja krassinkukkaa
Osterilehteä ja osteria
Porkkanaa ja merilevää
Tunnelma ja leivät kohoavat.
Perinteisesti pöydällämme oli myös valurautainen kippo, jossa nousi kimpale taikinaa, joka pian vietäisiin paistettavaksi ja tarjoiltaisiin meille myöhemmin valmina leipänä.
Kananmaksaa, kanannahkaa ja kanalientä
Kananmaksasta, mustikasta ja kaakaovoista pyöritellyt pallerot tajoiltuina rapeiden kanannahkakiekkojen ja kanaliemen kanssa upposivat yskimättä myös kaltaiselleni tehotuotettua broileria normiarjessa kaihtavalla inehmolle.
Sienipiiras
Ruokahalua kasvattivat entisestään suussasulavat pikkuruiset sienipiiraat, joissa oli Västerbottensostia ja kantarelleja.
Emmer-mannaa ja pron sydäntä
Seuraavaksi saimme nauttia Olon klassikkoanoksesta, joka koostuu emmer-vehnästä valmistetusta puurosta ja se päälle raastetusta kerroksesta kuivattua poron sydäntä. Tykkään kuin hullu puurosta, kuten Savossa tavataan sanoa.

Tiedoksi vaan Jari Vesivalolle & kumppaneille, että jos joskus päihinne pälkähtäisi idea ihmiskokeesta, jossa kokelaille syötettäisiin päivittäin tätä sapuskaa kunnes he siihen kyllästyisivät, niin olen valmis uhrautumaan tieteen nimissä.
Kurkkua ja sinisimpukkaa
Poromannapuuron ohella illallisen suosikkiannokseksi nousi kurkun ja sinisimpukan herkän harmoninen liitto, jonka sinetöi hurmaavan makuinen ja niminen jääpäivikki
Juomapakettien sijasta pyysimme sommelieria valitsemaan meille muutaman lasillisen viiniä Matkan eri vaihesiin. Ensimmäisen erän syömisten kyytipoikana lirpin Domaine de la Pinten Arbois Savagninia vuodelta 2012. Erityisen hyvin se sopi kumppaniksi kurkku-simpukka-annokselle.
Sitten oli leivän aika. Alku-Matkan ajan pöydällämme kohonnut taikina oli muuttunut rapeakuoriseksi leiväksi, joka maistui tajunnan rajäyttävän hyvältä simppelisti pelkän voin kanssa.
Leivän kera tuotiin tarjolle myös laajempi levitearsenaali, joka sisälsi parsakaalista työstettyä pyreetä, kurkusta ja pikkelöidystä kurkusta tehtyä seosta, rypsiöljyä ja poltettua heraa (*pökr*) sekä mustalla valkosipulilla maustettua tahdasta.
Leivän kanssa siemailimme Malmgårdin panimon mainiota Belge-alea.
Leivän ja levitteiden lisäksi tuotiin pöytään myös karitsatartaria, mikä herätti pikkuisen hämmennystä. Sinänsä oivallista tartaria ei ollut luontevaa syödä leivän kanssa, se olisi toiminut paremmin ihan omana, leivästä erillisenä annoksenaan.
Tomaattia ja vuohenjuustoa
Makeat kirsikkatomaatit ja tuhdin umaminen tomaattivesi komppasivat ryhdikkäästi annoksen vuohenjuustoisia elementtejä. Oman pikantin lisänsä makujen sinfoniaan antoi tomaattien päällä levännyt possu(!)raaste.
Merianturaa ja kesäperunaa
Uusien pottujen ja valloittavan voisen hernesoossin kanssa tarjoiltu meriantura maistui ihanasti kesälle.
Kuhaa ja kaviaaria
En tiedä, onko tuo mosaiikkimainen asettelu keksitty ensin Geraniumissa vai Olossa, mutta onhan se ihan helkkarin näyttävä tapa kalan pleittaukseen. Olon kuha oli saanut seurakseen muiden muassa uppopaistettuja suomuja sekä varkautelaista kaviaaria.
Kakkosviiniksi suositeltu Philipp Kuhnin "Tradition" Riesling 2016 passasi varsinkin merianturan pariksi kuin hanska käteen. Ja muutenkin tuo oli aivan hupsunhyvää rieslingia.
Kateenkorvaa ja sipuleita
Olon paahdetun hopeasipulin, hopeasipulikupissa olleen kevätsipulikreemin sekä kanaliemen kanssa tarjotussa kateenkorvassa ei ollut moitteen sijaa, mutta se ei kuitenkaan pystynyt syrjäyttämään makumuistissa yhä olleita merkintöjä Geistissä heinäkuussa syödystä kateenkorva-annoksesta.
Tábulan nimikkoviini, sataprosenttinen Tempranillo, oli kelpo valinta kateenkorvalle.
Jogurttia ja tilliä
Suolaisten ja makeiden ruokien rajapintaan sijoitetussa annoksessa oli samoja tillisiä ja etikkaisia makuja kuin alkudrinkissäni. Oikein raikas ja vinkeä setti, tykkään tällaisia jälkiruoista, joissa on muutakin kuin pelkkiä makeita asioita.
Kesän marjoja, maitoa ja sitruunaverbenaa
Yltiöimelä ei ollut myöskään marjainen jälkkäri, jonka makumaailmasta pystyi helposti löytämään kaikuja lapsuuden marjamaidosta.
Nespresson skippasin, mutta L'Omenan This Is Not Calvados-omenaviinaa tilaan aina kun sitä soittoruokalan valikoimista löytyy. Se on nimittäin emähyvää.
Vadelmaa ja ruusua
Mustaherukkaa
Pidin myös petit four-osaston vienosti ruusuisesta vadelmakuulasta sekä muhkean mustaherukkaisesta marmeladibiitistä, jotka olivat seuralaiseni makuun liian makeita.

Syömisille ja juomisille (alkudrinkki, kolme kaatoa viiniä, vesi ja omppuviina) kertyi hintaa 177 euroa, mitä en pidä mitenkään mahdottomana summana näin tasokkaista eväistä.

Olo ei petä ja siellä syömisestä jää hyvä mieli. Kuppilaa kehtaa kyllä suositella ihan varauksetta.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...